1, 2. a) Miten Israel oli ollut kuin yksinäinen lammas susien keskellä? (Ks. kuva luvun alussa.) b) Mitä israelilaiset ja heidän kuninkaansa antoivat tapahtua?

 ISRAEL oli satojen vuosien ajan ollut kuin yksinäinen lammas susilauman keskellä. Idässä uhkana olivat ammonilaiset, moabilaiset ja edomilaiset ja lännessä filistealaiset, Israelin ainaiset viholliset. Pohjoisessa sijaitsi vauras ja vaikutusvaltainen Tyroksen kaupunki, josta käsin käytiin kauppaa laajalla alueella. Etelään oli levittäytynyt muinainen Egypti, jota hallitsi jumalkuningas farao.

² Kun israelilaiset luottivat Jehovaan, hän suojeli heitä heidän vihollisiltaan. Kerran toisensa jälkeen hänen kansansa ja sen kuninkaat antoivat kuitenkin ympärillä olevien kansojen turmella itsensä. Yksi esimerkki heikkotahtoisesta hallitsijasta oli kuningas Ahab. Hän eli samaan aikaan kuin Juudan kuningas Josafat ja hallitsi Israelin kymmenen heimon valtakuntaa. Ahab otti vaimokseen Isebelin, joka oli vaurasta Tyroksen kaupunkia hallitsevan sidonilaiskuninkaan tytär. Isebel edisti kiihkeästi Baalin palvontaa Israelissa ja vaikutti mieheensä niin, että tämän hallituskaudella puhdas palvonta  saastui ennennäkemättömässä määrin. (1. Kun. 16:30–33; 18:4, 19.)

3, 4. a) Keihin Hesekiel kohdisti nyt huomionsa? b) Mitä kysymyksiä pohdimme?

³ Jehova oli varoittanut kansaansa uskottomuuden seurauksista. Nyt hänen kärsivällisyytensä oli kuitenkin lopussa. (Jer. 21:7, 10; Hes. 5:7–9.) Vuonna 609 eaa. Babylonian armeija tuli Luvattuun maahan kolmannen kerran. Edellisestä hyökkäyksestä oli kulunut lähes kymmenen vuotta. Tällä kertaa se repisi maahan Jerusalemin muurit ja nujertaisi ne, jotka kapinoivat Nebukadnessaria vastaan. Kun piiritys alkoi ja Hesekielin profetiat täyttyivät jokaista karmivaa yksityiskohtaa myöten, Hesekiel kohdisti huomionsa Luvattua maata ympäröiviin kansoihin.

⁴ Jehova paljasti Hesekielille, että Juudan viholliset iloitsisivat Jerusalemin tuhosta ja kohtelisivat huonosti siitä eloon jääviä. Kansat, jotka vastustivat Jehovaa ja vainosivat ja turmelivat hänen kansaansa, eivät kuitenkaan voisi välttyä tekojensa seurauksilta. Mitä voimme oppia Israelin ja noiden kansojen välisistä suhteista? Entä miten noita kansoja koskevat Hesekielin profetiat antavat meille toivoa?

5, 6. Millaiset olivat ammonilaisten ja israelilaisten välit?

⁵ Ammonilaiset, moabilaiset ja edomilaiset olivat tavallaan israelilaisten sukulaisia. Sukulaisuudesta ja yhteisestä historiasta huolimatta nuo kansat tulivat tunnetuksi siitä, että ne vihasivat Jumalan kansaa ja kohtelivat sitä ”ylenkatseellisesti” (Hes. 25:6).

⁶ Ammonilaiset olivat Abrahamin veljenpojan Lootin nuoremman tyttären jälkeläisiä (1. Moos. 19:38). Heidän kielensä oli niin läheistä sukua heprealle, että Jumalan kansa luultavasti ymmärsi sitä. Tämän sukulaisuussuhteen vuoksi Jehova kielsi israelilaisia aloittamasta sotaa ammonilaisia vastaan (5. Moos. 2:19). Tuomarien päivinä ammonilaiset kuitenkin alkoivat yhdessä moabilaiskuninkaan Eglonin kanssa sortaa Israelia (Tuom. 3:12–15, 27–30). Myöhemmin Saulin kuninkuuden aikana ammonilaiset hyökkäsivät Israelia vastaan (1. Sam. 11:1–4). Kuningas Josafatin päivinä he ja moabilaiset yhdistivät jälleen joukkonsa valloittaakseen Luvatun maan (2. Aik. 20:1, 2).

