Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

LAULU 125

”Onnellisia ovat armolliset”

”Onnellisia ovat armolliset”

(Matteus 5:7)

  1. 1. On taivaallinen Isämme

    niin hellän hyväntahtoinen.

    Hän ihmiskuntaa rakastaa,

    ja kaikki saavat lahjojaan.

    Jos päivänpaiste lämmittää

    tai tuulen henkäys virkistää,

    saa niistä kiittää Jehovaa.

    Hän armoaan näin osoittaa.

  2. 2. Kun harha-askel surettaa

    ja virheet vaatii verojaan,

    voi luottaa Isän hyvyyteen

    ja päänsä painaa rukoukseen:

    ”Oi anna synnit anteeksi,

    oon armollinen itsekin.”

    Tuo pyyntö Isää miellyttää.

    Hän taakan meiltä keventää.

  3. 3. Kun näemme puutteenalaisen

    tai murheellisen ihmisen,

    saa myötätunto auttamaan

    ja sääliväinen olemaan.

    Ei huomaavaiset tekomme

    jää piiloon Jumalaltamme.

    Hän armollisen palkitsee

    ja onnen antaa sydämeen.

(Ks. myös Matt. 6:2–4, 12–14.)