Vuosien varrella Juudan kansa hylkäsi Jehovan monta kertaa ja alkoi palvoa vääriä jumalia. Jehova yritti pitkään auttaa kansaansa ja lähetti profeettoja varoittamaan sitä. Kansa kuitenkin vain pilkkasi profeettoja. Lopulta Jehova päätti, että hän tekisi lopun väärien jumalien palvonnasta.

Jerusalemiin hyökkäsi Babylonian kuningas Nebukadnessar. Hän otti vangiksi Juudan kuninkaan Jojakinin sekä Juudan ruhtinaat, sotilaat ja käsityöläiset ja vei heidät Babyloniin. Hän myös ryösti kaikki Jehovan temppelin aarteet. Sitten hän teki Sidkia-nimisestä miehestä Juudan uuden kuninkaan.

Naapurikansat ja väärät profeetat painostivat Sidkiaa kapinoimaan Nebukadnessaria vastaan. Jeremia kuitenkin varoitti Sidkiaa: ”Jos kapinoit, siitä on seurauksena Juudan asukkaille nälkää, tauteja ja kuolemaa.”

Kun Sidkia oli hallinnut kahdeksan vuotta, hän päätti kapinoida Nebukadnessaria vastaan ja pyysi apua Egyptin armeijalta. Nebukadnessar ei hyväksynyt kapinaa vaan lähetti armeijansa piirittämään Jerusalemin. Jeremia kertoi Sidkialle Jehovan sanat: ”Jos antaudut babylonialaisille, niin sinä säilyt elossa ja myös kaupunki säästyy. Mutta jos et antaudu, kaupunki poltetaan ja sinut otetaan vangiksi.” Sidkia ei kuitenkaan halunnut antautua.

 Puolitoista vuotta myöhemmin babylonialaisten armeija murtautui Jerusalemin muurien läpi ja sytytti kaupungin tuleen. He polttivat temppelin ja tappoivat paljon ihmisiä. Tuhansia otettiin vangeiksi.

Sidkia pakeni Jerusalemista, mutta babylonialaiset lähtivät ajamaan häntä takaa. He saivat hänet kiinni lähellä Jerikoa ja toivat hänet Nebukadnessarin luo. Sidkia pakotettiin katsomaan, kun hänen omat poikansa tapettiin. Sen jälkeen hänet sokaistiin ja heitettiin vankilaan, missä hän myöhemmin kuoli. Vaikka Juudan asukkaat vietiin Babyloniin, Jehova lupasi heille: ”70 vuoden kuluttua pääsette takaisin kotiin Jerusalemiin.”

Babyloniin vietiin myös monia nuoria. Mitä heille tapahtui? Pysyivätkö he uskollisina Jehovalle?