Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Miten Jeesusta Kristusta tulisi muistaa?

Miten Jeesusta Kristusta tulisi muistaa?

Miten Jeesusta Kristusta tulisi muistaa?

”[Jeesus Kristus] oli varmasti yksi kaikkien aikojen vaikutusvaltaisimmista ihmisistä.” (”The World Book Encyclopedia”)

SUURMIEHET muistetaan tavallisesti siitä, mitä he ovat tehneet. Miksi sitten monet muistavat Jeesuksen hänen syntymänsä eivätkä hänen tekojensa perusteella? Kaikkialla kristikunnassa useimmat ihmiset osaavat kertoa hänen syntymäänsä liittyvistä tapahtumista. Kuinka moni muistaa ja pyrkii noudattamaan niitä erinomaisia neuvoja, joita hän antoi vuorisaarnassa?

On totta, että Jeesuksen syntymä oli merkittävä tapahtuma, mutta hänen varhaiset opetuslapsensa pitivät paljon tärkeämpänä sitä, mitä hän teki ja opetti. Jumala ei varmastikaan koskaan tarkoittanut, että Kristuksen syntymä jättäisi varjoonsa hänen elämänsä aikuisena miehenä. Joulu on kuitenkin kätkenyt Kristuksen persoonan legendojen ja tarinoiden pimentoon.

Toinen hämmentävä kysymys koskee joulunvieton luonnetta. Jos Jeesus palaisi maan päälle nykyaikana, niin mitä hän ajattelisi joulun silmiinpistävästä kaupallisuudesta? Kaksituhatta vuotta sitten hän tyrmistyi tavatessaan Jerusalemin temppelissä rahanvaihtajia ja kauppiaita, jotka yrittivät hyötyä eräästä juutalaisesta uskonnollisesta juhlasta. ”Viekää nämä pois täältä!” hän käski. ”Lakatkaa tekemästä minun Isäni huoneesta kauppahuonetta!” (Johannes 2:13–16.) Jeesus ei selvästikään hyväksynyt kaupallisuuden ja uskonnon sekoittamista.

Monet vilpittömät Espanjan katolilaiset ovat huolissaan joulun jatkuvasta kaupallistumisesta. Monien joulutapojen alkuperän valossa tällainen suuntaus on kuitenkin luultavasti väistämätön. Toimittaja Juan Arias toteaa: ”Ne jotka kristikunnan sisällä kritisoivat, että joulu on ’pakanallistunut’ ja että se on pikemminkin ilonpito- ja kulutusjuhla kuin uskonnollinen juhla, eivät yleensä tiedä, että alun alkaenkin Jeesuksen syntymäjuhla – – sisälsi monia pakanallisen roomalaisen [auringon]juhlan piirteitä.” (El País 24.12.2001.)

Viime vuosina useissa espanjalaisissa lehtiartikkeleissa ja tietosanakirjoissa on kiinnitetty huomio perinteisten joulutapojen pakanalliseen alkuperään ja kaupallisiin sävyihin. Tietosanakirja Enciclopedia de la Religión Católica kertoo rehellisesti joulun ajankohdasta: ”Syynä siihen, että Rooman kirkko päätti määrätä juhlalle tämän päivän, näyttää olevan sen pyrkimys korvata pakanalliset juhlat kristillisillä. – – Pakanoiden tiedetään juhlineen Roomassa tuohon aikaan 25. joulukuuta natalis invictiä, ’voittamattoman Auringon’ syntymää.”

Tietosanakirja Enciclopedia Hispánica sanoo samoin: ”Jeesuksen syntymän juhliminen 25. joulukuuta ei johdu tarkasta vuosipäivästä vaan Roomassa vietettyjen talvipäivänseisauksen juhlien kristillistämisestä.” Miten roomalaiset sitten juhlivat auringon nousua talviselle taivaalle? Järjestämällä remuisat pidot ja antamalla toisilleen lahjoja. Koska kirkon johtajat eivät halunneet lakkauttaa tätä suosittua juhlaa, he tekivät siitä ”kristillisen” nimeämällä sen auringon syntymäjuhlan sijasta Jeesuksen syntymäjuhlaksi.

