Tarvitsetko Raamatusta käskyn joka asiaan?

KUN olit nuori, vanhempasi todennäköisesti asettivat sinulle monenlaisia sääntöjä. Varttuessasi aloit ymmärtää, että he ajattelivat sinun parastasi. Vielä aikuisenakin noudatat luultavasti joitakin heidän juurruttamiaan periaatteita, vaikket enää olekaan heidän valvonnassaan.

Taivaallinen Isämme Jehova antaa meille monia suoria käskyjä Sanansa Raamatun välityksellä. Hän esimerkiksi kieltää epäjumalanpalveluksen, haureuden, aviorikoksen ja varastamisen (2. Mooseksen kirja 20:1–17; Apostolien teot 15:28, 29). Kun hengellisessä mielessä ’kasvamme kaikessa’, ymmärrämme, että Jehova ajattelee meidän parastamme eivätkä hänen käskynsä ole liian rajoittavia (Efesolaisille 4:15; Jesaja 48:17, 18; 54:13).

Monia tilanteita varten ei kuitenkaan ole annettu suoraa käskyä. Niinpä jotkut ajattelevat, että kun Raamatussa ei ole jostakin asiasta nimenomaista ohjetta, he voivat tehdä mielensä mukaan. He väittävät, että jos Jumala haluaisi meidän toimivan tietyllä tavalla, hän olisi ilmaissut sen suoran käskyn muodossa.

Ne jotka ajattelevat tällä tavoin, tekevät usein epäviisaita ratkaisuja, joita he katuvat myöhemmin katkerasti. He eivät tajua, ettei Raamattu sisällä pelkkiä käskyjä ja kieltoja vaan myös viitteitä siitä, miten Jumala suhtautuu eri asioihin. Kun tutkimme Raamattua ja havaitsemme, mitä mieltä Jehova on asioista, omatuntomme kouliintuu ja voimme tehdä ratkaisuja, jotka heijastavat hänen ajattelutapaansa. Silloin voimme ilahduttaa hänen sydämensä ja hyötyä viisaista ratkaisuistamme. (Efesolaisille 5:1.)

Erinomaisia raamatullisia esimerkkejä

Tarkastellessamme Raamatun kertomuksia Jumalan muinaisista palvelijoista havaitsemme tilanteita, joissa he ottivat huomioon Jehovan näkemyksen, vaikka mikään nimenomainen käsky ei sitonut heitä. Ajattelehan Joosefin esimerkkiä. Siihen aikaan, kun Potifarin vaimo lähenteli häntä moraalittomassa tarkoituksessa, ei ollut olemassa Jumalan hengen ohjauksessa kirjoitettua lakia, joka olisi kieltänyt aviorikoksen. Mutta ilman nimenomaista lakiakin Joosef tajusi, että aviorikos olisi synti paitsi hänen omaa omaatuntoaan vastaan myös ”Jumalaa vastaan” (1. Mooseksen kirja 39:9). Joosef selvästikin ymmärsi, että aviorikos oli vastoin Eedenissä ilmaistua Jumalan tahtoa (1. Mooseksen kirja 2:24).

Tarkastellaanpa toista esimerkkiä. Apostolien tekojen 16:3:sta käy ilmi, että Paavali ympärileikkasi Timoteuksen ennen kuin otti tämän mukaansa lähetysmatkoilleen. Jakeessa 4 kuitenkin kerrotaan, että Paavali ja Timoteus kulkivat kaupunkien halki välittäen ”ne säädökset, jotka apostolit ja vanhimmat, jotka olivat Jerusalemissa, olivat päättäneet”. Näiden säädösten joukossa oli päätös, jonka mukaan kristittyjen ei enää tarvinnut noudattaa ympärileikkausta koskevaa lakia. (Apostolien teot 15:5, 6, 28, 29.) Miksi Paavali katsoi Timoteuksen ympärileikkauksen tarpeelliseksi? ”Juutalaisten takia, joita oli noilla paikkakunnilla, sillä kaikki tiesivät, että – – [Timoteuksen] isä oli kreikkalainen.” Paavali ei tahtonut tarpeettomasti herättää paheksuntaa eikä kompastuttaa ketään. Hän halusi kristittyjen ”[suosittelevan itseään] jokaisen ihmisen  omalletunnolle Jumalan nähden”. (2. Korinttilaisille 4:2; 1. Korinttilaisille 9:19–23.)

