Jehovan sana on elävä

Kohokohtia 5. Mooseksen kirjasta

ELETÄÄN vuotta 1473 eaa. On kulunut 40 vuotta siitä, kun Jehova vapautti israelilaiset Egyptin orjuudesta. Koko tämän ajan he ovat vaeltaneet erämaassa, eikä heillä ole vieläkään omaa maata. Vihdoin viimein he kuitenkin seisovat Luvatun maan rajalla. Mikä heitä odottaa, kun he ottavat sen haltuunsa? Mitä ongelmia he kohtaavat, ja miten heidän pitäisi selvittää ne?

Ennen kuin Israelin kansa menee Jordanin yli Kanaanin maahan, Mooses valmistaa sitä edessä olevaan suureen tehtävään pitämällä rohkaisevia, vetoavia, opastavia ja varoittavia puheita. Hän muistuttaa israelilaisia siitä, että Jehova Jumala ansaitsee yksinomaisen antaumuksen ja että he eivät saa jäljitellä ympärillä olevia kansakuntia. Raamatun 5. Mooseksen kirja koostuu pääasiassa näistä puheista. Niissä annetut neuvot ovat juuri sitä, mitä tarvitsemme nykyään, sillä mekin elämme maailmassa, jossa on hyvin vaikea omistaa yksinomainen antaumus Jehovalle (Heprealaisille 4:12).

Mooses kirjoitti 5. Mooseksen kirjan sen viimeistä lukua lukuun ottamatta. * Kirja käsittää vähän yli kahden kuukauden ajanjakson. (5. Mooseksen kirja 1:3; Joosua 4:19.) Tarkastellaanpa, miten tämän kirjan neuvot voivat auttaa meitä rakastamaan Jehova Jumalaa kaikella sydämellämme ja palvelemaan häntä uskollisesti.

’ÄLÄ UNOHDA SITÄ, MITÄ SILMÄSI OVAT NÄHNEET’

(5. Mooseksen kirja 1:1–4:49)

Ensimmäisessä puheessaan Mooses selostaa erämaavaelluksen aikaisia kokemuksia, etenkin niitä, joista on hyötyä israelilaisille, kun he valmistautuvat  ottamaan haltuunsa Luvatun maan. Kertomus tuomarien nimittämisestä on varmasti palauttanut heidän mieleensä sen, että Jehovan järjestelyt takaavat hänen kansalleen rakkaudellisen huolenpidon. Mooses kertoo myös, miten kymmenen vakoojan kielteinen raportti johti siihen, ettei edellinen sukupolvi päässyt lupauksen maahan. Kuvittele, millainen vaikutus tällä varoittavalla esimerkillä onkaan täytynyt olla Mooseksen kuulijoihin, sillä tuo maa oli aivan heidän silmiensä edessä.

Niiden voittojen muisteleminen, jotka Jehova oli antanut Israelin pojille ennen Jordanin ylitystä, on varmasti valanut heihin rohkeutta heidän ollessaan valmiita aloittamaan valloituksensa joen toisella puolen. Maassa, jonka he aikoivat vallata, rehotti epäjumalanpalvelus. Mooseksen oli siksi aiheellista varoittaa vakavasti epäjumalien palvonnasta.

Vastauksia raamatullisiin kysymyksiin

2:4–6, 9, 19, 24, 31–35; 3:1–6: Miksi israelilaiset tuhosivat jotkin Jordanin itäpuolella asuvat kansat mutta säästivät toiset? Jehova kielsi Israelia ryhtymästä riitelemään Esaun poikien kanssa, koska nämä olivat Jaakobin veljen jälkeläisiä. Israelilaisten ei tullut hätyyttää moabilaisia eikä ammonilaisia eikä sotia heitä vastaan, koska he olivat Abrahamin veljenpojan Lootin jälkeläisiä. Amorilaiskuninkailla Sihonilla ja Ogilla ei kuitenkaan ollut tällaisia oikeuksia maa-alueisiin, joita he pitivät hallinnassaan. Niinpä kun Sihon ei antanut israelilaisten kulkea maansa läpi ja Og lähti taistelemaan heitä vastaan, Jehova käski israelilaisten hävittää heidän kaupunkinsa ja surmata koko heidän väkensä.

