Lukijoiden kysymyksiä

Keihin Paavali viittaa 2. Korinttilaiskirjeen 6:14:ssä ilmauksella ”ei-uskovat”?

2. Korinttilaiskirjeen 6:14:ssä sanotaan: ”Älkää iestykö epäsuhtaisesti yhteen ei-uskovien kanssa.” Tekstiyhteyden perusteella Paavali puhuu selvästikin ihmisistä, jotka eivät ole kristillisen seurakunnan jäseniä. Tämä näkemys saa tukea muista raamatunjakeista, joissa Paavali käyttää sanaa ”ei-uskova” tai ”ei-uskovat”.

Paavali esimerkiksi nuhtelee kristittyjä siitä, että he käyvät oikeutta ”ei-uskovien edessä” (1. Korinttilaisille 6:6). Hän tarkoittaa tässä ei-uskovilla Korintin oikeuslaitoksen tuomareita. Toisessa kirjeessään Paavali sanoo, että Saatana ”on sokaissut ei-uskovien mielet”. Tällaisten ihmisten silmät on ’verhottu’ hyvältä uutiselta. He eivät ole tehneet mitään palvellakseen Jehovaa, sillä Paavali oli aiemmin selittänyt: ”Kun tapahtuu kääntymys Jehovan puoleen, verho otetaan pois.” (2. Korinttilaisille 3:16; 4:4.)

Jotkut ei-uskovat harjoittavat laittomuutta tai epäjumalanpalvelusta (2. Korinttilaisille 6:15, 16). Kaikki eivät kuitenkaan ole asennoituneet Jehovan palvelijoita vastaan. Jotkut osoittavat kiinnostusta totuutta kohtaan. Monilla on kristitty puoliso, ja he haluavat pysyä hänen luonaan. (1. Korinttilaisille 7:12–14; 10:27; 14:22–25; 1. Pietarin kirje 3:1, 2.) Paavali käyttää kuitenkin yhdenmukaisesti sanaa ”ei-uskova” niistä, jotka eivät kuulu kristilliseen seurakuntaan, joka koostuu ”Herraan uskovista” (Apostolien teot 2:41; 5:14; 8:12, 13).

2. Korinttilaiskirjeen 6:14:n periaate on erittäin hyödyllinen ohjenuora kristityille kaikilla elämänalueilla, ja se on usein annettu viisaaksi neuvoksi aviopuolisoa etsiville kristityille (Matteus 19:4–6). Vihkiytynyt, kastettu kristitty ei etsi puolisoa ei-uskovien joukosta, koska näiden arvot, tavoitteet ja näkemykset ovat täysin erilaisia kuin tosi kristityillä.

Entä ne, jotka tutkivat Raamattua ja ovat kristillisen seurakunnan yhteydessä tai toimivat kastamattomina julistajina? Ovatko he ei-uskovia? Eivät ole. Niitä, jotka ovat omaksuneet hyvää uutista koskevan totuuden ja edistyvät tasaisesti kohti kastetta, ei pitäisi kutsua ei-uskoviksi (Roomalaisille 10:10; 2. Korinttilaisille 4:13). Corneliusta kuvailtiin ennen kastettaan ”harrasmieliseksi mieheksi, joka pelkäsi Jumalaa” (Apostolien teot 10:2).

Olisiko vihkiytyneen kristityn viisasta harkita seurustelua ja avioliittoa sellaisen kanssa, joka on hyväksytty kastamattomaksi julistajaksi, kun kerran 2. Korinttilaiskirjeen 6:14:ssä oleva Paavalin neuvo ei tarkkaan katsoen sovellu tällaiseen tapaukseen? Ei olisi. Miksi ei? Sen selväsanaisen neuvon vuoksi, jonka Paavali antoi puhuessaan kristityistä leskistä. Hän kirjoitti: ”Hän [leski] on vapaa menemään naimisiin kenen kanssa tahtoo, vain Herrassa.” (1. Korinttilaisille 7:39.) Tämän neuvon mukaisesti vihkiytyneitä kristittyjä kehotetaan etsimään aviopuolisoa vain niiden joukosta, jotka ovat ”Herrassa”.

