Kun Jaakob ja Joosef olivat kuolleet, Egyptiä alkoi hallita uusi farao. Hän pelkäsi, että Jaakobin jälkeläisistä, israelilaisista, tulisi mahtavampi kansa kuin egyptiläiset olivat. Siksi hän teki heistä orjia. Hän pakotti heidät tekemään tiiliä ja raatamaan pelloilla. Mutta siitä huolimatta heidän määränsä vain kasvoi. Farao ei pitänyt siitä yhtään. Hän käski, että kaikki vastasyntyneet israelilaispojat piti tappaa. Voitko kuvitella, miten peloissaan israelilaiset olivat?

Eräällä israelilaisella naisella, jonka nimi oli Jokebed, oli suloinen poikavauva. Hän halusi suojella vauvaa, ja niinpä hän laittoi sen koriin ja kätki korin kaislikkoon Niilijoen rantaan. Vauvan isosisko Mirjam jäi lähelle katsomaan, mitä tapahtuisi.

Faraon tytär tuli jokirantaan pesulle ja huomasi korin. Hän näki itkevän vauvan, ja hänen kävi sitä sääliksi. Mirjam kysyi: ”Haluaisitko, että haen naisen, joka voi hoitaa lasta sinun puolestasi?” Faraon tyttären mielestä se oli  hyvä ajatus. Mirjam haki paikalle äitinsä Jokebedin. Faraon tytär pyysi Jokebedia hoitamaan lasta ja lupasi maksaa hänelle siitä.

Lapsi kasvoi, ja Jokebed vei hänet faraon tyttärelle. Faraon tytär antoi lapselle nimeksi Mooses ja kasvatti häntä kuin omaa poikaansa. Mooses oli prinssi, ja hänellä oli mahdollisuus saada kaikki, mitä hän halusi. Hän ei kuitenkaan unohtanut Jehovaa. Hän tiesi, että hän oli israelilainen eikä egyptiläinen, ja päätti palvella Jehovaa.

40-vuotiaana Mooses päätti auttaa muita israelilaisia. Kun hän näki erään egyptiläisen hakkaavan israelilaista orjaa, hän löi egyptiläistä niin kovaa, että tämä kuoli. Sen jälkeen hän piilotti ruumiin hiekkaan. Kun farao kuuli, mitä oli tapahtunut, hän yritti tappaa Mooseksen. Mooses kuitenkin pakeni Midianin maahan, ja Jehova piti hänestä siellä huolta.