4:15–20, 23, 24: Merkitseekö veistettyjen kuvien tekemistä koskeva kielto sitä, että on väärin tehdä taideteoksia? Ei. Tämä kielto koski kuvien tekemistä palvontaa varten eli ’epäjumalien kumartamista ja palvelemista’. Raamattu ei kiellä taideteosten – patsaiden tai taulujen – tekemistä (1. Kuninkaiden kirja 7:18, 25).

Opetuksia meille

1:2, 19: Israelilaiset vaelsivat erämaassa noin 38 vuotta, vaikka ’Horebista [vuoristoseudulta Siinainvuoren luota, missä annettiin kymmenen käskyä] oli vain yksitoista päivänmatkaa Seirinvuoren tietä Kades-Barneaan’. Miten kova hinta tottelemattomuudesta Jehova Jumalaa kohtaan! (4. Mooseksen kirja 14:26–34.)

1:16, 17: Jumalan tuomintaperiaatteet ovat samat nykyään. Ne joille on uskottu vastuu palvella oikeuskomiteassa, eivät saa antaa puolueellisuuden tai ihmispelon vääristää tuomiotaan.

4:9: Jotta israelilaiset olisivat menestyneet, he eivät saaneet ’unohtaa sitä, mitä heidän silmänsä olivat nähneet’. Luvatun uuden maailman lähestyessä meidänkin on tärkeää kohdistaa katseemme Jehovan suurenmoisiin tekoihin tutkimalla ahkerasti hänen Sanaansa.

RAKASTA JEHOVAA JA TOTTELE HÄNEN KÄSKYJÄÄN

(5. Mooseksen kirja 5:1–26:19)

Toisessa puheessaan Mooses kertoo, kuinka Siinainvuorella annettiin Laki, ja hän toistaa kymmenen käskyä. Seitsemän nimenomaista kansakuntaa käsketään tuhota täysin. Israelin poikia muistutetaan heidän erämaassa saamastaan tärkeästä opetuksesta: ”Ihminen [ei] elä yksistään leivästä, vaan – – jokaisesta Jehovan suun ilmauksesta.” Tässä uudessa tilanteessa heidän ”on pidettävä koko – – käsky”. (5. Mooseksen kirja 8:3; 11:8.)

Kun israelilaiset asettuvat lupauksen maahan, he tarvitsevat lakeja, jotka säätelevät palvonnan lisäksi tuomintaa, hallintoa, sodankäyntiä sekä jokapäiväistä yhteiskunta- ja yksityiselämää. Mooses kertaa näitä lakeja  ja tähdentää Jehovan rakastamisen ja hänen käskyjensä tottelemisen tärkeyttä.

Vastauksia raamatullisiin kysymyksiin

8:3, 4: Millä tavalla israelilaisten vaatteet eivät kuluneet eivätkä heidän jalkansa turvonneet erämaavaelluksen aikana? Tämä oli Jumalan ihme kuten mannan antaminen säännöllisesti. He käyttivät samoja vaatteita ja kenkiä koko erämaavaelluksen ajan ja kierrättivät niitä todennäköisesti sitä mukaa kuin lapset kasvoivat ja aikuisia kuoli. Alkuperäinen vaate- ja kenkämäärä on riittänyt, koska erämaavaelluksen alussa ja lopussa suoritetut väestönlaskennat osoittivat, ettei israelilaisten määrä kasvanut tuona aikana (4. Mooseksen kirja 2:32; 26:51).