Mitä ilmaus ”Herrassa” ja samantyyppinen ilmaus ”Kristuksessa” tarkoittavat? Paavali puhuu ”Kristuksessa” tai ”Herrassa” olevista Roomalaiskirjeen 16:8–10:ssä  ja Kolossalaiskirjeen 4:7:ssä. Heistä käytetään samoissa jakeissa ilmauksia ”työtoveri”, ”hyväksytty”, ”rakas veli”, ”uskollinen palvelija” ja ”orjatoveri”.

Milloin ihmisestä tulee ’orja Herrassa’? Silloin kun hän tekee halukkaasti sen, mitä orjan on tehtävä, ja kieltää itsensä. Jeesus selittää: ”Jos joku tahtoo tulla minun perässäni, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon kidutuspaalunsa ja seuratkoon minua jatkuvasti.” (Matteus 16:24.) Ihminen alkaa seurata Kristusta ja alistua täysin Jumalan tahtoon, kun hän vihkiytyy Jumalalle. Sen jälkeen hän tarjoutuu kastettavaksi ja hänestä tulee virkaan asetettu sananpalvelija, jolla on Jehova Jumalan hyväksyntä. * Avioituminen ”Herrassa” merkitsee siis sitä, että menee naimisiin sellaisen kanssa, joka on osoittanut olevansa aito uskova, vihkiytynyt ”Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen orja” (Jaakobin kirje 1:1).

On kiitettävää, että ihminen tutkii Raamattua Jehovan todistajien kanssa ja edistyy hengellisesti. Tällainen ihminen ei ole kuitenkaan vielä vihkiytynyt Jehovalle eikä sitoutunut palvelusta sisältävään, uhrautuvaan elämään. Hän tekee edelleen tarvittavia muutoksia. Hänen täytyy tehdä kaikki vihkiytymistä ja kastetta edeltävät keskeiset muutokset, ennen kuin hän alkaa miettiä muita suuria elämänmuutoksia, kuten avioliittoa.

Olisiko kristityn viisasta alkaa seurustella jonkun sellaisen kanssa, joka näyttää edistyvän hyvin raamatuntutkistelussaan, ehkä siinä aikomuksessa, että avioituu vasta hänen käytyään kasteella? Ei olisi. Raamatun tutkijan vaikuttimet voisivat hämärtyä, jos hän tietäisi, että vihkiytynyt kristitty haluaa mennä naimisiin hänen kanssaan mutta vasta sitten kun hänet on kastettu.

Useimmiten ihminen on kastamaton julistaja vain lyhyen aikaa, siihen asti kun hän on valmis kasteelle. Edellä mainittu neuvo mennä naimisiin vain Herrassa ei ole siksi kohtuuton. Entä jos kyseessä on täysi-ikäinen kastamaton julistaja, joka on kasvanut kristityssä perheessä ja toiminut seurakunnan yhteydessä vuosia? Silloin herää kysymys, mikä häntä on pidättänyt vihkimästä elämäänsä Jehovalle. Miksi hän epäröi? Onko hänellä epäilyksiä? Vaikkei hän olekaan ei-uskova, hänen ei voida sanoa olevan ”Herrassa”.

Avioitumista koskeva Paavalin neuvo on tarkoitettu meidän hyödyksemme (Jesaja 48:17). Kun molemmat naimisiinmenoa suunnittelevat ovat vihkiytyneet Jehovalle, heidän sitoutumisensa toisiinsa avioliitossa lepää vahvalla hengellisellä pohjalla. Heillä on samat arvot ja tavoitteet. Tämä edistää suuresti liiton onnellisuutta. Lisäksi ’menemällä naimisiin Herrassa’ kristitty osoittaa uskollisuutta Jehovaa kohtaan, ja tämä tuo kestäviä siunauksia, sillä Raamatussa sanotaan: ”Uskollista kohtaan sinä [Jehova] toimit uskollisesti.” (Psalmit 18:25.)

[Alaviite]

[Kuva s. 31]

”Uskollista kohtaan sinä [Jehova] toimit uskollisesti”