Yhteys auringonpalvontaan ja siihen liittyvät tavat olivat sitkeässä jo uuden juhlan alkuaikoina, 300- ja 400-luvulla. Kirkkoisä Augustinus (354–430) katsoi velvollisuudekseen varoittaa toisia uskovia, ettei heidän tulisi viettää joulukuun 25. päivää kuten pakanat, jotka viettivät sitä auringon kunniaksi. Muinaiset roomalaiset juhlatavat näyttävät olevan vallalla vielä tänäkin päivänä.

Otollinen juhla ilonpidolle ja kaupanteolle

Vuosisatojen mittaan monet seikat ovat vaikuttaneet siihen, että joulusta on muotoutunut maailman suosituin kansainvälinen juhla, jolloin pidetään hauskaa ja tehdään kauppaa. Roomassa vakiinnutettuun juhlaan liittyi vähitellen tapoja myös muista talvijuhlista, varsinkin pohjoiseurooppalaisista. * Sitten 1900-luvulla kauppiaat ja markkinointiasiantuntijat edistivät hanakasti kaikkia mahdollisia tapoja, jotka vain tuottivat paljon voittoa.

Mihin tämä on johtanut? Tärkeintä ei enää ole se, mitä Kristuksen syntymä merkitsee, vaan itse juhliminen. Monin paikoin Jeesus on hävinnyt perinteisestä joulusta lähes tyystin. ”[Joulu] on maailmanlaajuinen perhejuhla, jota jokainen viettää niin kuin parhaaksi katsoo”, toteaa espanjalainen sanomalehti El País.

Tämä kommentti heijastelee suuntausta, joka on voimistumaan päin niin Espanjassa kuin muuallakin maailmassa. Joulua juhlitaan yhä näyttävämmin, mutta Jeesus tunnetaan yhä huonommin. Joulunvietto onkin nykyään pitkälti samanlaista kuin alun perin roomalaisajalla: remuisia pitoja ja lahjojen antamista.

”Lapsi on meille syntynyt”

Jos perinteisellä joululla ei ole oikeastaan mitään tekemistä Jeesuksen kanssa, niin miten tosi kristittyjen tulisi muistaa Jeesuksen syntymää ja elämää? Noin 700 vuotta ennen Jeesuksen syntymää Jesaja profetoi hänestä: ”Lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, ja ruhtinasvalta tulee olemaan hänen hartioillaan.” (Jesaja 9:6.) Miksi Jesaja piti Jeesuksen syntymää ja tulevaa roolia niin merkittävänä? Koska Jeesuksesta tulisi mahtava hallitsija. Häntä kutsuttaisiin Rauhan Ruhtinaaksi, eikä hänen hallitusvallallaan ja rauhalla olisi loppua. Lisäksi Jeesuksen valtaa ylläpidettäisiin ”oikeudella ja vanhurskaudella”. (Jesaja 9:7.)

Enkeli Gabriel käytti hyvin samankaltaisia sanoja ilmoittaessaan Jeesuksen tulevasta syntymästä Marialle. Hän ennusti: ”Tämä tulee olemaan suuri, ja häntä tullaan kutsumaan Korkeimman Pojaksi, ja Jehova Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen, ja hän hallitsee kuninkaana Jaakobin huonetta ikuisesti, eikä hänen valtakunnallaan ole loppua.” (Luukas 1:32, 33.) Jeesuksen Kristuksen syntymän suurin merkitys liittyi selvästikin siihen työhön, jonka hän tekisi Jumalan valtakunnan Kuninkaana. Kristuksen hallinto voi hyödyttää kaikkia ihmisiä, myös sinua ja läheisiäsi. Enkelit ilmoittivatkin, että hänen syntymänsä toisi ”rauhan kaikille joihin – – [Jumala] on mieltynyt” (Luukas 2:14, Uusi testamentti nykysuomeksi).