Tällainen ajattelu oli ominaista Paavalille ja Timoteukselle. Lue esimerkiksi Roomalaiskirjeen 14:15, 20, 21 ja 1. Korinttilaiskirjeen 8:9–13; 10:23–33 ja pane merkille, miten syvästi Paavali oli kiinnostunut toisten hengellisestä hyvinvoinnista, erityisesti niiden, jotka voisivat kompastua johonkin, mikä ei varsinaisesti ollut väärin. Paavali myös kirjoitti Timoteuksesta: ”Minulla ei ole ketään muuta suhtautumistavalta hänen kaltaistaan, joka todella huolehtisi teitä koskevista asioista. Kaikki toiset näet etsivät omia etujaan eivätkä Kristuksen Jeesuksen etuja. Mutta te tunnette sen todisteen, jonka hän antoi itsestään, että niin kuin lapsi isän kanssa hän palveli kuin orja minun kanssani hyvän uutisen edistämiseksi.” (Filippiläisille 2:20–22.) Miten hienon esimerkin nämä kristityt miehet antoivatkaan meille! Kun mikään nimenomainen Jumalan käsky ei sitonut heitä, he eivät tehneet valintoja sen mukaan, mikä oli mukavinta tai mieleisintä heille itselleen, vaan jäljittelivät Jehovan ja hänen Poikansa rakkautta ottamalla huomioon, miten heidän ratkaisunsa voisivat vaikuttaa toisten hengellisyyteen.

Luodaanpa sitten katsaus Jeesukseen Kristukseen, tärkeimpään esimerkkiimme. Hän osoitti vuorisaarnassaan selvästi, että se, joka ymmärtää Jumalan lakien hengen, ei noudata vain niiden sisältämiä nimenomaisia käskyjä tai kieltoja vaan menee jopa pitemmälle (Matteus 5:21, 22, 27, 28). Jeesus, Paavali, Timoteus ja Joosef eivät ajatelleet, että ellei Jumala ole antanut jostakin asiasta nimenomaista käskyä, niin ihminen voi tehdä mielensä mukaan. He ottivat huomioon, mitä Jumala ajatteli asioista, ja noudattivat siksi periaatteita, joita Jeesus sanoi kahdeksi kaikkein suurimmaksi käskyksi: rakasta Jumalaa ja rakasta lähimmäistäsi (Matteus 22:36–40).

Entä nykyajan kristityt?

On selvää, ettei meidän tulisi suhtautua Raamattuun niin kuin juridiseen asiakirjaan ja odottaa, että jokainen velvollisuus olisi määritelty yksityiskohtaisesti. Tuotamme suurta iloa Jehovan sydämelle, kun päätämme toimia tavalla, joka heijastaa hänen ajattelutapaansa, silloinkin kun toimintaamme ei ohjaa mikään nimenomainen käsky. Toisin sanoen meille ei aina tarvitse sanoa, mitä Jumala haluaa meidän tekevän, vaan voimme omaa havaintokykyämme käyttämällä ’tajuta, mikä Jehovan tahto on’ (Efesolaisille 5:17; Roomalaisille 12:2). Miksi Jehovaa ilahduttaa se, että pyrimme tajuamaan hänen tahtonsa? Koska se osoittaa, että pidämme hänen miellyttämistään tärkeämpänä kuin omia mieltymyksiämme ja oikeuksiamme. Se osoittaa myös, että arvostamme hänen rakkauttaan siinä määrin, että haluamme jäljitellä sitä, ja näin rakkaudesta tulee tekojemme vaikutin. (Sananlaskut 23:15; 27:11.) Lisäksi Raamatun suuntaviivojen huomioon ottaminen edistää hengellistä ja usein myös fyysistä terveyttämme.

Katsotaanpa, miten tätä periaatetta voidaan soveltaa henkilökohtaisissa asioissa.

