’Totuuden huulet pysyvät ikuisesti’

SE VOI pilata koko ihmisen elämän samalla tavoin kuin pieni liekki voi sytyttää ja tuhota kokonaisen metsän. Se voi olla täynnä myrkkyä, mutta se voi olla myös ”elämän puu” (Sananlaskut 15:4). Sen vallassa ovat elämä ja kuolema (Sananlaskut 18:21). Näin suuret voimat piilevät kielessämme, pienessä elimessä, joka voi tahrata koko ruumiin (Jaakobin kirje 3:5–9). Meidän on näin ollen viisasta vartioida kieltämme.

Sananlaskujen kirjan 12. luvun puolivälistä eteenpäin Israelia muinoin hallinnut kuningas Salomo antaa arvokkaita neuvoja, joita noudattamalla voimme hallita kielenkäyttöämme. Ytimekkäiden mutta sisällökkäiden sananlaskujen avulla viisas kuningas osoittaa, että sanoilla on aina jonkinlainen vaikutus ja että ne kertovat paljon lausujansa ominaisuuksista. Salomon henkeytetyt neuvot ovat korvaamattoman arvokkaita kaikille, jotka haluavat ’vartioida huultensa ovea’ (Psalmit 141:3).

’Rikkomus joka johtaa ansaan’

”Huulten rikkomuksen kautta paha joutuu ansaan, mutta vanhurskas pääsee ahdingosta”, sanoo Salomo (Sananlaskut 12:13). Valehteleminen on huulten rikkomus, josta tulee sitä harjoittavalle tappava ansa (Ilmestys 21:8). Epärehellisyys saattaa näyttää helpolta keinolta välttyä rangaistukselta tai livahtaa epämiellyttävästä tilanteesta. Eikö usein kuitenkin käy niin, että yksi valhe johtaa uusiin valheisiin? Samoin kuin pikkusummilla aloittanut peluri ajautuu vähitellen käyttämään yhä suurempia panoksia tappioittensa peittämiseksi, huomaa valehtelija pian joutuneensa noidankehään.

Huulten rikkomus johtaa ansaan myös siinä mielessä, että toisille valehteleva voi alkaa pettää itseäänkin. Hän voi esimerkiksi helposti vakuuttaa itselleen olevansa hyvin etevä ja älykäs, vaikka todellisuudessa tietääkin perin vähän. Hän alkaa siten perustaa elämäänsä valheelle. Voidaan aiheellisesti sanoa, että ”hän on toiminut liian lipevästi itseään kohtaan omissa silmissään huomatakseen erheensä ja vihatakseen sitä” (Psalmit 36:2). Valheet osoittautuvat hänelle todellakin ansaksi! Vanhurskas ei toisaalta saata itseään tällaiseen pinteeseen. Hän ei turvaudu valheelliseen kieleen ahdistavassakaan tilanteessa.

 ’Hedelmä josta saa kyllikseen hyvää’

”Älkää eksykö: Jumalaa ei voida pitää pilkkana”, varoittaa apostoli Paavali. ”Sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.” (Galatalaisille 6:7.) Tämä periaate soveltuu varmasti niin sanoihimme kuin tekoihimmekin. Salomo toteaa: ”Suunsa hedelmästä mies saa kyllikseen hyvää, ja ihmisen luo palaavat hänen kättensä teot.” (Sananlaskut 12:14.)

Suu, joka ”lausuu – – viisautta”, tuottaa tyydyttävää hedelmää (Psalmit 37:30). Viisaus edellyttää tietoa, eikä yksikään ihminen voi olla tiedon ehtymätön lähde. Jokaisen täytyy kuunnella hyviä neuvoja ja noudattaa niitä. ”Tyhmän tie on oikea hänen omissa silmissään”, sanoo Israelin kuningas, ”mutta neuvoa kuunteleva on viisas.” (Sananlaskut 12:15.)

