Konventti ”maailman navassa”

Oletko koskaan kuullut sanottavan: ”Te Pito o Te Henua”? Se on Pääsiäissaaren alkuperäiskieltä rapanuita ja tarkoittaa ’maailman napaa’. Mikä teki täällä pidetystä konventista niin erikoislaatuisen?

SYRJÄINEN, salaperäinen, eksoottinen. Muun muassa näillä sanoilla kuvaillaan Pääsiäissaarta eli Rapa Nuita, kuten sen asukkaat sitä kutsuvat. Ja syrjäinen se onkin, sillä se sijaitsee kaukana Tyynessämeressä 3790 kilometrin päässä Santiagosta Chilestä. Siitä tuli osa Chileä 9. syyskuuta 1888.

Tämä noin 160 neliökilometrin suuruinen, kolmionmuotoinen saari koostuu pohjimmiltaan kolmesta sammuneesta tulivuoresta, tai, kuten monet Tyynenmeren saaret, oikeastaan vain valtavien vedenalaisten vuorten huipuista. Koko saari on julistettu luonnonmuistomerkiksi. Se tunnetaan epäilemättä parhaiten arvoituksellisista moai-kivipatsaistaan. *

Viehättävien maisemien ja historiallisten paikkojen lisäksi Pääsiäissaari tarjoaa valikoiman eksoottisia herkkuja, kuten ananaksia, avokadoja, papaijoita ja yhdeksää lajia banaaneja. Lisäksi merestä saadaan monenlaisia kaloja ja muita meren antimia.

Sää on Pääsiäissaaressa leuto, ja sateet ja sateenkaaret ovat tavanomainen ilmiö, minkä vuoksi turistit saavat nauttia raikkaasta ilmasta ja silmiä hivelevistä näkymistä. Saaressa on tätä nykyä noin 3800 asukasta. He ovat ensimmäisten uudisasukkaiden jälkeläisiä, jotka ovat sekoittuneet eurooppalaisten, chileläisten ja muiden kansallisuuksien kanssa. Saaressa käy satoja turisteja Euroopasta ja Aasiasta, minkä vuoksi turismi on talouden tukipylväitä.

 Ensimmäiset Valtakunnan siemenet

Vuoden 1982 Jehovan todistajien vuosikirjassa (engl.) kerrottiin: ”Pääsiäissaaressa oli jonkin aikaa vain yksi julistaja, sisar. Hän sai hengellistä tukea kirjeitse eräältä lähetystyöntekijäsisarelta [Chilen] haaratoimistosta. Vaikka hän on sittemmin palannut mantereelle, saaressa on muutamia Vartiotornin tilaajia. Koimme melkoisen yllätyksen, kun huhtikuussa 1980 saimme kaukopuhelun eräältä kiinnostuneelta, joka halusi tietää, milloin Jeesuksen kuoleman muistojuhlaa tulisi viettää. Myöhemmin samana vuonna eräs pariskunta Valparaísosta muutti saareen, ja he ovat johtaneet raamatuntutkisteluja kiinnostuneille. Saaressa pidettiin ensimmäinen muistonvietto huhtikuussa 1981, ja läsnä oli 13 henkeä. Olemme hyvin iloisia siitä, että ’hyvä uutinen’ raivaa tiensä myös tälle syrjäiselle alueelle.”

Myöhemmin, 30. tammikuuta 1991, haaratoimisto lähetti Pääsiäissaareen erikoistienraivaajapariskunnan, Dario ja Winny Fernandezin. Veli Fernandez muistelee: ”Viiden tunnin lennon jälkeen saavuimme maapallon syrjäisimpään kolkkaan keskelle salaperäisyyden verhoamaa kulttuuria.” Eräs paikallinen veli sekä muuan sisar, joka oli tullut saareen hiljattain kahden lapsensa kanssa, auttoivat heitä organisoimaan viipymättä kokous- ja saarnaamistoiminnan. Huolimatta perhevastuista, saarelaisten uskonnollisesta kiihkoilusta ja joistakin polynesialaiselle kulttuurille ominaisista elämäntyyleistä he näkivät Jehovan siunaavan ponnistelunsa. Veli ja sisar Fernandez eivät palvele enää erikoistienraivaajina, mutta he asuvat saaressa edelleen ja kasvattavat heille siellä syntynyttä poikaansa. Tätä nykyä Pääsiäissaaressa on 32 iloista Valtakunnan julistajaa. Heidän joukossaan on sekä alkuperäisasukkaita että muualta muuttaneita, joista jotkut ovat tulleet sinne palvellakseen alueella, jolla Valtakunnan julistajia tarvitaan enemmän.