Ajanvietteen valinta

Otetaan esimerkiksi nuori mies, joka haluaa ostaa erään äänilevyn. Musiikki, jota hän on kuullut levyltä, on kuulostanut mukavalta, mutta levykotelo pysäyttää hänet, sillä sen perusteella sanat ovat avoimen eroottiset ja säädyttömät. Hän myös tietää, että monet  kyseisen artistin kappaleista ovat sävyltään vihaisia ja aggressiivisia. Koska tämä nuori mies rakastaa Jehovaa, hän on kiinnostunut Hänen ajatuksistaan ja tunteistaan. Miten hän voi havaita, mikä Jumalan tahto on tässä asiassa?

Kirjeessään galatalaisille apostoli Paavali luettelee lihan teot ja Jumalan hengen hedelmään kuuluvat ominaisuudet. Todennäköisesti tiedät, mitä Jumalan hengen hedelmään sisältyy: rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, huomaavaisuus, hyvyys, usko, lempeys ja itsehillintä. Mutta millaisia ovat lihan teot? Paavali kirjoittaa: ”Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat haureus, epäpuhtaus, irstaus, epäjumalanpalvelus, spiritismin harjoittaminen, vihollisuudet, riita, mustasukkaisuus, vihanpuuskat, kinastelut, jakaumat, lahkot, kateus, juopottelu, mässäilyt ja muut näiden kaltaiset. Näistä varoitan teitä ennalta, samoin kuin olen jo ennalta varoittanut teitä, että ne, jotka harjoittavat sellaisia, eivät peri Jumalan valtakuntaa.” (Galatalaisille 5:19–23.)

Huomaa luettelon viimeinen ilmaus: ”muut näiden kaltaiset”. Paavali ei esittänyt tyhjentävää luetteloa kaikesta, mitä lihan tekoihin kuuluisi. Ihminen ei siis voisi järkeillä: ”Minulla on raamatullinen oikeus harjoittaa mitä tahansa, mitä ei mainita Paavalin luettelossa lihan tekojen joukossa.” Lukijoiden pitäisi sitä vastoin käyttää havaintokykyään tunnistaakseen teot, jotka eivät ole luettelossa mutta ovat ”näiden kaltaisia”. Ne jotka katumatta harjoittavat sellaista, mitä ei erikseen mainita mutta mikä on ’näiden kaltaista’, eivät peri Jumalan valtakunnan siunauksia.

Näin ollen meidän täytyy tajuta, toisin sanoen havaita, mikä on vastenmielistä Jehovan silmissä. Onko se vaikeaa? Jos lääkärisi kehottaisi sinua syömään enemmän hedelmiä ja vihanneksia ja välttämään kakkua, jäätelöä ynnä muuta sellaista, niin olisiko sinun vaikea päätellä, kumpaan ryhmään leivos kuuluu? Katsohan nyt uudelleen Jumalan hengen hedelmää ja lihan tekoja. Kumpaan ryhmään edellä mainittu äänilevy kuuluu? Sillä ei selvästikään ole mitään yhteistä rakkauden, hyvyyden, itsehillinnän eikä muiden Jumalan hengen hedelmään kuuluvien ominaisuuksien kanssa. Emme tarvitse nimenomaista sääntöä tajutaksemme, että tällainen musiikki ei ole sopusoinnussa Jumalan ajattelun kanssa. Samat periaatteet soveltuvat siihen, mitä luemme, mitä elokuvia tai televisio-ohjelmia katselemme, millaisia tietokonepelejä pelaamme, millä Internet-sivuilla käymme ja niin edelleen.

Sopiva ulkoasu

Raamatussa on myös pukeutumiseen ja muuhun ulkoasuun liittyviä periaatteita. Niiden ohjauksessa kristitty voi säilyttää ulkoasunsa sopivana ja miellyttävänä. Ihminen, joka rakastaa Jehovaa, näkee tässäkin tilaisuuden ilahduttaa taivaallista Isäänsä eikä mahdollisuutta tehdä oman mielensä mukaan. Kuten olemme jo nähneet, se ettei Jehova ole antanut nimenomaisia määräyksiä jostakin asiasta, ei tarkoita, ettei hän välitä, mitä hänen palvelijansa tekevät. Tyylit ovat erilaisia eri paikoissa, ja ne myös vaihtelevat ajoittain. Jumala on kuitenkin esittänyt perusperiaatteita, joiden tulisi ohjata hänen palvelijoitaan kaikkina aikoina ja kaikissa paikoissa.

