Kohokohtia 3. Mooseksen kirjasta
Jehovan sana on elävä
Kohokohtia 3. Mooseksen kirjasta
EI OLE kulunut vielä vuottakaan siitä, kun israelilaiset vapautettiin Egyptin orjuudesta. Nyt heidät on järjestetty uudeksi kansakunnaksi ja he ovat matkalla Kanaanin maahan. Jehovan tarkoitus on, että tuo pyhä kansakunta asettuu sinne asumaan. Kanaanilaisten elämäntapa ja uskonnolliset tavat ovat kuitenkin hyvin turmeltuneita. Niinpä tosi Jumala antaa Israelin seurakunnalle säännöksiä, jotka asettavat sen erilleen hänen palvelukseensa. Ne on kirjoitettu muistiin Raamattuun 3. Mooseksen kirjaan. Tuo kirja, jonka profeetta Mooses kirjoitti Siinain erämaassa nähtävästi vuonna 1512 eaa., käsittää vain kuukauden ajanjakson (2. Mooseksen kirja 40:17; 4. Mooseksen kirja 1:1–3). Jehova kehottaa toistuvasti palvojiaan olemaan pyhiä (3. Mooseksen kirja 11:44; 19:2; 20:7, 26).
Jehovan todistajat eivät ole nykyään Mooseksen lain alaisuudessa. Jeesuksen Kristuksen kuolema poisti tuon Lain (Roomalaisille 6:14; Efesolaisille 2:11–16). 3. Mooseksen kirjassa olevat säännökset voivat kuitenkin hyödyttää meitä ja opettaa meille paljon Jumalamme Jehovan palvonnasta.
PYHÄT UHRILAHJAT – VAPAAEHTOISET JA PAKOLLISET
Jotkin Lain vaatimista uhrilahjoista ja teurasuhreista olivat vapaaehtoisia, jotkin pakollisia. Esimerkiksi polttouhri oli vapaaehtoinen. Se esitettiin Jumalalle kokonaisena niin kuin Jeesus Kristuskin antoi elämänsä lunastusuhriksi halukkaasti ja kokonaan. Vapaaehtoinen yhteysteurasuhri jaettiin: yksi osa esitettiin alttarilla Jumalalle, yhden osan söi pappi ja yhden uhraaja. Vastaavasti Kristuksen kuoleman muistonvietto on voidelluille kristityille yhteysateria (1. Korinttilaisille 10:16–22).
Synti- ja syyllisyysuhrit olivat pakollisia. Syntiuhri sovitti vahingossa tai tahattomasti tehdyt synnit. Syyllisyysuhri hyvitti Jumalalle oikeuden loukkauksen tai palautti katuvalle väärintekijälle joitakin oikeuksia tai sai aikaan molemmat. Tunnustukseksi Jehovan anteliaisuudesta esitettiin vielä viljauhreja. Kaikki nämä seikat kiinnostavat meitä, koska lakiliiton vaatimat teurasuhrit viittasivat Jeesukseen Kristukseen ja hänen uhriinsa tai siitä koituviin siunauksiin (Heprealaisille 8:3–6; 9:9–14; 10:5–10).
Vastauksia raamatullisiin kysymyksiin
2:11, 12: Miksi Jehova ei hyväksynyt hunajaa ”tuliuhriksi”? Hunaja ei voi tässä tarkoittaa mehiläishunajaa. Vaikka hunajaa ei saanut esittää ”tuliuhriksi”, se kuului ”ensi hedelmiin – – pellon sadosta” (2. Aikakirja 31:5). Tämä hunaja oli ilmeisesti hedelmämehua eli -siirappia. Koska se saattoi alkaa käydä, sitä ei saanut uhrata alttarilla.
2:13: Miksi ”jokaisen uhrilahjan” kera tuli esittää suolaa? Tätä ei tehty teurasuhrien maun parantamiseksi. Kaikkialla maailmassa suolaa käytetään säilöntäaineena. Sitä esitettiin uhrilahjojen kera todennäköisesti siksi, että se edustaa turmeltumattomuutta ja pilaantumattomuutta.
