Kaksi Raamatun heprealaisten kirjoitusten henkeytettyä kirjaa, jotka alkuperäisessä heprealaisessa kaanonissa olivat ilmeisesti yksi kirja. Masoreetit pitivät niitä yhtenä teoksena, ja ne lasketaankin yhdeksi kirjaksi, jos Heprealaisten kirjoitusten katsotaan muodostuvan 22 tai 24 kirjasta, mutta kahdeksi kirjaksi, jos kirjojen yhteismääränä pidetään 39:ää. Kirjan jakoivat kahtia nähtävästi kreikkalaisen Septuagintan kääntäjät. Heprealaisissa käsikirjoituksissa teos on ollut kahtena osana 1400-luvulta lähtien. Heprealaisessa tekstissä Aikakirjojen paikka on Kirjoituksiksi kutsutun osan lopussa. Heprealainen nimi Div·rēʹ haj·ja·mimʹ merkitsee ’päivien asioita’. Hieronymus ehdotti nimeä Khro·ni·konʹ, johon suomalaisessa Raamatussa esiintyvä nimi Aikakirjat pohjautuu. Kronikka eli aikakirja on kertomus tapahtumista aikajärjestyksessä. Kreikkalainen nimi (Septuagintassa) on Pa·ra·lei·po·meʹnōn, joka merkitsee ’sivuutettuja (mainitsematta jätettyjä, pois jätettyjä) asioita’, ts. Samuelin ja Kuninkaiden kirjoista pois jätettyjä asioita. On kuitenkin syytä panna merkille, että Aikakirjat eivät suinkaan ole pelkkä noiden kirjojen täydennys.

Kirjoittaja, kirjoitusaika ja tapahtumien aika. Juutalaista pappi Esraa voidaan monestakin syystä pitää Aikakirjojen kirjoittajana. Juutalainen perimätieto on jo pitkään tukenut tätä näkemystä. Sitä puoltaa myös se, että Aikakirjojen ja Esran kirjan kirjoitustyylit muistuttavat silmiinpistävästi toisiaan. 2. Aikakirjan lopussa ja Esran kirjan alussa olevat jaksot vastaavat toisiaan käytännöllisesti katsoen sana sanalta. Lisäksi 2. Aikakirjan lopussa oleva Kyyroksen säädöksen teksti esitetään kokonaan Esran kirjassa, mikä osoittaa kirjoittajan päättäneen Aikakirjat tarkoituksenaan kirjoittaa uusi kirja (Esra), jossa säädöstä ja sen täytäntöönpanoa käsiteltäisiin laajemmin. Aikakirjat saatiin valmiiksi n. 460 eaa. Ilmeisesti vain kaksi heprealaiseen kaanoniin kuuluvaa kirjaa valmistui vuoden 460 eaa. jälkeen, nimittäin Nehemian ja Malakian kirjat.

Jos Aadamista alkavia sukuluetteloita ei oteta huomioon, Aikakirjoissa käsitellään ajanjakso, joka alkoi kuningas Saulin kuolemasta ja päättyi pakkosiirtolaisten viemiseen Babyloniin. Lopuksi kerrotaan 70-vuotisen pakkosiirtolaisuuden lopussa annetusta Kyyroksen säädöksestä.

Lähteet. Esra oletti lukijoittensa tuntevan Kuninkaiden kirjat eikä siksi yrittänyt tarkastella samoja tapahtumia. Ne kohdat, jotka ovat täsmälleen tai lähes täsmälleen samanlaisia kuin jotkin Kuninkaiden kirjojen osuudet, hän otti mukaan vain luodakseen näin valoa Aikakirjoissa esitettyihin lisätietoihin. Esra on ehkä käyttänyt Samuelin ja Kuninkaiden kirjoja sekä joitakin muita Raamatun osia lähteinä, mutta näyttää siltä, että useimmissa ellei kaikissa tapauksissa hänellä oli käytettävissään kirjoituksia, joita ei nykyisen tiedon mukaan ole olemassa. Jotkin niistä ovat saattaneet olla Israelin ja Juudan valtiollisia asiakirjoja, sukuluetteloja ja profeettojen kirjoittamia historiateoksia sekä heimojen tai sukujen päämiesten hallussa olleita asiakirjoja. Osa lähdeaineistosta oli epäilemättä ammattikirjurien työtä (1Ku 4:3).