14:21: Miksi israelilaiset saivat antaa muukalaisasukkaalle tai myydä vierasmaalaiselle kuolleen eläimen, jonka verta ei ollut vuodatettu pois ja jota he eivät itse syöneet? Raamatussa sana ”muukalaisasukas” voi tarkoittaa ei-israelilaista, josta tuli käännynnäinen, tai siirtolaista, joka noudatti maan peruslakeja mutta josta ei tullut Jehovan palvojaa. Vierasmaalaiset ja muukalaisasukkaat, joista ei tullut käännynnäisiä, eivät olleet Lain alaisuudessa, ja he saattoivat käyttää kuolleita eläimiä, joiden verta ei ollut vuodatettu pois, eri tarkoituksiin. Israelilaisten sallittiin antaa tai myydä tällaisia eläimiä heille. Käännynnäinen sitä vastoin oli velvollinen noudattamaan lakiliittoa. Kuten 3. Mooseksen kirjan 17:10 osoittaa, hän ei saanut syödä eläimen verta.

24:6: Miksi ”käsimyllyn tai sen ylemmän jauhinkiven” ottamista pantiksi verrattiin ”sielun” ottamiseen pantiksi? Käsimylly ja sen ylempi jauhinkivi edustivat ihmisen ”sielua” eli hänen elatustaan. Jos jompikumpi näistä otettaisiin pantiksi, koko perhe jäisi ilman jokapäiväistä leipäänsä.

25:9: Mikä merkitys on sillä, että lankousavioliitosta kieltäytyvän miehen jalasta vedettiin sandaali ja häntä syljettiin kasvoihin? ”Ennen vanhaan oli Israelissa tapana vahvistaa kaikki lunastusoikeutta – – koskevat asiat näin: miehen oli riisuttava sandaalinsa ja annettava se lähimmäiselleen.” (Ruut 4:7.) Sandaalin vetäminen lankousavioliitosta kieltäytyvän miehen jalasta vahvisti näin ollen sen, että hän oli luopunut mahdollisuudestaan ja oikeudestaan tuottaa perillinen kuolleelle veljelleen. Se oli häpeällistä. (5. Mooseksen kirja 25:10.) Kasvoihin sylkeminen oli nöyryyttävää (4. Mooseksen kirja 12:14).

Opetuksia meille

6:6–9: Samoin kuin israelilaisten piti tuntea Laki, meidänkin tulee tuntea tarkoin Jumalan käskyt, muistaa ne aina ja teroittaa niitä lapsillemme. Meidän täytyy ’sitoa ne merkiksi käteemme’ niin että tekomme, joita kätemme edustavat, osoittavat meidän tottelevan Jehovaa. Tottelevaisuutemme täytyy olla kaikkien nähtävissä kuin ’otsanauha silmiemme välissä’.

6:16: Älkäämme koskaan panko Jehovaa koetukselle niin kuin uskottomat israelilaiset tekivät Massassa, missä he nurisivat veden  puutteen vuoksi (2. Mooseksen kirja 17:1–7).

8:11–18: Materialismi voi saada meidät unohtamaan Jehovan.

9:4–6: Meidän täytyy varoa omavanhurskautta.

13:6: Emme saa antaa kenenkään kääntää meitä pois Jehovan palvonnasta.

14:1: Itsensä silpominen tai viilteleminen ilmaisee epäkunnioitusta ihmisruumista kohtaan ja on ehkä kytköksissä väärään uskontoon, joten sitä täytyy karttaa (1. Kuninkaiden kirja 18:25–28). Koska meillä on ylösnousemustoivo, ei ole sopivaa ilmaista surua vainajan vuoksi tällaisella äärimmäisellä tavalla.

20:5–7; 24:5: Erikoisolosuhteissa eläviä kohtaan tulee osoittaa huomaavaisuutta silloinkin kun jokin käsillä oleva tehtävä on tärkeä.

22:23–27: Huutaminen on naisen tehokkaimpia puolustuskeinoja, kun hänet uhataan raiskata.

