Eräällä Elkana-nimisellä israelilaismiehellä oli kaksi vaimoa, Hanna ja Peninna. Hän rakasti enemmän Hannaa. Peninnalla oli paljon lapsia, mutta Hannalla ei yhtäkään, ja Peninna kiusasi häntä siitä koko ajan. Joka vuosi Elkana vei perheensä palvomaan Jehovaa pyhäkköteltan luo Siloon. Kerran kun he olivat siellä, Elkana huomasi, että Hanna oli hyvin surullinen. Hän sanoi: ”Älä itke, Hanna. Onhan sinulla minut. Minä rakastan sinua.”

Hanna meni myöhemmin yksikseen rukoilemaan. Hän itki hillittömästi ja pyysi apua Jehovalta. Hän lupasi: ”Jehova, jos annat minulle pojan, niin minä annan hänet sinulle, niin että hän palvelee sinua koko elämänsä ajan.”

Ylimmäinen pappi Eeli näki nyyhkyttävän Hannan ja luuli, että Hanna oli juovuksissa. Hanna sanoi: ”Ei, herrani, en ole juovuksissa. Eräs asia painaa kauheasti mieltäni, ja kerroin siitä Jehovalle.” Eeli tajusi erehtyneensä, ja hän sanoi Hannalle: ”Toivon, että Jumala antaa sinulle sen, mitä pyydät.” Hanna tunsi olonsa paremmaksi ja lähti. Ei kulunut vuottakaan, kun hän sai pojan. Hän antoi pojalle nimen Samuel. Voitko kuvitella, miten iloinen Hanna oli, kun hänellä viimeinkin oli oma lapsi?

 Hanna ei unohtanut, mitä oli luvannut Jehovalle. Kun Samuel oli kasvanut niin isoksi, ettei häntä tarvinnut enää imettää, Hanna vei hänet pyhäkköteltalle. Hanna sanoi Eelille: ”Tämä on poika, jota rukoilin Jehovalta. Annan hänet Jehovalle lainaksi koko hänen elämänsä ajaksi.” Samuel alkoi palvella Jehovaa pyhäkköteltalla. Elkana ja Hanna kävivät katsomassa häntä joka vuosi ja veivät hänelle aina uuden vaatteen. Jehova antoi Hannalle Samuelin jälkeen vielä kolme poikaa ja kaksi tytärtä.