Esra nimeää tai kuvailee käyttämiään lähteitä seuraavasti:

1. ”Juudan ja Israelin kuninkaiden kirja” (2Ai 16:11; 25:26).

2. ”Israelin ja Juudan kuninkaiden kirja” (2Ai 27:7; 35:27).

3. ”Israelin kuninkaiden kirja” (2Ai 20:34). (Edellä luetellut lähteet ovat saattaneet olla yksi ja sama valtiollinen asiakirjakokoelma, jonka nimi esitetään eri tavoilla, tai ne ovat ehkä viittauksia Raamatun Kuninkaiden kirjoihin.)

4. ”Israelin kuninkaiden kirja” (ilmeisesti sukuluetteloteos) (1Ai 9:1).

5. ”Kuninkaiden kirjan” selitys (2Ai 24:27) (tietoja Juudan kuninkaasta Joasista).

6. Israelin kuninkaiden asiat (2Ai 33:18) (tietoja Manassesta).

7. Näkijä Samuelin ja profeetta Natanin ja näkyjennäkijä Gadin sanat (1Ai 29:29) (tietoja Daavidista). (Tässä saattaa olla kyse yhdestä, kahdesta tai kolmesta teoksesta, tai siinä viitataan kenties Tuomarien ja Samuelin kirjoihin.)

8. Profeetta Natanin sanat (2Ai 9:29) (tietoja Salomosta).

9. Silolaisen Ahian profetia (2Ai 9:29) (Salomosta).

 10. ”Semaja – – kirjoitti” (1Ai 24:6) (Daavidista); profeetta Semajan ja näkyjennäkijä Iddon sanat sukuluettelomerkinnän mukaan (2Ai 12:15) (Rehabeamista) (kenties kaksi tai kolme lähdettä).

11. Jeehun, Hananin pojan, sanat, jotka liitettiin ”Israelin kuninkaiden kirjaan” (2Ai 20:34) (Josafatista).

12. Muut Ussian asiat, jotka profeetta Jesaja, Amosin poika, kirjoitti (2Ai 26:22).

13. (Manassen) näkyjennäkijöiden sanat (2Ai 33:19).

14. (Jeremian ja mahdollisesti laulajien) surulaulut (2Ai 35:25) (Josiasta).

15. Profeetta Iddon selitys (2Ai 13:22) (Abiasta).

16. Kuningas Daavidin päiviä koskevien asioiden selostus (1Ai 27:24).

17. Daavidin ja Gadin ja profeetta Natanin käsky (2Ai 29:25) (jota Hiskia noudatti).

18. Daavidin ja hänen poikansa Salomon kirjoitus (2Ai 35:4) (Josian viittaus).

19. Daavidin ja Asafin ja Hemanin ja Jedutunin, kuninkaan näkyjennäkijän, käsky (2Ai 35:15) (johon viitataan Josian toimien yhteydessä).

20. Elian kirjoitus Juudan kuninkaalle Joramille (2Ai 21:12–15).

(Aikakirjoissa viitataan myös kirjoituksiin, varsinkin sukuluetteloihin, jotka voivat tarkoittaa muita Esran käyttämiä lähteitä.)

Esra oli selvästikin erittäin huolellinen, teki tarkkaa tutkimustyötä ja kävi läpi kaiken käytettävissään olleen lähdeaineiston; hän tutki ilmeisesti jokaisen dokumentin, joka saattoi luoda valoa aiheeseen. Hän vahvistaa kirjoituksensa asiakirjojen avulla todistaakseen kirjoittamansa tekstin paikkansapitävyyden ja lisäksi kiinnittääkseen senaikaisen lukijan huomion muihin lähteisiin, joista saattoi löytää lisää yksityiskohtia. Esran tunnollisuuden ja perinpohjaisuuden pitäisi herättää meissä erittäin suurta luottamusta Aikakirjojen tarkkuutta ja historiallista oikeaperäisyyttä kohtaan. Mutta Aikakirjojen luotettavuuden takeena on ennen kaikkea tieto siitä, että Esra kirjoitti henkeytettynä (2Ti 3:16) ja että kirjat kuuluvat heprealaiseen kaanoniin, jonka Jeesus ja apostolit hyväksyivät täysin (Lu 24:27, 44). Lisäksi Aikakirjat muodostavat osan Jumalan koko kirjoitetusta sanasta, jonka puhtautta hän on varjellut Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, seuraajien hyödyksi. Nämä seikat puhuvat sen puolesta, että Aikakirjat ovat todella uskoa vahvistavaa luettavaa.