Jehova antaa meille järkeviä neuvoja Sanansa ja järjestönsä kautta, ja hän käyttää apuna ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” tuottamaa kirjallisuutta (Matteus 24:45; 2. Timoteukselle 3:16). Olisi järjetöntä torjua hyvät neuvot ja pitää itsepintaisesti kiinni omasta näkemyksestään! Meidän ’täytyy olla nopeita kuulemaan’, kun Jehova, ”hän, joka opettaa ihmisille tietoa”, neuvoo meitä viestintäkanavansa kautta (Jaakobin kirje 1:19; Psalmit 94:10).

Miten viisas ja tyhmä reagoivat loukkauksiin tai aiheettomaan arvosteluun? Salomo vastaa: ”Tyhmä tekee mielipahansa tiettäväksi samana päivänä, mutta terävänäköinen peittää häpeän.” (Sananlaskut 12:16.)

Kun tyhmää kohdellaan yliolkaisesti, hän vastaa vihaisesti pian, ”samana päivänä”. Harkitseva ihminen sen sijaan rukoilee Jumalalta pyhää henkeä voidakseen ilmaista itsehillintää. Hän varaa aikaa Jumalan sanan neuvojen miettimiseen ja pohtii kiitollisin mielin Jeesuksen sanoja: ”Jos joku läimäyttää sinua oikealle poskellesi, käännä hänelle toinenkin.” (Matteus 5:39.) Terävänäköinen ihminen ei halua maksaa ”pahaa pahalla kenellekään”, ja siksi hän pidättyy puhumasta ajattelemattomasti (Roomalaisille 12:17). Kun me peitämme aina kokemamme häpeän tällä tavoin, vältämme sanaharkan.

’Kieli joka lääkitsee’

Huulten rikkomus voi aiheuttaa paljon vahinkoa silloin, kun on kysymys oikeudellisista asioista. Israelin kuningas sanoo: ”Uskollisuutta uhkuva puhuu sitä, mikä on vanhurskasta, mutta väärä todistaja petosta.” (Sananlaskut 12:17.) Luotettava todistaja uhkuu uskollisuutta, koska hänen todistuksensa on totuudenmukainen. Hänen sanansa myötävaikuttavat oikeudenmukaisen ratkaisun löytymiseen. Väärä todistaja taas on täynnä petosta ja edistää väärän tuomion antamista.

 ”Joku puhuu ajattelemattomasti kuin miekan pistoin”, jatkaa Salomo, ”mutta viisaiden kieli on lääkitystä.” (Sananlaskut 12:18.) Sanat voivat lävistää kuin miekka rikkoen ystävyyssuhteita ja aiheuttaen vaikeuksia. Toisaalta ne voivat olla ilahduttavia ja miellyttäviä ja lujittaa ystävyyttä. Mitäpä muutakaan nimitteleminen, huutaminen, jatkuva arvosteleminen ja halventavat huomautukset ovat kuin pistoja, jotka aiheuttavat syviä tunneperäisiä haavoja? On todella hienoa sovittaa tällaiset erehdykset vilpittömän anteeksipyynnön parantavin sanoin!

Näinä vaikeina aikoina ei ole yllättävää, että monilla on ”särkynyt sydän” ja ”musertunut henki” (Psalmit 34:18). Kun puhumme ”lohduttavasti masentuneille sieluille” ja ’tuemme heikkoja’, emmekö juuri käytäkin puhuttujen sanojen parantavaa voimaa? (1. Tessalonikalaisille 5:14.) Myötätuntoiset sanat voivat rohkaista nuoria, jotka taistelevat ympäristön vahingollista vaikutusta vastaan. Huomaavainen kieli voi vakuuttaa iäkkäille, että heitä tarvitaan ja rakastetaan edelleen. Huomaavaiset sanat voivat kirkastaa sairaiden päivän. Ojennuskin on helpompi ottaa vastaan, kun se annetaan ”lempeyden hengessä” (Galatalaisille 6:1). Ja miten parantava onkaan kieli, jota käytetään Jumalan valtakunnan hyvän uutisen kertomiseen niille, jotka haluavat kuunnella!