Kierroskonventin valmistelutyöt

Koska saaren ja mantereen välinen etäisyys on niin suuri, seurakunta saa kolmesti vuodessa videonauhat erikoiskonventtipäivän sekä kierros- ja piirikonventin ohjelmasta. Vuoden 2000 lopussa Chilen haaratoimistokomitea kuitenkin harkitsi mahdollisuutta pitää saaressa ensimmäinen oma konventti. Viimein päätettiin, että ensimmäinen kierroskonventti pidettäisiin marraskuussa 2001, ja eri puolille Chileä lähetettiin rajalliselle määrälle veljiä ja sisaria kutsu tähän erikoistilaisuuteen. Lentoliikenteen aikataulun vuoksi konventti pidettäisiin sunnuntaina ja maanantaina.

Kaikki 33 kutsun saanutta odottivat innoissaan pääsyä ensimmäiseen tuossa syrjäisessä saaressa pidettävään kierroskonventtiin. Lento Tyynenmeren yli oli pitkä, ja oli huojentavaa tavata lentokentälle vastaan tulleet veljet. Vieraat saivat tervetuliaislahjaksi kaulaansa kauniin lein, joka on tyypillinen lahja saaressa. Sen jälkeen heidät vietiin majapaikkoihinsa, ja saaressa tehdyn lyhyen kiertoajelun jälkeen kaikki  konventtiohjelmaan osallistuvat kokoontuivat valtakunnansaliin.

Julkisuutta odottamattomalta taholta

Matkalla konventtiin jotkut vieraat kuulivat yllättäen, kun paikallinen pappi kommentoi radiossa heidän saareen tuloaan. Hän puhui mantereelta tulleista turisteista, jotka kävisivät ihmisten kodeissa puhumassa tulevasta maailmanlopusta. Vaikka hän kehotti seurakuntalaisiaan olemaan kuuntelematta noita vieraita, hänen ilmoituksensa toi julkisuutta saareen tulleelle Jehovan todistajien isolle ryhmälle ja herätti odotusta paikallisten asukkaiden keskuudessa. Seuraavina päivinä konventtivieraat kertoivat saarelaisille tahdikkaasti rohkaisevaa hyvää uutista.

Konventti alkaa

Sunnuntaiaamuna paikalliset veljet seisoivat valtakunnansalin sisäänkäynnin luona toivottamassa kaikki konventtiin tulijat tervetulleiksi tuona ensimmäisenä päivänä. ”Iorana Koe! Iorana Koe!” ”Tervetuloa!” Joillakuilla sisarilla oli yllään perinteinen puku ja hiuksissa kauniita kukkia aitoon polynesialaiseen tapaan.

Miellyttävän alkumusiikin jälkeen sata ääntä yhtyi lauluun ”Olkaa vakaita, järkähtämättömiä!” Mitään sellaista ei saaressa ollut ennen kuultu. Paikalliset veljet liikuttuivat kyyneliin, kun puheenjohtaja esitti tervetulotoivotuksen rapanuiksi, saarelaisten äidinkielellä. Väliajalla kolme uutta todistajaa meni Jumalalle vihkiytymisensä vertauskuvaksi vesikasteelle. Kun ensimmäisen päivän ohjelma päättyi, jokainen tunsi olevansa lähempänä Jehovaa ja koko veljesseuraa (1. Pietarin kirje 5:9).