7. Miten moabilaiset kohtelivat sukulaisiaan israelilaisia?

⁷ Moabilaiset taas olivat Lootin vanhemman tyttären jälkeläisiä (1. Moos. 19:36, 37). Jehova sanoi israelilaisille, että he eivät saaneet ryhtyä sotimaan moabilaisia vastaan (5. Moos. 2:9). Moabilaiset eivät kuitenkaan vastanneet hyvyyteen hyvyydellä. Sen sijaan että he olisivat auttaneet  Egyptin orjuudesta vapautunutta sukulaiskansaansa, he yrittivät estää sitä pääsemästä Luvattuun maahan. Moabin kuningas Balak palkkasi Bileamin kiroamaan israelilaiset, ja Bileam kertoi Balakille, miten tämä voisi houkutella israelilaismiehet seksuaaliseen moraalittomuuteen ja epäjumalanpalvelukseen (4. Moos. 22:1–8; 25:1–9; Ilm. 2:14). Moabilaiset jatkoivat sukulaistensa sortamista satojen vuosien ajan aina Hesekielin päiviin asti (2. Kun. 24:1, 2).

8. Miksi Jehova sanoi Edomia Israelin veljeksi, mutta miten edomilaiset toimivat?

⁸ Edomilaiset olivat Jaakobin kaksoisveljen Esaun jälkeläisiä. He olivat niin läheistä sukua israelilaisille, että Jehova sanoi edomilaisten ja israelilaisten olevan veljiä keskenään (5. Moos. 2:1–5; 23:7, 8). Silti edomilaiset sortivat israelilaisia aina siitä lähtien, kun nämä lähtivät Egyptistä, vuonna 607 eaa. tapahtuneeseen Jerusalemin tuhoon saakka (4. Moos. 20:14, 18; Hes. 25:12). Edomilaiset eivät tuolloin ainoastaan iloinneet israelilaisten kärsimyksistä ja yllyttäneet babylonialaisia tuhoamaan Jerusalemia, vaan he myös estivät israelilaisia pääsemästä pakoon ja luovuttivat heitä vihollisille (Ps. 137:7; Ob. 11, 14).

9, 10. a) Mitä tapahtui Ammonille, Moabille ja Edomille? b) Mitkä esimerkit osoittavat, etteivät kaikki noihin kansoihin kuuluvat suhtautuneet vihamielisesti Israeliin?

⁹ Jehova vaati Israelin sukulaiskansat tilille hänen kansansa huonosta kohtelusta. Hän sanoi: ”Minä annan – – ammonilaiset itämaalaisten omaisuudeksi, niin että ammonilaisia ei tulla muistamaan kansakuntien keskuudessa.” Hän sanoi myös: ”Minä panen tuomion täytäntöön Moabissa, ja he tulevat varmasti tietämään, että minä olen Jehova.” (Hes. 25:10, 11.) Nämä profetiat alkoivat täyttyä viitisen vuotta Jerusalemin kukistumisen jälkeen, kun babylonialaiset valloittivat Ammonin ja Moabin. Edomista Jehova sanoi: ”Minä – – hävitän siitä sekä ihmiset että karjan, ja minä autioitan sen.” (Hes. 25:13.) Ennustusten mukaisesti Ammon, Moab ja Edom hävisivät lopulta kokonaan (Jer. 9:25, 26; 48:42; 49:17, 18).

¹⁰ Kaikki noihin kansoihin kuuluvat eivät kuitenkaan suhtautuneet vihamielisesti Jumalan kansaan. Esimerkiksi ammonilainen Selek ja moabilainen Jitma mainitaan kuningas Daavidin voimakkaiden soturien joukossa (1. Aik. 11:26, 39, 46; 12:1). Ja moabilaisesta Ruutista tuli Jehovan uskollinen palvelija (Ruut 1:4, 16, 17).