’Huuli joka pysyy’

Käyttäen ”huulta” ”kielen” synonyymina Salomo toteaa: ”Totuuden huuli pysyy iäti, mutta valheen kieli vain tuokion.” (Sananlaskut 12:19.) Ilmaus ”totuuden huuli” on heprean kielessä yksiköllinen ja tarkoittaa enemmän kuin vain todenmukaista puhetta. Erään hakuteoksen mukaan se viittaa sellaisiin ominaisuuksiin kuin kestävyys ja luotettavuus. Teoksessa jatketaan: ”Jos puheessa on tämä ominaisuus, se pysyy – – ikuisesti, koska se osoittautuu luotettavaksi toisin kuin valehteleva kieli – – joka saattaa pettää hetken, muttei kestä joutuessaan kokeeseen.”

”Petos on pahaa hankkivien sydämessä”, toteaa viisas kuningas, ”mutta rauhaan neuvovilla on ilo.” Hän lisää: ”Mikään vahingollinen  ei kohtaa vanhurskasta, mutta jumalattomat tulevat varmasti olemaan täynnä onnettomuutta.” (Sananlaskut 12:20, 21.)

Pahaa suunnittelevat voivat saada aikaan vain tuskaa ja kärsimystä. Toisaalta rauhaan neuvovat saavat tyydytystä oikein tekemisestä. He voivat myös iloita hyvistä tuloksista. Mikä tärkeintä, he nauttivat Jumalan hyväksynnästä, sillä ”valheelliset huulet ovat Jehovasta inhottavat, mutta uskollisesti toimivat ovat hänelle mieleen” (Sananlaskut 12:22).

’Puhe joka peittää tietoa’

Israelin kuningas kuvailee edelleen, mitä eroa on sillä, että harkitsee sanojaan tai on harkitsematta: ”Terävänäköinen ihminen peittää tietoa, mutta typerien sydän tyhmyyttä huutaa.” (Sananlaskut 12:23.)

Terävänäköinen eli harkitseva ihminen tietää, milloin puhua ja milloin olla vaiti. Hän peittää tietoa siten, ettei pyri loistamaan tiedoillaan. Tämä ei tarkoita sitä, ettei hän toisi koskaan tietojaan esille, vaan että hän käyttää niitä harkiten. Typerä sen sijaan on nopea puhumaan, ja siten hänen typeryytensä paljastuu. Meidän on siis hyvä harkita sanojamme ja pidättää kielemme kerskumasta.

Salomo jatkaa vastakohtien esittelyä vaikuttavalla tavalla: vuorossa ovat ahkeruus ja laiskuus. Hän toteaa: ”Ahkerien käsi tulee hallitsemaan, mutta veltto käsi joutuu pakkotyöhön.” (Sananlaskut 12:24.) Työssään ahkera voi edetä urallaan ja tulla taloudellisesti itsenäiseksi, mutta laiska joutuu pakkotyöhön ja orjuuteen. Eräs tutkija sanoo: ”Ajan mittaan laiska päätyy ahkeran orjaksi.”

’Sana joka ilahduttaa’

Käsitellessään seuraavaksi jälleen puhumista kuningas Salomo osoittaa ymmärtävänsä hyvin ihmisluontoa. ”Huolestuneisuus miehen sydämessä sen alas painaa”, hän sanoo, ”mutta hyvä sana sen ilahduttaa.” (Sananlaskut 12:25.)

On monia levottomuutta ja huolta aiheuttavia asioita, jotka voivat tehdä sydämen surusta raskaaksi. Ymmärtäväinen ihminen voi lausua rohkaisevia sanoja, jotka saavat taakan kevenemään ja sydämen tuntemaan taas iloa. Mutta miten toiset voivat tietää sydämemme tuskan syvyyttä, ellemme avaudu ja puhu siitä? Kun siis tunnemme itsemme ahdistuneeksi tai masentuneeksi, meidän täytyy uskoutua jollekulle ymmärtäväiselle ihmiselle, joka voi auttaa. Lisäksi tunteiden pukeminen sanoiksi keventää osaltaan sydämen tuskaa. On siksi hyvä uskoutua aviopuolisolle, isälle, äidille tai myötätuntoiselle ja hengellisesti pätevälle ystävälle.

