Oli kulunut yli 400 vuotta siitä, kun Jerusalemin muurit oli korjattu. Jerusalemin lähellä asui Sakarja-niminen pappi ja hänen vaimonsa Elisabet. He olivat olleet naimisissa jo monia vuosia, mutta heillä ei ollut lapsia. Erään kerran kun Sakarja oli temppelissä uhraamassa suitsuketta, hänelle näyttäytyi Gabriel-niminen enkeli. Sakarja pelästyi, mutta Gabriel sanoi hänelle: ”Älä pelkää. Minulla on sinulle hyviä uutisia Jehovalta. Sinun vaimosi Elisabet synnyttää pojan. Anna hänelle nimeksi Johannes. Jehovalla on pojalle erikoistehtävä.” Sakarja kysyi: ”Voiko se olla totta? Vaimoni ja minä olemme jo liian vanhoja saamaan lapsia.” Gabriel sanoi: ”Itse Jumala lähetti minut kertomaan sinulle tämän uutisen. Mutta koska et usko minua, sinusta tulee mykkä. Pystyt puhumaan vasta sitten, kun lapsi on syntynyt.”

Sakarja viipyi temppelissä tavallista kauemmin. Ihmiset odottivat häntä pihalla, ja kun hän lopulta tuli ulos, he halusivat tietää, mitä oli tapahtunut. Sakarja ei pystynyt puhumaan mitään. Hän viittoili heille käsillään, ja lopulta he ymmärsivät, että hän oli saanut sanoman Jumalalta.

Myöhemmin Sakarjan vaimo Elisabet tuli raskaaksi ja synnytti pojan, aivan niin kuin enkeli Gabriel oli sanonut. Sukulaiset ja ystävät tulivat katsomaan vauvaa. He olivat tosi iloisia Elisabetin puolesta. Elisabet kertoi heille, että pojan nimeksi tulisi Johannes. He sanoivat: ”Eihän teidän suvussanne ole ketään Johannes-nimistä. Antakaa hänelle hänen isänsä nimi, Sakarja.” Mutta sitten Sakarja kirjoitti tauluun: ”Pojan nimi on Johannes.” Heti sen jälkeen Sakarjan puhekyky palasi! Koko Juudeassa kohistiin Johannes-vauvasta. Ihmiset puhuivat keskenään: ”Mikähän tästä lapsesta tulee isona?”

Sakarja tuli täyteen pyhää henkeä ja sanoi: ”Jehova ansaitsee ylistyksen. Hän lupasi Abrahamille, että hän  lähettäisi Messiaan, pelastajan, auttamaan meitä. Johanneksesta tulee aikuisena profeetta. Hän valmistaa meitä Messiaan tuloon.”

Myös Elisabetin sukulainen Maria sai hämmästyttäviä uutisia. Seuraavassa luvussa kerrotaan siitä lisää.