Kuningas Nebukadnessar otti Juudasta vangiksi monia ylhäisöperheiden poikia ja toi heidät Babyloniin. Hän määräsi Aspenas-nimisen miehen huolehtimaan heistä. Aspenasin piti valita lasten joukosta kaikkein terveimmät ja älykkäimmät. Sitten heitä opetettaisiin kolme vuotta, minkä jälkeen heistä voisi tulla tärkeitä virkamiehiä. Poikien oli opittava lukemaan, kirjoittamaan ja puhumaan akkadin kieltä, jota käytettiin Babylonissa. Heidän odotettiin syövän samoja ruokia, joita kuninkaan hovissa syötiin. Niiden joukossa, jotka valittiin koulutettaviksi, olivat pojat nimeltä Daniel, Hananja, Misael ja Asarja. Aspenas antoi heille babylonialaiset nimet: Danielista tuli Beltesassar, Hananjasta Sadrak, Misaelista Mesak ja Asarjasta Abednego. Miten babylonialainen koulutus vaikuttaisi heihin? Unohtaisivatko he Jehovan?

 Pojat olivat päättäneet totella Jehovaa. He eivät halunneet syödä kuninkaan ruokia, koska jotkin niistä oli kielletty Jehovan laissa. He sanoivat Aspenasille: ”Ethän pakota meitä syömään kuninkaan ruokia.” Aspenas sanoi: ”Jos te ette syö samaa ruokaa kuin muut ja tulette sen vuoksi sairaiksi, kuningas tappaa minut!”

Daniel sai idean. Hän sanoi miehelle, joka vartioi heitä: ”Saisimmeko syödä vain vihanneksia ja juoda vain vettä kymmenen päivän ajan? Sitten voit verrata meitä niihin poikiin, jotka syövät kuninkaan ruokia.” Vartija suostui.

Kun kymmenen päivää olivat kuluneet, Daniel ja hänen ystävänsä näyttivät terveemmiltä kuin kaikki muut pojat. Jehova oli iloinen siitä, että he olivat totelleet häntä. Hän jopa antoi Danielille erityistä viisautta, niin että hän pystyi selittämään näkyjä ja unia.

Lopulta koulutus päättyi, ja Aspenas vei kaikki pojat kuningas Nebukadnessarin eteen. Kun kuningas keskusteli poikien kanssa, hän huomasi, että Daniel, Hananja, Misael ja Asarja olivat viisaampia ja älykkäämpiä kuin muut. Hän otti heidät töihin hoviinsa, jotta hän voisi kysyä heiltä neuvoa tärkeissä asioissa. Jehova teki heistä niin viisaita, että he löivät laudalta kaikki kuninkaan viisaat miehet ja taikojen tekijät.

Vaikka Daniel, Hananja, Misael ja Asarja olivat vieraassa maassa kaukana kotoaan, he muistivat aina, että he olivat Jehovan palvelijoita. Älä sinäkään koskaan unohda Jehovaa, edes silloin kun isä ja äiti ovat jossain muualla.