Todistamassa aamupäivällä

Saaren erikoisolosuhteiden vuoksi toisen kierroskonventtipäivän ohjelma alkoi vasta lounaan jälkeen. Konventtilaiset käyttivät tilanteen hyödykseen ja lähtivät aamupäiväksi kenttäpalvelukseen. Millaisia kokemuksia he saivat?

Eräs iäkäs nainen, kahdeksan lapsen äiti, kertoi todistajille, että hän oli katolilainen eikä siksi voinut puhua heidän kanssaan. Todistajat sanoivat hänelle haluavansa keskustella ongelmista, joita kaikki ihmiset kohtaavat, esimerkiksi huumeiden käytöstä ja perhehuolista, jolloin nainen suostui kuuntelemaan.

Muuan todistajapariskunta sai eräältä iäkkäänpuoleiselta naiselta kylmän vastaanoton. Hän käski todistajien mennä puhumaan mantereen asukkaille, sillä nämä kohtelivat toisia julmasti. Pariskunta kertoi naiselle, että ”valtakunnan hyvää uutista” tarjotaan jokaiselle ja että he olivat tulleet saarella pidettävään konventtiin, joka auttaisi kaikkia kasvattamaan rakkautta Jumalaan (Matteus 24:14). He kysyivät naiselta, haluaisiko hän nauttia elämästä pitkään paratiisioloissa, sellaisissa kuin saaressa on, mutta ilman sairauksia ja kuolemaa. Kun he olivat keskustelleet siitä, miten pitkään saaren tulivuorten kraatterit olivat olleet olemassa, nainen pohti elämän lyhyyttä ja  kysyi, miksi ihmiset elävät niin vähän aikaa. Hän oli yllättynyt luettuaan psalmin 90:10.

Samassa todistajat kuulivat yhtäkkiä huutoa viereiseltä ovelta. He eivät ymmärtäneet sanaakaan, mutta nainen kertoi, että naapurit huutelivat loukkauksia ja tekivät selväksi, etteivät halunneet todistajien tulevan heille. Hän itse oli kuitenkin nua, perheen vanhin tytär, joten koska hänen isänsä oli kuollut, hänen velvollisuutensa oli päättää, mikä olisi perheelle parasta. Hän puolusti todistajia äidinkielellään sukulaistensa edessä ja otti ystävällisesti vastaan tarjotut julkaisut. Myöhemmin samalla viikolla, kun hän ajoi veljensä kanssa todistajien ohi, hän käski veljeään pysäyttämään auton. Tämän silminnähtävästä vastahakoisuudesta huolimatta nainen hyvästeli todistajat ja toivotti heille menestystä sananpalveluksessa.

Vaikka jotkut saarelaiset näyttivät aluksi torjuvan mantereelta saapuneiden todistajien sanoman, vierailijat havaitsivat, että rapanuilaiset ovat luonnostaan huomaavaisia ja ystävällisiä ihmisiä. Useimmat kuuntelivat mielellään hyvää uutista. Sitä paitsi kuusi niistä kahdestakymmenestä todistajasta, jotka on kastettu saaressa, on paikallisia asukkaita. Eräs näistä kuudesta oppi aluksi ymmärtämään Raamatun totuutta siten, että hän kuunteli viereisessä huoneessa, kun hänen vaimolleen johdettiin raamatuntutkistelua. Nyt he molemmat ovat kastettuja todistajia, ja mies palvelee seurakunnassa avustavana palvelijana.

Hengellinen ohjelma jatkuu

Toisen konventtipäivän ohjelma alkoi puoliltapäivin. Läsnä oli jälleen 32 paikallista veljeä ja sisarta, 33 mantereelta tullutta todistajaa ja lukuisia kiinnostuneita. Lähes sata henkeä kuunteli ohjelmaa, johon kuului myös esitelmä ”Miten rakkaus ja usko voittavat maailman”. Konventtilaiset näkivät elävän esimerkin rakkaudesta, joka Jehovan kansan keskuudessa vallitsee jopa eri kulttuurien edustajien välillä (Johannes 13:35).