Tarkoitus. Esran työ ei keskittynyt pelkästään sen täydentämiseen, mitä Samuelin ja Kuninkaiden kirjoista oli jätetty pois, vaan hän havaitsi myös, että kotimaahansa palanneet pakkosiirtolaiset tarvitsivat tällaista koostetta kansakuntansa historiasta. Teos valmistettiin epäilemättä niitä varten, jotka olivat hiljattain palanneet pakkosiirtolaisuudesta, koska heillä  oli hyvin puutteelliset tiedot uskontonsa historiasta ja tavoista. Heidän oli saatava tietoa temppelipalvonnasta ja leeviläisten tehtävistä, ja juuri tällaista tietoa Esra esitti. Palanneita pakkosiirtolaisia kiinnostivat ennen muuta sukuluettelot, ja niihin Esra kiinnitti paljon huomiota. Israel oli jälleen kansakunta; se oli omassa maassaan, ja sillä oli temppeli, papisto ja käskynhaltija vaikkakaan ei kuningasta. Se olisi olemassa kansakuntana aina Messiaan tuloon asti. Se tarvitsi Aikakirjoissa olevaa tietoa voidakseen vaalia ykseyttä ja tosi palvontaa.

Sekä Samuel että Jeremia olivat historiankirjoittajia, mutta he olivat myös leeviläisiä. Jeremia oli profeetta ja pappi. Esra oli pappi. Olisi kuitenkin väärin sanoa, että Jeremia oli erityisen kiinnostunut profetioiden täyttymyksestä muttei niinkään temppelipalvontaan liittyvistä asioista ja että Esra oli erityisen kiinnostunut leeviläisten työstä muttei niinkään profetioista. He molemmat olivat Jumalan palvelijoita, ja hänen sanansa, se miten hän toimi kansansa suhteen, ja jokainen hänen palvontansa piirre kiinnostivat heitä. Jehova henkeytti Esran laatimaan Aikakirjat ja Esran kirjan erikoistarkoitusta varten.

Babylonista 537 eaa. palanneilla juutalaisilla ei ollut päämääränään poliittisen riippumattomuuden saavuttaminen vaan tosi palvonnan ennallistaminen, ja ensi töikseen he pystyttivät alttarin, ja sitten he alkoivat rakentaa uudelleen temppeliä. Sen vuoksi oli sopivaa, että Esra käsitteli laajalti palvontaan sekä papiston ja leeviläisten palvelustehtäviin liittyviä asioita. Myös sukuluettelot olivat tärkeitä. Esran 2:59–63 osoittaa, että jotkut, mm. eräät pappien pojat, eivät kyenneet löytämään luetteloaan vahvistaakseen julkisesti syntyperänsä. Babylonissa nämä sukuluettelot eivät ehkä olleet olleet niin tärkeitä, mutta nyt niiden perusteella  saattoi saada takaisin haltuunsa isien perintöomaisuuden. Tämä on yksi syy siihen, että Esra kokosi sukuluettelot. Ne ovat hyvin arvokkaita myös niille, jotka nykyään tutkivat Raamattua.

Havaitsemme siis, että kirjoittaessaan Aikakirjat Esra halusi vahvistaa aikalaisiaan pysymään uskollisina Jehovalle. Hän kohdisti huomion Israelin historiaan ja kannusti näin heitä täyttämään ne velvollisuudet, jotka sisältyivät heidän tekemäänsä liittoon, sekä toi todellisten historiallisten esimerkkien avulla nimenomaan esiin, mitä seuraa siitä, että pitää uskollisesti kiinni tosi palvonnasta, ja millaiseen onnettomuuteen Jehova Jumalan palvonnan hylkääminen puolestaan johtaa.

