Kun Israelissa oli kuivuuden vuoksi nälänhätä, Jehova sanoi Elialle: ”Mene Sarpatiin. Siellä asuu eräs leski, joka antaa sinulle ruokaa.” Sarpatin kaupungin portilla Elia näki köyhän lesken keräämässä polttopuita. Hän pyysi, että leski antaisi hänelle kupillisen vettä. Kun leski lähti hakemaan sitä, Elia pyysi häntä tuomaan myös palan leipää. Mutta leski sanoi: ”Ei minulla ole antaa sinulle leipää. Jauhoja ja öljyä on niin vähän, että pystyn juuri ja juuri tekemään niistä jotain itselleni ja pojalleni.” Elia sanoi hänelle: ”Jehova on luvannut, että jos teet minulle leipää, niin jauhosi ja öljysi riittävät siihen asti kun saadaan taas sadetta.”

Leski meni kotiinsa ja leipoi leipää Elialle. Kävi aivan niin kuin Jehova oli luvannut: jauhot ja öljy eivät loppuneet lesken ruukuista, ja hänellä ja hänen pojallaan oli riittävästi syötävää koko kuivuuden ajan.

 Mutta sitten tapahtui jotain kauheaa. Lesken pieni poika tuli sairaaksi ja kuoli. Leski pyysi epätoivoisesti Elialta apua. Elia otti pojan äidin sylistä ja kantoi hänet yläkertaan. Hän laski pojan vuoteelle ja rukoili: ”Jehova, herätäthän tämän pojan takaisin eloon.” Olisi aivan ihmeellistä, jos niin tapahtuisi, koska Raamattu ei kerro, että ketään olisi herätetty kuolleista ennen tätä. Eivätkä leski ja hänen poikansa edes olleet israelilaisia. Vastaisiko Jehova Elian pyyntöön?

Kyllä! Poika alkoi hengittää ja heräsi eloon! Elia sanoi leskelle: ”Näetkö, poikasi elää!” Äiti oli ikionnellinen ja sanoi Elialle: ”Nyt minä tiedän, että sinä tosiaan olet Jumalan profeetta. Sinä puhut Jumalan sanoja, ja kaikki, mitä sanot, toteutuu.”