11. Mitä opimme Israelin suhteista Ammoniin, Moabiin ja Edomiin?

¹¹ Mitä opimme Israelin ja noiden kansojen välisistä suhteista? Ensinnäkin kun israelilaiset eivät olleet varuillaan, sukulaiskansojen väärät uskonnolliset tavat, kuten moabilaisen Peorin Baalin ja ammonilaisen Molek-jumalan palvonta, alkoivat vaivihkaa vaikuttaa heihin (4. Moos. 25:1–3; 1. Kun. 11:7). Meille voisi tapahtua jotain samankaltaista. Ei-uskovat  sukulaisemme voivat painostaa meitä tinkimään periaatteistamme. Ehkä he eivät ymmärrä, miksi me emme vietä pääsiäistä, anna joululahjoja tai noudata muita suosittuja tapoja, jotka liittyvät vääriin uskonnollisiin käsityksiin. He voivat tarkoittaa hyvää yrittäessään saada meidät – vaikka vain hetkellisesti – toimimaan vastoin periaatteitamme. Emme kuitenkaan saa koskaan antaa periksi tällaiselle painostukselle. Kuten Israelin historiasta käy ilmi, yksikin askel siihen suuntaan, että tinkisimme periaatteistamme, voi johtaa onnettomuuteen.

12, 13. Millaista vastustusta saatamme kohdata, mutta mitä voi tapahtua, jos pysymme uskollisina?

¹² Israelilaisten suhteista Ammoniin, Moabiin ja Edomiin voidaan oppia muutakin. Ei-uskovat perheenjäsenet voivat vastustaa meitä ankarasti. Jeesus varoitti, että toisinaan julistamamme sanoma voisi ”aiheuttaa jakautumista: poika on isäänsä vastaan, tytär äitiään vastaan” (Matt. 10:35, 36). Jehova sanoi israelilaisille, ettei heidän tullut haastaa riitaa sukulaistensa kanssa, ja mekin haluamme välttää konflikteja ei-uskovien perheenjäsenten kanssa. Meidän ei kuitenkaan tulisi yllättyä, kun kohtaamme vastustusta (2. Tim. 3:12).

¹³ Vaikka sukulaisemme eivät suoranaisesti vastustaisikaan sitä, että palvelemme Jehovaa, emme saa antaa heidän vaikutuksensa elämässämme kasvaa niin suureksi, että he menevät Jehovan edelle. Miksi emme? Jehova ansaitsee tärkeimmän sijan sydämessämme. (Lue Matteuksen 10:37.) Lisäksi jos pysymme uskollisina Jehovalle, jotkut sukulaisemme saattavat Selekin, Jitman ja Ruutin tavoin tulla puhtaan palvonnan yhteyteen (1. Tim. 4:16). Silloin hekin saavat palvella ainoaa tosi Jumalaa ja nauttia hänen rakkaudestaan ja suojeluksestaan.

14, 15. Miten filistealaiset kohtelivat israelilaisia?

¹⁴ Filistealaiset olivat muuttaneet Kreetan saarelta maahan, jonka Jehova myöhemmin lupasi Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen. Sekä Abraham että Iisak olivat tekemisissä heidän kanssaan (1. Moos. 21:29–32; 26:1). Israelilaisten tullessa Luvattuun maahan filistealaiset olivat mahtava kansa, jolla oli pelottava armeija. He palvoivat vääriä jumalia, esimerkiksi Baal-Sebubia ja Dagonia (1. Sam. 5:1–4; 2. Kun. 1:2, 3). Toisinaan myös israelilaiset palvoivat heidän jumaliaan (Tuom. 10:6).

¹⁵ Israelin uskottomuuden vuoksi Jehova salli filistealaisten sortaa kansaansa monta vuotta (Tuom. 10:7, 8; Hes. 25:15). He asettivat israelilaisille epäoikeudenmukaisia rajoituksia a ja surmasivat monia heistä (1. Sam. 4:10). Jehova kuitenkin  tuli Israelin avuksi, kun se katui ja palasi hänen luokseen. Hän asetti kansansa johtajiksi sellaisia miehiä kuin Simsonin, Saulin ja Daavidin, jotka pelastivat sen filistealaisten käsistä (Tuom. 13:5, 24; 1. Sam. 9:15–17; 18:6, 7). Hesekielin ennustuksen mukaisesti filistealaisia rangaistiin ankarasti, kun babylonialaiset ja myöhemmin kreikkalaiset hyökkäsivät heidän maahansa (Hes. 25:15–17).