”SINUN ON VALITTAVA ELÄMÄ”

(5. Mooseksen kirja 27:1–34:12)

Kolmannessa puheessaan Mooses selittää, että Jordanin ylittämisen jälkeen israelilaisten täytyy kirjoittaa Laki suuriin kiviin ja julistaa tottelemattomuuden kiroukset ja tottelevaisuuden siunaukset. Neljännen puheen aluksi uudistetaan Jehovan ja Israelin välinen liitto. Mooses varoittaa jälleen tottelemattomuudesta ja kehottaa kansaa ’valitsemaan elämän’ (5. Mooseksen kirja 30:19).

Sen lisäksi että Mooses pitää nämä neljä puhetta, hän käsittelee johtajan vaihdosta ja opettaa israelilaisille kauniin laulun, joka ylistää Jehovaa ja varoittaa uskottomuuden surullisista seurauksista. Siunattuaan Israelin heimot Mooses kuolee 120-vuotiaana, ja hänet haudataan. Suruaika kestää 30 päivää eli melkein puolet siitä ajasta, jonka 5. Mooseksen kirja käsittää.

Vastauksia raamatullisiin kysymyksiin

32:13, 14: Mitä tarkoitetaan sillä, että israelilaisten sanotaan syöneen ”pässien rasvaa”, vaikka rasvansyönti oli heiltä kielletty? Tässä on kyse kuvailmauksesta, joka tarkoittaa katraan parasta osaa. Ilmauksen runollisuus käy ilmi siitä, että samassa jakeessa puhutaan ”vehnän munuaisrasvasta” ja ”rypäleen verestä”.

33:1–29: Kun Mooses siunasi Israelin pojat, miksi hän ei mainitse siunauksessaan Simeonia? Tämä johtui siitä, että Simeon ja Leevi olivat ’riehuneet raa’asti’ ja heidän suuttumuksensa oli ”julma” (1. Mooseksen kirja 34:13–31; 49:5–7). He eivät saaneet aivan samanlaista perintöosaa kuin muut heimot. Leevi sai 48 kaupunkia, ja Simeonin osuus sijaitsi Juudan alueella (Joosua 19:9; 21:41, 42). Näin ollen vaikka Mooses ei erikseen siunannutkaan Simeonia, tämän siunaus sisältyi kuitenkin Israelin yleissiunaukseen.

Opetuksia meille

31:12: Lasten tulisi istua seurakunnan kokouksissa aikuisten kanssa ja yrittää kuunnella ja oppia.

32:4: Kaikki Jehovan työt ovat täydellisiä siten, että hän ilmaisee oikeudenmukaisuuden, viisauden, rakkauden ja voiman ominaisuuksia täydellisen tasapainoisesti.

Hyvin arvokas meille

Viidennessä Mooseksen kirjassa osoitetaan, että Jehova on ”yksi Jehova” (5. Mooseksen kirja 6:4). Kirja kertoo kansasta, jolla oli ainutlaatuinen suhde Jumalaan. Lisäksi se varoittaa epäjumalanpalveluksesta ja korostaa sitä, että tosi Jumalalle tulee omistaa yksinomainen antaumus.

Viides Mooseksen kirja on varmasti hyvin arvokas meille. Vaikka emme olekaan Lain alaisuudessa, monet sen opetukset auttavat meitä ’rakastamaan Jehovaa, Jumalaamme, kaikella sydämellämme, sielullamme ja elinvoimallamme’ (5. Mooseksen kirja 6:5).

[Alaviite]

[Kartta s. 24]

(Ks. painettu julkaisu)

SEIR

Kades-Barnea

Siinainvuori (Horeb)

Punainenmeri

[Lähdemerkintä]

Kartat: Pictorial Archive (Near Eastern History) Est. and Survey of Israel

[Kuva s. 24]

Viides Mooseksen kirja koostuu pääasiassa Mooseksen puheista

[Kuva s. 26]

Mitä Jehova opetti antamalla mannaa?

[Kuva s. 26]

Käsimyllyn tai sen ylemmän jauhinkiven ottamista pantiksi verrattiin ”sielun” ottamiseen pantiksi