Opetuksia meille
3:17: Koska rasvaa pidettiin parhaana tai täyteläisimpänä osana, sen syömiskielto tähdensi israelilaisille ilmeisesti sitä, että paras osa kuului Jehovalle (1. Mooseksen kirja 45:18). Tämä muistuttaa meitä siitä, että meidän tulisi antaa Jehovalle parhaamme (Sananlaskut 3:9, 10; Kolossalaisille 3:23, 24).
7:26, 27: Israelilaiset eivät saaneet syödä verta. Jumala katsoo veren edustavan elämää. ”Lihan sielu [elämä] on veressä”, sanotaan 3. Mooseksen kirjan 17:11:ssä. Tosi palvojien tulee nykyäänkin karttaa verta (Apostolien teot 15:28, 29).
PYHÄ PAPISTO ASETETAAN
(3. Mooseksen kirja 8:1–10:20)
Kenen vastuulle annettiin teurasuhreista ja uhrilahjoista huolehtiminen? Tuo tehtävä uskottiin papeille. Jumalan ohjeiden mukaisesti Mooses asetti Aaronin ylimmäiseksi papiksi ja hänen neljä poikaansa alipapeiksi. Virkaanasetusmenot kestivät nähtävästi seitsemän päivää, ja papisto aloitti toimintansa seuraavana päivänä.
Vastauksia raamatullisiin kysymyksiin
9:9: Mitä merkittävää on siinä, että verta vuodatettiin alttarin juurelle ja siveltiin sen sarviin? Tämä osoitti, että Jehova hyväksyi veren käytön uhritarkoituksiin. Koko sovitusjärjestely perustui vereen. ”Miltei kaikki puhdistetaankin verellä Lain mukaan, ja ellei verta vuodateta, ei anteeksiantoa tapahdu”, kirjoitti apostoli Paavali (Heprealaisille 9:22).
10:1, 2: Mitä on saattanut liittyä Aaronin poikien Nadabin ja Abihun syntiin? Pian sen jälkeen kun Nadab ja Abihu olivat ottaneet vapauksia hoitaessaan papin tehtäviään, Jehova kielsi pappeja käyttämästä viiniä tai väkijuomaa tabernaakkelipalveluksessa (3. Mooseksen kirja 10:9). Tämä viittaa siihen, että Aaronin kaksi poikaa ovat saattaneet olla tuossa tilanteessa alkoholin vaikutuksen alaisena. Varsinainen syy heidän kuolemaansa oli kuitenkin se, että he uhrasivat ”laitonta tulta, jota hän [Jehova] ei ollut heille määrännyt”.
Opetuksia meille
10:1, 2: Jehova Jumalan nykyisten vastuuta kantavien palvelijoiden täytyy mukautua hänen vaatimuksiinsa. He eivät myöskään saa olla julkeita huolehtiessaan vastuistaan.
10:9: Meidän ei tulisi suorittaa Jumalalta saamiamme tehtäviä ollessamme alkoholijuomien vaikutuksen alaisena.
PYHÄ PALVONTA VAATII PUHTAUTTA
(3. Mooseksen kirja 11:1–15:33)
Säännökset, jotka koskivat puhtaiden ja epäpuhtaiden eläinten käyttämistä ravinnoksi, hyödyttivät israelilaisia kahdella tavalla. Ne suojelivat heitä vahingollisilta pieneliöiltä ja vahvistivat heidän ja heitä ympäröivien kansojen välistä raja-aitaa. Lisäksi oli säännöksiä, jotka liittyivät kuolleiden ruumiiden aiheuttamaan epäpuhtauteen, synnyttäneiden naisten puhdistautumiseen, spitaalitapauksiin sekä miesten ja naisten sukupuolielinten vuodoista johtuvaan epäpuhtauteen. Pappien oli määrä ryhtyä tarvittaviin toimiin, kun joku oli tullut epäpuhtaaksi.