16, 17. Mitä voimme oppia Israelin ja Filistean välisistä suhteista?

¹⁶ Mitä opimme Israelin ja Filistean välisistä suhteista? Jehovan nykyistä kansaa ovat vastustaneet jotkin historian vaikutusvaltaisimmista kansoista. Toisin kuin Israel se on kuitenkin pysynyt horjumattoman uskollisena Jehovalle. Joskus voi silti näyttää siltä, että puhtaan palvonnan viholliset pääsevät voitolle. Esimerkiksi 1900-luvun alkupuolella Yhdysvaltain hallitus yritti pysäyttää Jehovan kansan toiminnan tuomitsemalla ne, jotka olivat järjestön johdossa, kymmeniksi vuosiksi vankeuteen. Toisen maailmansodan aikana Saksan natsipuolue yritti pyyhkäistä pois Jumalan kansan. Tuhansia Jehovan palvelijoita vangittiin ja satoja tapettiin. Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliitto ryhtyi laajamittaiseen kampanjaan Jehovan todistajia vastaan. Veljiämme lähetettiin työleireihin tai karkotettiin maan kaukaisiin osiin.

¹⁷ Jatkossakin viranomaiset voivat kieltää saarnaamistyön, vangita Jumalan palvelijoita ja jopa rangaista joitakuita heistä kuolemalla. Tämän ei kuitenkaan pitäisi pelottaa meitä tai saada meitä menettämään uskoamme, sillä Jehova suojelee uskollisia palvelijoitaan. (Lue Matteuksen 10:28–31.) Olemme jo nähneet sortavien hallitusten poistuvan näyttämöltä samalla kun Jehovan kansa menestyy edelleen. Pian kaikille vallanpitäjille käy samoin kuin filistealaisille: he tulevat varmasti  tietämään, kuka Jehova on. Filistealaisten tavoin he lakkaavat olemasta!

18. Millainen mahti Tyros oli?

¹⁸ Muinainen Tyros b oli aikanaan yksi maailman kaupankäynnin suurista keskuksista. Lännessä Välimerellä sen kauppalaivojen reitit muodostivat laajan verkoston. Idässä sen kauppareitit ulottuivat etäisiin valtakuntiin. Satojen vuosien aikana se keräsi näistä kaukaisista paikoista suuret määrät rikkauksia. Sen kauppiaista tuli niin varakkaita, että he pitivät itseään ruhtinaina (Jes. 23:8).

19, 20. Miten Tyroksen ja Gibeonin asukkaat erosivat toisistaan?

¹⁹ Daavidin ja Salomon hallitessa Israelilla oli läheiset suhteet Tyrokseen, joka järjesti materiaaleja ja käsityöläisiä Daavidin palatsin ja myöhemmin Salomon temppelin rakennustyöhön (2. Aik. 2:1, 3, 7–16). Tyros näki Israelin kansan parhaimmillaan (1. Kun. 3:10–12; 10:4–9). Tuhansilla tyroslaisilla oli ainutlaatuinen mahdollisuus saada tietoa puhtaasta palvonnasta, oppia tuntemaan Jehova ja havaita, millaista hyötyä tosi Jumalan palvelemisesta oli.

²⁰ Siitä huolimatta Tyroksen asukkaat pitivät kiinni materialistisesta elämäntavastaan. He eivät toimineet samoin kuin kanaanilaisen Gibeonin kaupungin asukkaat, jotka halusivat alkaa palvella Jehovaa, vaikka olivat vain kuulleet hänen mahtavista teoistaan (Joos. 9:2, 3, 22–10:2). Lopulta Tyroksen asukkaat alkoivat vastustaa Jumalan kansaa ja jopa myivät heitä orjuuteen (Ps. 83:2, 7; Joel 3:4, 6; Aam. 1:9).

