Jehova lupasi suojella Jaakobia, aivan kuten hän oli suojellut Abrahamia ja Iisakia. Jaakob asettui asumaan Haran-nimiseen paikkaan. Hän meni siellä naimisiin ja sai ison perheen. Hänestä tuli hyvin rikas.

Monien vuosien kuluttua Jehova käski Jaakobia palaamaan takaisin kotimaahansa. Niinpä Jaakob ja hänen perheensä lähtivät pitkälle paluumatkalle. Matkan varrella Jaakobille tultiin sanomaan: ”Veljesi Esau on tulossa sinua vastaan, ja hänellä on mukana 400 miestä!” Jaakob pelkäsi, että Esau tekisi pahaa hänelle ja hänen perheelleen. Hän rukoili Jehovaa: ”Pelastathan minut Esaun käsistä.” Seuraavana päivänä Jaakob lähetti Esaulle lahjaksi paljon lampaita, vuohia, lehmiä, kameleita ja aaseja.

Yöllä, kun Jaakob oli yksin, hän näki enkelin! Enkeli alkoi painia hänen kanssaan, ja he kamppailivat aamuun asti. Vaikka Jaakob loukkaantui painissa, hän ei antanut periksi. Enkeli sanoi: ”Päästä minut menemään.” Mutta Jaakob vastasi: ”En päästä ennen kuin siunaat minut.”

Lopulta enkeli siunasi Jaakobin. Nyt Jaakob tiesi, että Jehova ei antaisi Esaun satuttaa häntä.

Aamulla Jaakob näki kaukana Esaun ja hänen mukanaan olevat 400 miestä. Jaakob kulki perheensä edellä ja kumartui veljensä  edessä maahan seitsemän kertaa. Esau juoksi Jaakobin luo ja halasi häntä. Veljekset itkivät ja tekivät sovinnon. Jehova oli varmasti iloinen siitä, että Jaakob hoiti tilanteen niin hienosti.

Myöhemmin Esau meni takaisin kotiin ja Jaakob jatkoi matkaansa. Jaakobilla oli 12 poikaa. He olivat Ruuben, Simeon, Leevi, Juuda, Dan, Naftali, Gad, Asser, Isaskar, Sebulon, Joosef ja Benjamin. Heistä Joosefilla oli myöhemmin tärkeä osa, kun Jehova pelasti kansansa. Hänestä kerrotaan lisää seuraavassa luvussa.