Vastauksia raamatullisiin kysymyksiin
12:2, 5: Miksi synnytys teki naisesta ”epäpuhtaan”? Lisääntymiselimet tehtiin välittämään täydellistä ihmiselämää. Perisynnin vaikutusten vuoksi jälkeläisille siirrettiin kuitenkin epätäydellinen ja syntinen elämä. Tilapäiset ”epäpuhtauden” jaksot, jotka liittyivät synnytykseen sekä esimerkiksi kuukautisiin ja siemenvuotoihin, muistuttivat tästä peritystä syntisyydestä. (3. Mooseksen kirja 15:16–24; Psalmit 51:5; Roomalaisille 5:12.) Puhdistautumisvaatimukset auttoivat israelilaisia ymmärtämään, että ihmiskunnan syntisyyden peittämiseksi ja inhimillisen täydellisyyden ennallistamiseksi tarvitaan lunastusuhria. Näin Laista tuli heidän ’kasvattajansa, joka johti Kristukseen’ (Galatalaisille 3:24).
15:16–18: Mikä on näissä jakeissa mainittu ”siemenvuoto”? Se viittaa nähtävästi sekä nukkuessa tapahtuvaan tahattomaan siemensyöksyyn että aviopuolisoiden välisiin sukupuolisuhteisiin.
Opetuksia meille
11:45: Jehova Jumala on pyhä, ja hän vaatii pyhyyttä niiltä, jotka suorittavat hänelle pyhää palvelusta. Heidän täytyy pyrkiä pyhyyteen ja pysyä fyysisesti ja hengellisesti puhtaina. (2. Korinttilaisille 7:1; 1. Pietarin kirje 1:15, 16.)
12:8: Jehova salli köyhien esittää uhrilahjaksi kalliiden lampaiden sijasta lintuja. Hän on huomaavainen köyhiä kohtaan.
PYHYYTTÄ TÄYTYY PITÄÄ YLLÄ
(3. Mooseksen kirja 16:1–27:34)
Tärkeimmät teurasuhrit syntien edestä uhrattiin vuotuisena sovituspäivänä. Pappien ja Leevin heimon puolesta uhrattiin sonni. Israelin ei-papillisten heimojen puolesta uhrattiin vuohi. Toinen vuohi lähetettiin elävänä erämaahan sen jälkeen kun kansan synnit oli julistettu sen yllä. Näitä kahta vuohta pidettiin yhtenä syntiuhrina. Kaikki tämä viittasi siihen, että Jeesus Kristus uhrattaisiin ja että hänkin kantaisi pois synnit.
Lihan syömistä ja muita asioita koskevat säännökset korostavat sitä, että meidän on oltava pyhiä palvoessamme Jehovaa. Niinpä olikin sopivaa, että pappeja vaadittiin pysymään pyhinä. Kolme vuotuista juhlaa olivat tilaisuuksia, joissa iloittiin suuresti ja kiitettiin Luojaa. Jehova antoi lisäksi kansalleen säännöksiä, jotka koskivat hänen pyhän nimensä väärinkäyttöä, sapattien ja riemuvuoden viettoa, köyhiin suhtautumista ja orjien kohtelua. Siunaukset, joita koituisi Jumalan tottelemisesta, asetetaan niiden kirousten vastakohdaksi, jotka seuraisivat tottelemattomuudesta. Säännöksiä esitetään myös lupausuhreista ja arviohinnoista sekä eläinten esikoisista ja kymmenysten antamisesta ”Jehovalle kuuluvana pyhänä”.
Vastauksia raamatullisiin kysymyksiin
16:29: Millä tavalla israelilaisten oli määrä ’vaivata sieluaan’? Tämä sovituspäivää seuraava menettely yhdistyi syntien anteeksiannon etsimiseen. Tuolloinen paastoaminen liittyi ilmeisesti syntisyyden tunnustamiseen. ’Sielun vaivaaminen’ tarkoitti siis hyvin todennäköisesti paastoamista.