21, 22. Mitä Tyrokselle tapahtui ja miksi?

²¹ Jehova sanoi heille Hesekielin välityksellä: ”Minä olen sinua vastaan, Tyros, ja nostan sinua vastaan monia kansakuntia niin kuin meri nostaa aaltonsa. Ne hävittävät Tyroksen muurit ja repivät maahan sen tornit, ja minä kaavin siitä pois  maa-aineksen ja teen siitä kiiltävän, paljaan kallion.” (Hes. 26:1–5.) Tyroksen asukkaat turvautuivat rikkauksiinsa, joiden he ajattelivat suojelevan heitä samalla tavoin kuin heidän saarikaupunkinsa 46 metriä korkeat muurit. Heidän olisi kannattanut kiinnittää huomiota Salomon varoitukseen: ”Rikkaan varallisuus on hänen linnoitettu kaupunkinsa, se on kuin suojamuuri hänen kuvitelmissaan.” (Sananl. 18:11.)

²² Kun babylonialaiset ja myöhemmin kreikkalaiset täyttivät Hesekielin profetian, Tyroksen asukkaat huomasivat, että heidän kaupunkinsa rikkauksien ja kirjaimellisten muurien tarjoama suoja oli pelkkää kuvitelmaa. Tuhottuaan Jerusalemin babylonialaiset hyökkäsivät Tyrosta vastaan, ja sen mannerkaupunki kukistui 13 vuotta kestäneen piirityksen jälkeen (Hes. 29:17, 18). Sitten vuonna 332 eaa. Aleksanteri Suuri täytti merkittävän piirteen Hesekielin profetiasta. c Hänen armeijansa ”kaapi” Tyroksen mannerkaupungin raunioista kokoon kivet, puuosat ja maa-aineksen, heitti ne veteen ja rakensi niistä tien saarikaupunkiin (Hes. 26:4, 12). Aleksanteri murtautui muurien läpi, ryösti kaupungin, tappoi tuhansia sotilaita ja kaupungin asukkaita ja myi kymmeniätuhansia muita orjiksi. Tyroksen asukkaat tulivat pakon edessä tietämään, kuka Jehova on, kun he saivat karvaasti kokea, että ”runsaat rikkaudet” eivät anna pysyvää turvaa (Hes. 27:33, 34).

23. Mitä opimme Tyroksen asukkaista?

²³ Mitä opimme Tyroksen asukkaista? Emme halua koskaan antaa ”rikkauden petollisen voiman” saada meitä luottamaan aineelliseen omaisuuteen ja ajattelemaan, että se on kuin ”suojamuuri” (Matt. 13:22). Emme voi olla ”sekä Jumalan että rikkauden orjia”. (Lue Matteuksen 6:24.) Vain ne, jotka palvelevat Jehovaa koko sielustaan, ovat turvassa (Matt. 6:31–33; Joh. 10:27–29). Ennustukset tämän nykyisen aikakauden lopusta täyttyvät jokaista yksityiskohtaa myöten aivan yhtä varmasti kuin Tyrosta koskeneet ennustukset. Ne jotka luottavat varallisuuteen, tulevat varmasti tietämään, kuka Jehova on, kun hän tuhoaa tämän maailman ahneen, itsekeskeisen kauppajärjestelmän.

24–26. a) Miksi Jehova sanoi Egyptiä ”oljenkorreksi”? b) Miten kuningas Sidkia jätti huomiotta Jehovan ohjeet, ja mitä siitä seurasi?

²⁴ Egyptillä oli ollut paljon poliittista vaikutusvaltaa Luvatun maan alueella aina Joosefin päiviä edeltävältä ajalta siihen asti, kun babylonialaiset hyökkäsivät Jerusalemia vastaan. Koska sillä oli pitkä historia, se näytti vakaalta kuin ikivanha puu. Jehovaan verrattuna se oli kuitenkin heikko, kuin pelkkä ”oljenkorsi” (Hes. 29:6).

