Israelilaiset lähtivät Siinainvuorelta ja kulkivat Paranin erämaan halki paikkaan, jonka nimi oli Kades. Siellä Jehova sanoi Moosekselle: ”Valitse jokaisesta heimosta yksi mies, yhteensä 12 miestä. Lähetä heidät vakoilemaan Kanaanin maata, jonka annan israelilaisille.” Niinpä Mooses valitsi 12 miestä, joiden joukossa olivat miehet nimeltä Joosua ja Kaleb. Mooses sanoi vakoojille: ”Menkää Kanaaniin ja ottakaa selville, onko siellä hyvää maata ruoan kasvattamiseen. Katsokaa, ovatko ihmiset siellä heikkoja vai vahvoja ja asuvatko he teltoissa vai kaupungeissa.” Vakoojat lähtivät Kanaaniin.

Neljänkymmenen päivän kuluttua vakoojat tulivat takaisin, ja he toivat mukanaan viikunoita, granaattiomenia ja rypäleitä. He kertoivat: ”Siellä on hyvää maata, mutta ihmiset ovat vahvoja ja kaupunkien ympärillä on korkeat muurit.” Kaleb sanoi: ”Me voimme kyllä voittaa heidät. Lähdetään sinne heti!” Tiedätkö, miksi Kaleb oli niin rohkea? Siksi, että hän ja Joosua luottivat Jehovaan. Kymmenen muuta vakoojaa kuitenkin sanoivat: ”Ei! Ihmiset siellä ovat valtavan suuria, aivan jättiläisiä! Me olimme heihin verrattuina kuin pieniä heinäsirkkoja.”

Israelilaiset masentuivat. He alkoivat valittaa ja sanoivat toisilleen: ”Valitaan Mooseksen tilalle joku toinen johtaja ja mennään takaisin  Egyptiin. Ei meidän kannata mennä Kanaaniin. Meidät tapetaan siellä.” Joosua ja Kaleb sanoivat: ”Totelkaa Jehovaa. Älkää pelätkö. Jehova suojelee meitä.” Israelilaiset eivät kuitenkaan kuunnelleet. He halusivat jopa tappaa Joosuan ja Kalebin!

Mitä Jehova teki? Hän sanoi Moosekselle: ”Olen kaikin tavoin pitänyt hyvää huolta israelilaisista, mutta siltikään he eivät tottele minua. Sen vuoksi he joutuvat olemaan erämaassa 40 vuotta, ja erämaassa he myös kuolevat. Vain heidän lapsensa sekä Joosua ja Kaleb pääsevät siihen maahan, jonka olen luvannut antaa heille.”