Kukapa ei haluaisi elää maailmassa, jossa vallitsee rauha ja oikeudenmukaisuus. Jotta voisimme nauttia rauhasta, jonka Kristuksen hallinto tuo, meidän tulee kuitenkin miellyttää Jumalaa ja meillä täytyy olla hyvä suhde häneen. Jeesus kertoi, että ensimmäinen askel tällaisen suhteen luomisessa on tiedon hankkiminen Jumalasta ja hänestä itsestään. Hän sanoi: ”Tämä merkitsee ikuista elämää, että he hankkivat sinun tuntemustasi, ainoan tosi Jumalan, ja hänen tuntemustaan, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Johannes 17:3.)

Kun tunnemme Jeesuksen hyvin, meidän ei tarvitse enää pohtia, millä tavalla hän haluaisi meidän muistavan häntä. Miellyttäisikö häntä se, että söisimme, joisimme ja antaisimme toisillemme lahjoja samana päivänä, jona vietettiin muinoin jotakin pakanallista juhlaa? Tuskin. Kuolemaansa edeltävänä iltana Jeesus kertoi opetuslapsilleen, mikä häntä ilahduttaisi: ”Se, jolla on minun käskyni ja joka noudattaa niitä, on se, joka rakastaa minua. Sitä taas, joka rakastaa minua, minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä.” (Johannes 14:21.)

Jehovan todistajat ovat tutkineet Raamattua hyvin paljon, ja se on auttanut heitä tajuamaan, millaisia käskyjä Jumala ja Jeesus ovat antaneet. He auttavat mielellään vuorostaan sinua ymmärtämään noita käskyjä, jotta voisit muistaa Jeesusta siten kuin häntä tulisi muistaa.

[Alaviite]

^ kpl 11 Joulukuusi ja joulupukki ovat kaksi huomattavaa esimerkkiä.

[Tekstiruutu/Kuvat s. 6, 7]

Paheksuuko Raamattu juhlimista ja lahjojen antamista?

Lahjojen antaminen

Raamattu hyväksyy lahjojen antamisen, ja itse Jehovaa sanotaan ”jokaisen hyvän annin ja jokaisen täydellisen lahjan” Antajaksi (Jaakobin kirje 1:17). Jeesus osoitti, että hyvät vanhemmat antoivat lahjoja lapsilleen (Luukas 11:11–13). Jobin ystävät ja perheenjäsenet antoivat hänelle lahjoja, kun hän toipui sairaudestaan (Job 42:11). Tällainen antaminen ei kuitenkaan edellyttänyt erityisiä juhlapäiviä. Se lähti sydämestä (2. Korinttilaisille 9:7).

Perhejuhlat

Perhejuhlat voivat yhdistää perheenjäseniä, varsinkin jos he eivät enää asu samassa taloudessa. Jeesus ja hänen opetuslapsensa menivät Kaanassa hääjuhlaan, jossa oli epäilemättä läsnä paljon sukulaisia ja ystäviä (Johannes 2:1–10). Jeesuksen vertauksessa tuhlaajapojasta isä juhlisti poikansa paluuta perhejuhlalla, jossa soitettiin musiikkia ja tanssittiin (Luukas 15:21–25).

Herkulliset ateriat

Raamatussa kerrotaan usein Jumalan palvelijoista, jotka nauttivat hyvää ruokaa sukulaisten, ystävien tai toisten uskovien seurassa. Kun Abrahamin luokse tuli kolme enkeliä, hän valmisti heille juhla-aterian, johon sisältyi naudanlihaa, maitoa, voita ja pyöreitä leipiä (1. Mooseksen kirja 18:6–8). Salomon sanoin se, että ihminen saa ”syödä ja juoda ja iloita”, on Jumalan lahja (Saarnaaja 3:13; 8:15).

Jumala selvästikin haluaa meidän nauttivan hyvästä ruoasta ystävien ja sukulaisten seurassa, ja hän hyväksyy lahjojen antamisen. Meillä on tähän runsaasti tilaisuuksia läpi vuoden.