Esimerkiksi 1. Timoteuksen kirjeen 2:9, 10:ssä sanotaan: ”Samoin haluan naisten kaunistavan itsensä huolitellulla puvulla, häveliäästi ja tervemielisesti, ei palmikoiduin hiuslaittein eikä kullalla tai helmillä tai hyvin kalliilla vaatetuksella, vaan hyvillä teoilla, mikä sopii naisille, jotka tunnustavat kunnioittavansa Jumalaa.” Kristittyjen naisten – ja miesten – pitäisi siis miettiä, millaista ulkoasua heidän alueensa ihmiset odottavat niiltä, ”jotka tunnustavat kunnioittavansa Jumalaa”. Kristityn on erityisen sopivaa miettiä, millaisen vaikutelman hänen ulkoasunsa antaa hänen kertomastaan Raamatun sanomasta (2. Korinttilaisille 6:3). Esimerkillinen kristitty ei pane liiaksi painoa omille mieltymyksilleen tai oletetuille oikeuksilleen, vaan kiinnittää huomiota pikemminkin siihen, ettei aiheuttaisi häiriötä tai kompastuttaisi toisia (Matteus 18:6; Filippiläisille 1:10).

 Kun kristitty huomaa, että jokin tyyli häiritsee toisia tai on heille kompastumisen aihe, hän voi jäljitellä apostoli Paavalia panemalla kiinnostuksen toisten hengellistä hyvinvointia kohtaan omien mieltymystensä edelle. Paavali sanoi: ”Tulkaa minun jäljittelijöikseni, niin kuin minä olen Kristuksen jäljittelijä.” (1. Korinttilaisille 11:1.) Jeesuksesta Paavali taas kirjoitti: ”Kristuskaan ei miellyttänyt itseään.” Paavalin neuvo kaikille kristityille on selvä: ”Meidän, jotka olemme vahvoja, pitää kantaa niiden heikkouksia, jotka eivät ole vahvoja, eikä miellyttää itseämme. Miellyttäköön kukin meistä lähimmäistään siinä, mikä on hyvää hänen rakennuksekseen.” (Roomalaisille 15:1–3.)

Havaintokykymme terävöittäminen

Miten voimme terävöittää havaintokykyämme, jotta osaisimme miellyttää Jehovaa silloinkin, kun hän ei ole antanut jostakin asiasta nimenomaista ohjetta? Jos luemme hänen Sanaansa päivittäin, tutkimme sitä säännöllisesti ja mietiskelemme lukemaamme, havaintokykymme terävöityy. Tämä ei kuitenkaan tapahdu hetkessä. Lapsen fyysisen kasvun tavoin hengellinen kasvu on vähittäistä, eikä sitä huomaa heti. Tarvitaan siis kärsivällisyyttä, eikä meidän tule turhautua, ellemme oitis huomaa edistystä. Toisaalta ajan kuluminen ei itsessään tee meistä havaintokykyisempiä. Meidän on käytettävä aikaa Jumalan sanan säännölliseen tutkimiseen, kuten edellä todettiin, ja sovellettava oppimaamme parhaamme mukaan. (Heprealaisille 5:14.)

Voitaisiin sanoa, että Jumalan käskyt koettelevat tottelevaisuuttamme, mutta hänen periaatteensa koettelevat hengellisyytemme syvyyttä ja sitä, miten kovasti haluamme miellyttää häntä. Kasvaessamme hengellisesti panemme enemmän painoa Jehovan ja hänen Poikansa jäljittelemiselle. Perustamme mielellämme päätöksemme siihen, mitä Raamattu paljastaa Jumalan suhtautumisesta eri asioihin. Kun ilahdutamme taivaallista Isäämme kaikessa, mitä teemme, huomaamme, että myös oma ilomme kasvaa.

[Kuvat s. 23]

Pukeutumistyylit ovat erilaisia eri paikoissa, mutta Raamatun periaatteiden tulisi ohjata valintojamme