19:27: Mitä tarkoitetaan sillä, ettei saa ’leikata hiuksiansa sivuilta ympäriinsä lyhyiksi’ tai ’leikkaamalla turmella partansa reunaa’? Tämän lain tarkoitus oli ilmeisesti estää juutalaisia leikkaamasta partaansa tai hiuksiaan tavalla, joka olisi jäljitellyt pakanoiden tapoja (Jeremia 9:25, 26; 25:23; 49:32). Jumalan käsky ei kuitenkaan merkinnyt sitä, etteivät juutalaiset olisi saaneet lainkaan leikata partaansa tai viiksiään (2. Samuelin kirja 19:24).
25:35–37: Oliko israelilaisten aina väärin periä korkoa? Jos rahaa lainattiin liiketoimintaan, lainaaja saattoi vaatia korkoa. Laki kielsi kuitenkin perimästä korkoa lainoista, jotka annettiin köyhien ahdingon lievittämiseksi. Oli väärin yrittää hyötyä puutteenalaisen lähimmäisen taloudellisista takaiskuista. (2. Mooseksen kirja 22:25.)
26:19: Miten ’taivaista voi tulla raudan kaltainen ja maasta kuparin kaltainen’? Sateen puutteen vuoksi Kanaanin maan yllä olevat taivaat alkaisivat näyttää kovalta, tiiviiltä raudalta. Ilman sadetta maasta tulisi punertava, kuparinvärinen.
26:26: Mitä tarkoitetaan sillä, että ’kymmenen naista leipoo leipää yhdessä uunissa’? Tavallisesti kukin nainen tarvitsi oman uunin kaikkia leipomuksiaan varten. Nämä sanat viittaavat kuitenkin niin ankaraan elintarvikepulaan, että vain yksi uuni riittäisi kymmenen naisen kaikkien leipomusten paistamiseen. Tämä oli yksi ennustettu seuraus siitä, ettei pyhyyttä pidetty yllä.
Opetuksia meille
20:9: Vihamielinen ja ilkeä henki oli Jehovan silmissä yhtä paha kuin murha. Hän määräsi siksi vanhempien herjaamisesta saman rangaistuksen kuin heidän varsinaisesta murhaamisestaan. Eikö tämän tulisikin saada meidät osoittamaan rakkautta toisia uskovia kohtaan? (1. Johanneksen kirje 3:14, 15.)
22:32; 24:10–16, 23: Jehovan nimeä ei saa häpäistä. Meidän täytyy päinvastoin ylistää hänen nimeään ja rukoilla sen pyhittämistä (Psalmit 7:17; Matteus 6:9).
MITEN 3. MOOSEKSEN KIRJA VAIKUTTAA PALVONTAAMME
Nykyajan Jehovan todistajat eivät ole Lain alaisuudessa (Galatalaisille 3:23–25). Koska 3. Mooseksen kirjan sisältö kuitenkin paljastaa meille Jehovan näkemyksen eri asioista, se voi vaikuttaa palvontaamme.
Kun luet viikoittaista raamatunlukuosuutta valmistautuessasi teokraattiseen palveluskouluun, huomaat epäilemättä, että Jumala vaatii palvelijoiltaan pyhyyttä. Tämä Raamatun kirja voi myös saada sinut antamaan Korkeimmalle parhaasi ja pitämään aina yllä pyhyyttä hänen ylistyksekseen.
[Kuva s. 21]
Lain alaisuudessa uhratut teurasuhrit viittasivat Jeesukseen Kristukseen ja hänen uhriinsa
[Kuva s. 22]
Happamattomien leipien juhla oli hyvin iloinen tapahtuma
[Kuva s. 23]
Lehtimajanjuhlan kaltaisten vuosittaisten juhlien aikaan kiitettiin Jehovaa