Kirjojen arvo. Meidän uskoamme ja Raamatun ymmärrystämme ajatellen on hyvä, että Aikakirjat kirjoitettiin. Esra esitti paljon lisätietoja temppelipalvonnasta sekä pappeja, leeviläisiä, ovenvartijoita, laulajia ja muusikkoja koskevista järjestelyistä. Hänen kertomuksessaan on monia tosi palvontaan liittyviä yksityiskohtia: se että Daavid toi Arkun Jerusalemiin (1Ai, luvut 15, 16); Daavidin tekemät valmistelut temppeliä ja siellä suoritettavaa palvelusta varten (1Ai, luvut 22–29); se että papit pysyivät Rehabeamin kanssa kymmenen heimon irtauduttua (2Ai 11:13–17); Abian ja Jerobeamin välinen sota (2Ai 13); tosi uskonnon hyväksi tehdyt puhdistukset Asan (2Ai, luvut 14, 15), Josafatin (2Ai, luvut 17, 19, 20), Hiskian (2Ai, luvut 29–31) ja Josian aikana (2Ai, luvut 34, 35); Ussian lyöminen spitaalilla hänen julkeutensa vuoksi (2Ai 26:16–21); Manassen katumus (2Ai 33:10–20).

Esra osoittaa olevansa kiinnostunut paitsi pappien asioista myös profeetoista (2Ai 20:20; 36:12, 16). Hän käyttää sanoja ”profeetta”, ”näkijä” tai ”näkyjennäkijä” noin 45 kertaa ja esittää lisätietoja monista profeetoista ja henkilöistä, joiden nimiä ei mainita muualla Raamatussa. Heitä ovat esimerkiksi Iddo, Dodavahun poika Elieser, Sakarjan poika Jahasiel, useat Sakarja-nimiset henkilöt ja Oded, joka eli Juudan kuninkaan Ahasin aikana.

Aikakirjoissa on paljon sellaista tietoa, joka auttaa meitä laajentamaan tietojamme Juudan historiasta, esimerkiksi kertomukset Asan sairaudesta ja hautaamisesta sekä Joasin huonosta käytöksestä ylimmäisen papin Jehojadan kuoltua. Lisäksi ne sisältävät sukuluetteloita, jotka ovat tärkeitä Kristuksen syntyperän todistamisessa. Nämä kirjat ovat avuksi myös täsmällisen ajanlaskun vahvistamisessa. Voimme nähdä Jehovan, Raamatun Tekijän, viisauden siinä, että hän pani palvelijansa Esran kirjoittamaan nämä asiat täydentääkseen tarpeelliset kohdat, jotta Raamattuun uskovilla olisi käytettävissään täydellisin ja sopusointuisin kertomus ihmisen historiasta.

[Tekstiruutu s. 71]

ENSIMMÄISEN AIKAKIRJAN KOHOKOHTIA

Sukuluetteloita ja Jehovan temppelissä suoritettuun tosi palvontaan liittyviä yksityiskohtia, joita tarvittiin erityisesti Babylonin pakkosiirtolaisuuden jälkeen

Kirjoitettiin kenties 55 vuotta sen jälkeen, kun Serubbabel rakensi temppelin uudelleen, ja ennen Jerusalemin muurien korjaamista

Sukuluettelot Aadamista lähtien (1:1–9:44)

Juudan jälkeläiset Daavidin ja Salomon kautta (tärkeitä tietoja Messiaan tunnistamiseksi)

Leevin jälkeläiset (oli löydettävä ne, jotka saivat palvella temppelissä) ja heidän erilaiset tehtävänsä temppelissä

Saulin uskottomuus johtaa hänen kuolemaansa (10:1–14)

Daavidin kuninkuuteen liittyviä tapahtumia (11:1–29:30)

Voidellaan uudelleen kuninkaaksi Hebronissa; valloittaa Siionin; tehdään myöhemmin koko Israelin kuninkaaksi

Liiton arkkua siirretään sopimattomasti vankkureilla; Ussa kuolee siksi, että hän koskee arkkuun; arkku tuodaan lopulta Daavidin kaupunkiin ilon vallitessa

Daavid ilmaisee haluavansa rakentaa temppelin Jehovalle; Jehova tekee sen sijaan Daavidin kanssa liiton ajan hämärään asti pysyvästä kuninkaallisesta huoneesta

Israelin viholliset kärsivät tappion joka puolella

Saatana yllyttää Daavidin laskemaan Israelin väkiluvun; 70000 kuolee

Tehdään laajoja valmisteluja temppelin rakentamista varten; Daavid organisoi leeviläiset, järjestää pappien 24 osastoa, määrää myös laulajat ja portinvartijat; antaa henkeytetyt rakennussuunnitelmat Salomolle; Daavid ja kansa antavat anteliaasti lahjoituksia

