Kuningas Saulin vanhin poika Jonatan oli urhea soturi. Daavidkin sanoi, että Jonatan oli nopeampi kuin kotka ja vahvempi kuin leijona. Kerran Jonatan näki eräällä kukkulalla filistealaissotilaita. Hän sanoi aseenkantajalleen: ”Katsotaan, haluaako Jehova, että hyökkäämme heidän kimppuunsa. Jos filistealaiset käskevät meidän mennä ylös, se on merkki siitä, että voimme hyökätä.” Filistealaiset huusivat: ”Tulkaa ylös, niin taistellaan!” Niinpä Jonatan ja hänen aseenkantajansa kiipesivät kukkulalle ja surmasivat kaksikymmentä sotilasta.

Koska Jonatan oli Saulin vanhin poika, hänestä olisi tullut Saulin jälkeen Israelin seuraava kuningas. Mutta Jonatan tiesi, että Jehova oli valinnut kuninkaaksi Daavidin. Oliko hän Daavidille kateellinen? Päinvastoin! Heistä tuli hyvät ystävät. He lupasivat suojella ja puolustaa  toisiaan. Jonatan antoi ystävyyden merkiksi Daavidille oman päällysvaatteensa sekä miekkansa, jousensa ja vyönsä.

Kun Daavid pakeni Saulia, Jonatan meni hänen luokseen ja sanoi: ”Älä pelkää. Jehova on valinnut sinut kuninkaaksi, ja isänikin tietää sen.” Haluaisitko sinä saada yhtä hyvän ystävän kuin Jonatan oli?

Jonatan jopa vaaransi henkensä Daavidin vuoksi. Hän tiesi, että hänen isänsä Saul halusi tappaa Daavidin, mutta silti hän uskalsi sanoa hänelle: ”Jos tappaisit Daavidin, tekisit syntiä. Hän ei ole tehnyt mitään väärää.” Saul raivostui tästä kovasti Jonatanille.

Muutamia vuosia myöhemmin Saul ja Jonatan kuolivat taistelussa. Daavid halusi löytää Jonatanin pojan Mefibosetin. Kun Daavid tapasi hänet, hän sanoi: ”Sinun isäsi oli hyvä ystäväni, ja siksi huolehdin sinusta niin kauan kuin elät. Saat asua palatsissani ja syödä samassa pöydässä minun kanssani.” Daavid ei koskaan unohtanut ystäväänsä Jonatania.