Oli vuoden 33 helluntai. Oli kulunut kymmenen päivää siitä, kun Jeesus oli palannut taivaaseen. Paljon ihmisiä eri maista oli tullut Jerusalemiin viettämään helluntaijuhlaa. Noin 120 Jeesuksen opetuslasta oli koolla erään talon ylähuoneessa. Yhtäkkiä talon täytti kova ääni, joka muistutti rajun tuulenpuuskan kohahdusta. Jokaisen opetuslapsen pään päälle ilmestyi jotain, mikä näytti tulenliekiltä, ja he alkoivat puhua eri kieliä. Opetuslapset olivat saaneet pyhää henkeä.

Talosta kuulunut kova kohahdus houkutteli paikalle ulkomaalaisia, jotka olivat tulleet Jerusalemiin. He halusivat nähdä, mitä oli tapahtunut. He olivat ihmeissään, kun he kuulivat, että opetuslapset puhuivat heidän kieliään. He sanoivat: ”Nämä ihmisethän ovat Galileasta. Miten ihmeessä he osaavat puhua meidän kieliämme?”

Pietari ja muut apostolit nousivat seisomaan ihmisjoukon edessä. Pietari kertoi heille Jeesuksen kuolemasta ja siitä, että Jehova oli herättänyt hänet kuolleista. Sitten Pietari sanoi: ”Jeesus on nyt  taivaassa Jumalan oikealla puolella. Hän on antanut pyhää henkeä, niin kuin hän lupasi. Siksi olette tänään nähneet nämä ihmeet.”

Pietarin sanat koskettivat ihmisiä, ja he kysyivät: ”Mitä meidän pitäisi tehdä?” Pietari sanoi heille: ”Katukaa ensin syntejänne. Sitten teidät täytyy kastaa Jeesuksen nimessä. Silloin tekin saatte pyhää henkeä.” Vielä samana päivänä kastettiin noin 3 000 ihmistä. Opetuslasten määrä Jerusalemissa alkoi kasvaa kovaa vauhtia. Pyhän hengen ohjauksessa apostolit perustivat seurakuntia, jotta uusille opetuslapsille voitaisiin opettaa ne asiat, joita Jeesus oli käskenyt opettaa.