Daavid kuolee, minkä jälkeen Salomo alkaa istua ”Jehovan valtaistuimella”

[Tekstiruutu s. 72]

TOISEN AIKAKIRJAN KOHOKOHTIA

Daavidin kuninkaallisen huoneen hallitsijoiden historiaa käsittelevä eloisa kooste, jossa korostetaan Jumalan tottelemisen ja tottelematta jättämisen seurauksia

Muodosti alun perin yhden kirjakäärön 1. Aikakirjan kanssa

Salomon kuninkuus (1:1–9:31)

Hänen viisautensa, menestyksensä; hän hankkii kuitenkin epäviisaasti monia hevosia Egyptistä ja ottaa vaimokseen faraon tyttären

Temppelin rakentaminen; Salomon vihkiäisrukous

Saban kuningattaren vierailu

Daavidin kuninkaallisen huoneen muiden kuninkaiden hallitusaikaan liittyviä tapahtumia ja niiden lopputulos (10:1–36:23)

Rehabeamin annettua tylyn vastauksen kymmenen heimoa irtautuu Jerobeamin johdolla ja kääntyy vasikanpalvontaan; Rehabeam hylkää myös Jumalan lain, hänet jätetään Egyptin kuninkaan Sisakin valtaan

Koska Abia turvautuu Jehovaan, Juuda voittaa Israelin armeijan, joka luottaa miesylivoimaansa ja kultaisten vasikoiden palvontaan; 500000 saa surmansa

Kun Asa luottaa Jehovaan, miljoona maahan tunkeutunutta etiopialaista lyödään; Asa tekee tyhmästi liiton Syyrian kanssa ja vihastuu saadessaan nuhteita Jehovan profeetalta

Josafat panee alulle Jumalan lain opetusohjelman; lankoutuu epäviisaasti Ahabin kanssa

Moab, Ammon ja Seir tunkeutuvat Juudaan; Josafat etsii apua Jehovalta; häntä muistutetaan: ’Taistelu on Jumalan!’

Joram (jonka vaimo on Ahabin ja Isebelin tytär) toimii jumalattomasti, samoin hänen poikansa Ahasja; sitten murhanhimoinen Atalja, Joramin leski, anastaa valtaistuimen

Joas toimii aluksi oikein, sillä ylimmäisellä papilla Jehojadalla on myönteinen vaikutus häneen; myöhemmin hänestä tulee luopio ja hän määrää uskollisen Sakarjan kivitettäväksi

Amasja toimii aluksi oikein, palvoo sitten Seirin epäjumalia; Israel lyö hänet, ja hänet murhataan

Ussiakin toimii aluksi oikein; myöhemmin yrittää pöyhkeästi uhrata suitsuketta temppelissä, häntä lyödään spitaalilla

Jotam tekee oikein, mutta kansa toimii turmiollisesti

Ahas kääntyy Baalin palvontaan; kansakunta kärsii kovasti

Hiskia puhdistaa temppelin; Sanherib tunkeutuu Juudaan, pilkkaa Jehovaa; Hiskia luottaa Jehovaan; enkeli surmaa 185000 assyrialaista

Manasse harjoittaa törkeää epäjumalanpalvelusta ja vuodattaa paljon viatonta verta; assyrialaiset ottavat hänet vangiksi; hän katuu, Jehova palauttaa hänet valtaistuimelle

Amon seuraa isänsä Manassen huonoa esimerkkiä; ei nöyrry

Josia johtaa palavan innokasta uskonnollista puhdistusta, korjaa temppelin; haluaa välttämättä taistella farao Nekoa vastaan ja saa surmansa

Jehoahas hallitsee lyhyen aikaa, viedään sitten vankina Egyptiin

Jojakim toimii inhottavasti; poika ja seuraaja Jojakin viedään vankina Babyloniin

Sidkia kapinoi Babylonin iestä vastaan; juutalaiset viedään pakkosiirtolaisuuteen; maa autiona 70 vuotta

Persian kuningas Kyyros antaa säädöksen, jonka perusteella juutalaiset pääsevät vapaiksi voidakseen palata Jerusalemiin rakentamaan temppelin uudelleen