Mistä voisimme löytää parempia rohkaisun sanoja kuin Raamatusta? Meidän täytyy siksi lähestyä Jumalaa pohtimalla arvostaen niitä ajatuksia, joita luemme hänen henkeyttämästään Sanasta. Tällainen mietiskely voi tuoda iloa levottomaan sydämeen ja kirkastaa surulliset silmät. Psalmista toteaa asian seuraavasti: ”Jehovan laki on täydellinen, se virvoittaa sielun. Jehovan muistutus on luotettava, se tekee kokemattomasta viisaan. Jehovan määräykset ovat oikeat, ne saavat  sydämen iloitsemaan; Jehovan käsky on puhdas, se saa silmät loistamaan.” (Psalmit 19:7, 8.)

Polku jolla vaeltaminen on palkitsevaa

Israelin kuningas vertaa oikeamielisen tietä jumalattoman tiehen sanoen: ”Vanhurskas vakoilee omaa laiduntaan, mutta jumalattomat saa heidän oma tiensä harhailemaan.” (Sananlaskut 12:26.) Vanhurskas kiinnittää huomiota omaan laitumeensa eli niihin tovereihin ja ystäviin, joita hän valitsee seurakseen. Hän tekee viisaita valintoja, koska haluaa välttää vaarallisia ihmissuhteita. Jumalattomat eivät toimi näin, sillä he eivät ota neuvoja vastaan vaan haluavat jääräpäisesti toimia oman mielensä mukaan. He antavat johtaa itsensä harhaan.

Seuraavaksi kuningas Salomo tarkastelee velton ja ahkeran välistä eroa vielä yhdestä näkökulmasta: ”Velttous ei aja kenenkään riistaeläimiä liikkeelle, mutta se, joka on ahkera, on ihmisen kallisarvoinen varallisuus.” (Sananlaskut 12:27.) Veltto eli laiska ihminen ei ’aja liikkeelle’ riistaeläimiä, eli hänellä ei ole, mitä ”paahtaa” (New International Version). Hän ei siis saa loppuun sitä, minkä aloitti. Ahkeruus merkitsee toisaalta samaa kuin rikkaus.

Laiskuus on niin haitallista, että apostoli Paavali katsoi tarpeelliseksi oikaista muutamia Tessalonikan kristittyjä, jotka ’vaelsivat häiritsevästi’. He eivät tehneet lainkaan työtä vaan sekaantuivat asioihin, jotka eivät kuuluneet heille. Sellaiset ihmiset sälyttivät kalliin taakan muille. Siksi Paavali kehotti heitä suorasanaisesti ’tekemään hiljaisesti työtä voidakseen syödä itse ansaitsemaansa ruokaa’. Paavali sanoi, että jos he eivät noudattaisi tätä voimakasta neuvoa, muiden seurakuntaan kuuluvien pitäisi ”vetäytyä” heistä pois eli ilmeisesti välttää heidän seuraansa vapaa-aikana (2. Tessalonikalaisille 3:6–12).

Meidän täytyy suhtautua vakavasti niihin neuvoihin, joita Salomo antaa ahkeruudesta ja kielen oikeasta käytöstä. Pyrkikäämme siis käyttämään tuota pientä elintä toisten parantamiseen ja ilahduttamiseen samalla kun vältämme huulten rikkomusta ja pyrimme vaeltamaan oikeamielisesti. ”Vanhurskauden polulla on elämä”, vakuuttaa Salomo, ”eikä matka sen kulkutiellä merkitse kuolemaa.” (Sananlaskut 12:28.)

[Kuvat s. 27]

”Neuvoa kuunteleva on viisas”

[Kuvat s. 28]

”Viisaiden kieli on lääkitystä”

[Kuva s. 29]

Luotettavalle ystävälle uskoutuminen voi tuoda lohtua

[Kuva s. 30]

Jumalan sanan arvostava miettiminen saa sydämen iloitsemaan