Lisäksi kierros- ja piirivalvoja pitivät tämän kierroskonventin yhteydessä erikoiskokouksen tienraivaajajulistajien kanssa. Kokoukseen osallistuivat saaren kolmen vakituisen tienraivaajan lisäksi ne vieraat, jotka palvelivat vakituisina tai erikoistienraivaajina. Kaikki rohkaistuivat suuresti.

Seuraavana päivänä jotkut matkaoppaina työskentelevät paikalliset veljet veivät  vieraat kiertoajelulle. He kävivät kivilouhoksella, jossa moai-patsaat veistettiin, sekä tulivuorilla, missä muinoin järjestettiin kilpailuja, * ja tietenkin kauniilla kullanhohtoisella Anakenan hiekkarannalla, mihin ensimmäiset uudisasukkaat rantautuivat.

Vierailijat saivat tilaisuuden tavata Pääsiäissaaren veljiä vielä kerran seurakunnan kirjantutkistelussa. Kokouksen jälkeen paikalliset todistajat yllättivät vieraansa tarjoamalla heille saarelaisten tyypillisen aterian ja antoivat myöhemmin tunnusomaisiin asuihin pukeutuneina vielä upean näytteen kansantanssistaan. Sekä vierailijat että rapanuilaisveljet ja -sisaret olivat vakuuttuneita siitä, että konventin hyväksi tehty työ oli ollut vaivan arvoista.

Kaikki vieraat tunsivat syvää yhteenkuuluvuutta näiden syrjäisellä saarella asuvien veljiensä ja sisartensa kanssa, joiden keskuudessa he olivat viettäneet jännittävän viikon. Eron hetki oli hyvin haikea. Vieraat eivät tulisi milloinkaan unohtamaan uusia ystäviään eivätkä saamaansa hengellistä rohkaisua. Lentokentällä paikalliset veljet koristivat vieraat omatekoisin simpukkakaulanauhoin.

Lähtiessään vieraat lupasivat: ”Iorana! Iau he hoki mai e Rapa Nui ee”, mikä tarkoittaa: ”Näkemiin! Palaan luoksesi, Rapa Nui.” He todellakin toivovat, että voisivat palata jälleen uusien ystäviensä ja hengellisten veljiensä ja sisartensa luo tähän eksoottiseen, syrjäiseen, salaperäiseen ja ystävälliseen Pääsiäissaareen.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 24]

Todistamista Pääsiäissaaressa

Parisen vuotta ennen tätä ikimuistoista konventtia muuan kierrosvalvoja vaimoineen vieraili saaressa ja sai monia miellyttäviä kokemuksia. Kuvittele esimerkiksi, miten yllättynyt tämä pariskunta oli, kun heidät heidän majapaikkaansa vienyt sisar kertoi, että he olivat tutkineet hänen kanssaan Raamattua Etelä-Chilessä 16 vuotta aiemmin, kun hän oli ollut teini-iässä. Tuo siemen oli kantanut myöhemmin hedelmää Rapa Nuissa.

Heille sattui myös seuraava hauska kokemus: Erään matkamuistomyymälän omistaja otti vastaan Jehovan todistajien julkaisemat Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöksen ja kirjan Tieto joka johtaa ikuiseen elämään, joka on tarkoitettu Raamatun tutkimisen avuksi. Kun he menivät miehen luo uudelleen, hän sanoi, ettei ollut pystynyt lukemaan saamaansa Raamattua. He olivat antaneet hänelle – eivät espanjankielistä – vaan ranskankielisen Raamatun! Ongelma selvitettiin nopeasti, ja paikallisten todistajien ja omakielisen Raamatun avulla mies huomasi, ettei se loppujen lopuksi ollutkaan niin vaikeaselkoinen kirja.

[Kartta s. 22]

(Ks. painettu julkaisu)

PÄÄSIÄISSAARI

CHILE

[Kuvat s. 23]

Kaksi kierroskonventissa kastettua

[Kuvat s. 25]

Rano Raraku -tulivuoren rinne; pikkukuva: saaressa luonnonvaraisena kasvava guava-hedelmä