LAULU 125
”Onnellisia ovat armolliset”
-
1. On taivaallinen Isämme
niin hellän hyväntahtoinen.
Hän ihmiskuntaa rakastaa,
ja kaikki saavat lahjojaan.
Jos päivänpaiste lämmittää
tai tuulen henkäys virkistää,
saa niistä kiittää Jehovaa.
Hän armoaan näin osoittaa.
-
2. Kun harha-askel surettaa
ja virheet vaatii verojaan,
voi luottaa Isän hyvyyteen
ja päänsä painaa rukoukseen:
”Oi anna synnit anteeksi,
oon armollinen itsekin.”
Tuo pyyntö Isää miellyttää.
Hän taakan meiltä keventää.
-
3. Kun näemme puutteenalaisen
tai murheellisen ihmisen,
saa myötätunto auttamaan
ja sääliväinen olemaan.
Ei huomaavaiset tekomme
jää piiloon Jumalaltamme.
Hän armollisen palkitsee
ja onnen antaa sydämeen.
(Ks. myös Matt. 6:2–4, 12–14.)