 ²⁵ Luopiokuningas Sidkia ei tajunnut tätä. Jehova oli profeetta Jeremian välityksellä kehottanut Sidkiaa alistumaan Babylonin kuninkaan valtaan (Jer. 27:12). Sidkia jopa vannoi Jehovan nimessä, ettei hän kapinoisi Nebukadnessaria vastaan, mutta myöhemmin hän jätti huomiotta Jehovan ohjeet, rikkoi Nebukadnessarille vannomansa valan ja pyysi Egyptiltä apua taistelussa babylonialaisia vastaan (2. Aik. 36:13; Hes. 17:12–20). Egyptin poliittiseen voimaan luottavat israelilaiset aiheuttivat itselleen suurta vahinkoa (Hes. 29:7). Egypti saattoi näyttää yhtä pelottavalta kuin ”suuri merihirviö” (Hes. 29:3, 4). Jehova sanoi kuitenkin, että hän käsittelisi sitä samalla tavoin kuin metsästäjät Niilin krokotiileja: hän panisi koukut sen leukoihin ja vetäisi sitä kohti tuhoa. Hän toimi niin lähettäessään babylonialaiset valloittamaan tuota muinaista maata (Hes. 29:9–12, 19).

²⁶ Miten uskottomalle Sidkialle kävi? Hesekiel ennusti, että tämä ”jumalaton Israelin päämies” menettäisi kruununsa ja että hänen hallituskautensa päättyisi tuhoon, koska hän kapinoi Jehovaa vastaan. Hesekiel antoi kuitenkin myös toivoa. (Hes. 21:25–27.) Hänen välityksellään Jehova ennusti, että valtaistuimen saisi kuninkaalliseen sukuun kuuluva kuningas, jolla olisi ”siihen laillinen oikeus”. Seuraavassa luvussa kerrotaan, kuka hän on.

27. Mitä opimme Israelin suhteesta Egyptiin?

 ²⁷ Mitä opimme Israelin suhteesta Egyptiin? Jehovan palvelijoiden täytyy nykyään varoa panemasta luottamustaan poliittisiin valtoihin ja ajattelemasta, että ne voivat antaa pysyvää turvaa. Me emme saa edes ajatuksiltamme olla ”osa maailmasta” (Joh. 15:19; Jaak. 4:4). Poliittinen järjestelmä voi näyttää vahvalta, mutta muinaisen Egyptin tavoin se on yhtä hauras kuin oljenkorsi. Olisi todella lyhytnäköistä luottaa enemmän kuolevaiseen ihmiseen kuin kaikkeuden mahtavimpaan hallitsijaan. (Lue psalmi 146:3–6.)

28–30. Miten kansat tulevat tietämään, kuka Jehova on, ja miten me voimme osoittaa tuntevamme hänet?

²⁸ Jehova sanoo Hesekielin kirjassa useita kertoja, että kansat ”tulevat varmasti tietämään, että minä olen Jehova” (Hes. 25:17). Nämä sanat täyttyivät muinoin, kun Jehova pani täytäntöön tuomion kansansa vihollisille. Meidän aikanamme ne täyttyvät kuitenkin laajemmassa mitassa. Miten?

²⁹ Jumalan muinaisen kansan tavoin meidänkin ympärillämme on kansoja, jotka ajattelevat, että me olemme yhtä puolustuskyvyttömiä kuin yksinäinen lammas (Hes. 38:10–13). Kansat käynnistävät pian Jumalan kansaa vastaan rajun suurhyökkäyksen, jota käsitellään tämän kirjan 17. ja 18. luvussa. Silloin ne kuitenkin saavat kokea, mitä todellinen voima on. Ne tulevat varmasti tietämään, kuka Jehova on – ne pakotetaan tunnustamaan, että hän on ylin hallitsija – kun hän tuhoaa ne Harmageddonin taistelussa (Ilm. 16:16; 19:17–21).

³⁰ Toisaalta Jehova tulee suojelemaan ja siunaamaan meitä, koska olemme nyt käyttäneet hyväksemme tilaisuuden osoittaa tuntevamme hänet. Me luotamme häneen, tottelemme häntä ja annamme hänelle sen, minkä hän ansaitsee: puhtaan palvonnan. (Lue Hesekielin 28:26.)