Isebelillä oli Atalja-niminen tytär, joka oli yhtä paha kuin äitinsä. Atalja oli naimisissa Juudan kuninkaan kanssa. Kun kuningas kuoli, kuninkaaksi tuli Ataljan poika. Kun sitten poikakin kuoli, Atalja teki itsestään hallitsijan. Sen jälkeen hän yritti murhata kaikki kuninkaan perilliset, koska hän ei halunnut, että kukaan heistä tulisi hallitsijaksi hänen tilalleen. Atalja tappoi jopa omia lapsenlapsiaan. Kaikki pelkäsivät häntä.

Ylimmäinen pappi Jehojada ja hänen vaimonsa Jehoseba tiesivät, että se, mitä Atalja teki, oli hirvittävän väärin. He vaaransivat rohkeasti oman henkensä ja pelastivat yhden Ataljan lapsenlapsista, pienen Joas-nimisen pojan. He piilottivat pojan temppeliin ja huolehtivat hänestä siellä koko hänen lapsuutensa ajan.

Kun Joas oli seitsemänvuotias, Jehojada kutsui koolle kaikki sotapäälliköt ja leeviläiset ja sanoi heille: ”Vahtikaa temppelin ovia. Ketään ei saa päästää sisään.” Sitten Jehojada laittoi kruunun Joasin päähän ja teki hänestä Juudan kuninkaan. Juudan kansa huusi: ”Kauan eläköön kuningas!”

Kuningatar Atalja kuuli metelin ja ryntäsi temppeliin. Kun hän näki uuden kuninkaan, hän kirkui: ”Salaliitto! Salaliitto!” Sotapäälliköt ottivat hänet kiinni, veivät hänet pois ja surmasivat hänet. Atalja oli kuitenkin ehtinyt saada aikaan paljon pahaa. Miten kansaa voitaisiin auttaa toipumaan?

Jehojadan aloitteesta kansa teki Jehovan kanssa liiton: se lupasi palvoa ainoastaan häntä. Baalin temppeli hajotettiin ja epäjumalankuvat  murskattiin. Jehojada nimitti pappeja ja leeviläisiä tekemään työtä temppelissä, jotta kansa voisi taas palvoa siellä Jehovaa. Hän määräsi vartijoita temppelin porteille varmistamaan, ettei kukaan epäpuhdas pääsisi sisään. Sitten Jehojada ja sotapäälliköt veivät Joasin kuninkaanpalatsiin ja asettivat hänet valtaistuimelle. Kansa iloitsi. He olivat vihdoinkin päässeet eroon Ataljasta ja Baalin palvonnasta ja pystyivät palvomaan Jehovaa vapaasti. Eikö olekin hienoa, että Jehojada oli niin rohkea?