Hesekielin 23. luvussa esitetään Jumalan kansalle karvas tuomio sen uskottomuudesta. Tämän luvun ja 16. luvun välillä on paljon yhtäläisyyksiä. Niissä molemmissa puhutaan kuvaannollisesta prostituutiosta. Jerusalemin sanotaan olevan nuorempi sisar ja Samarian vanhempi. Kummastakin luvusta käy ilmi, että vanhemman sisaren tavoin nuorempikin sisar alkoi harjoittaa prostituutiota mutta meni pahuudessa ja moraalittomuudessa pidemmälle kuin sisarensa. Luvussa 23 Jehova antaa sisaruksille nimet: vanhempi sisar on Ohola, Israelin kymmenen heimon pääkaupunki Samaria, ja nuorempi sisar on Oholiba, Juudan pääkaupunki Jerusalem. a (Hes. 23:1–4.)

Näissä kahdessa luvussa on muitakin rinnakkaisuuksia. Merkittävimmät ovat ehkä seuraavat: Prostituoidut ovat aluksi Jehovan vaimoja mutta sitten he alkavat pettää häntä. Kummassakin luvussa myös annetaan lupaus toivosta. Luvussa 23 toivoa pelastumisesta ei ilmaista yhtä selvästi, mutta se on silti rinnasteinen luvun 16 kanssa, sillä Jehova sanoo siinä: ”Minä teen lopun irstaasta käytöksestäsi ja harjoittamastasi prostituutiosta.” (Hes. 16:16, 20, 21, 37, 38, 41, 42; 23:4, 11, 22, 23, 27, 37.)

Julkaisuissamme on aiemmin sanottu, että sisarukset Ohola ja Oholiba ovat profeetallisia esikuvia kristikunnasta, varsinkin sen kahdesta päähaarasta, katolilaisuudesta ja protestanttisuudesta. Kun asiaa on tutkittu lisää ja mietitty rukoillen, on kuitenkin herännyt joitain kysymyksiä. Onko kristikunta ollut koskaan missään mielessä Jehovan vaimo? Onko se koskaan ollut liitossa hänen kanssaan? Selvästikään ei. Kristikuntaa ei ollut edes olemassa silloin kun Jeesus välitti ”uuden liiton”, joka tehtiin hengellisen Israelin kanssa, eikä se koskaan ollut osa voidelluista kristityistä koostuvaa hengellistä kansaa (Jer. 31:31; Luuk. 22:20). Kristikunta tuli olemassaoloon vasta 300-luvulla, kauan apostolien kuoleman jälkeen. Se oli jo silloin turmeltunut järjestö ja koostui ”rikkakasveista” eli tekokristityistä, joista Jeesus puhui ”vehnää” ja ”rikkakasveja” koskevassa ennustuksessaan (Matt. 13:24–30).

Huomionarvoista on myös se, että Jehova antoi uskottomalle Jerusalemille ja Samarialle toivon pelastumisesta (Hes. 16:41, 42, 53–55). Esitetäänkö Raamatussa samanlainen toivo kristikunnalle? Ei! Sillä ei ole toivoa sen enempää kuin muillakaan Suuren Babylonin osilla.

Ohola ja Oholiba eivät siis ole kristikunnan profeetallisia esikuvia. Se mitä heistä kerrotaan, luo kuitenkin valoa paljon tärkeämpään asiaan: voimme ymmärtää, miten Jehova suhtautuu niihin, jotka häpäisevät hänen pyhää nimeään ja antavat väärän kuvan hänen puhdasta palvontaa koskevista normeistaan. Kristikunnalla on tässä suhteessa erityisen suuri vastuu, koska sen lukemattomat kirkot väittävät edustavansa Raamatun Jumalaa. Ne myös väittävät, että niiden johtaja on Jehovan rakas Poika, Jeesus Kristus. Ne kuitenkin vievät pohjan tältä väitteeltä opettamalla, että Jeesus on osa kolmiyhteistä jumaluutta, ja rikkomalla Jeesuksen selvää käskyä pysyä erossa maailmasta (Joh. 15:19). Kristikunta on osoittanut selvästi olevansa osa ”suurta prostituoitua” osallistumalla jatkuvasti epäjumalanpalvelukseen ja poliittiseen juonitteluun (Ilm. 17:1). Ei ole epäilystäkään siitä, että sen täytyy tuhoutua väärän uskonnon maailmanmahdin mukana!