Syyriassa oli pieni israelilaistyttö. Syyrian armeija oli vienyt hänet pois hänen perheensä luota, ja nyt hän oli kaukana kotoaan. Tyttö palvoi Jehovaa, vaikka kukaan hänen ympärillään ei tehnyt niin. Hän oli palvelijana erään Naaman-nimisen sotapäällikön talossa.

Naamanilla oli kammottava ihosairaus, jonka vuoksi hän kärsi jatkuvasti kivuista. Pikkutyttö halusi auttaa ja sanoi Naamanin vaimolle: ”Minä tiedän, kuka voi parantaa miehesi. Elisa, Jehovan profeetta! Hän on Israelissa. Hän pystyy varmasti parantamaan miehesi.”

Vaimo kertoi Naamanille, mitä tyttö oli sanonut. Naaman oli valmis kokeilemaan mitä tahansa, joten hän lähti Elisan luokse. Naaman luuli, että häntä kohdeltaisiin kuin arvovierasta. Mutta Elisa ei edes tullut tapaamaan häntä vaan lähetti hänen luokseen palvelijansa. Palvelija toi Naamanille Elisan viestin: ”Mene Jordanjoelle ja peseydy joessa seitsemän kertaa, niin tulet terveeksi.”

 Naaman oli tosi pettynyt. Hän sanoi: ”Luulin, että se profeetta rukoilisi edessäni Jumalaansa ja tekisi jotain suurta ja vaikuttavaa. Mutta sen sijaan hän käskee minua menemään jollekin israelilaiselle joelle. Syyriassa on paljon parempia jokia. Miksen voisi yhtä hyvin mennä sinne?” Naaman lähti vihaisena pois.

Naamanin palvelijat kuitenkin sanoivat hänelle: ”Luulimme, että tekisit mitä vain, jotta parantuisit. Se profeetta ei pyytänyt sinulta mitään vaikeaa. Eikö sinun kannattaisi tehdä niin kuin hän sanoi?” Naaman tuli järkiinsä ja kuunteli palvelijoitaan. Hän meni Jordanjoelle ja peseytyi siinä seitsemän kertaa. Kun hän nousi vedestä seitsemännen kerran, hänen sairautensa oli poissa! Naaman meni onnellisena takaisin Elisan luo kiittämään häntä. Hän sanoi Elisalle: ”Nyt minä tiedän, että Jehova on tosi Jumala.” Sitten hän palasi terveenä kotiin. Miltähän pienestä israelilaistytöstä tuntui?