”Kukin joutuu kantamaan oman kuormansa”
”Kukin joutuu kantamaan oman kuormansa”
”Kukin meistä tulee tekemään itsestään tilin Jumalalle.” (ROOMALAISILLE 14:12)
1. Minkä vastuun kolme nuorta heprealaista kantoivat?
KOLME Babylonissa elävää nuorta heprealaista joutuu tekemään ratkaisun, jossa heidän henkensä on vaakalaudalla. Onko heidän kumarrettava suunnatonta kuvapatsasta, kuten maan laki vaatii? Vai pitääkö heidän kieltäytyä palvomasta sitä ja tulla heitetyksi palavaan tulipätsiin? Sadrakilla, Mesakilla ja Abednegolla ei ole aikaa kysyä keneltäkään neuvoa, eikä heidän tarvitsekaan. He julistavat epäröimättä: ”Tulkoon sinun tietoosi, oi kuningas, että sinun jumaliasi me emme palvele ja sitä kultaista kuvapatsasta, jonka olet pystyttänyt, me emme varmasti palvo.” (Daniel 3:1–18.) Nuo kolme heprealaista kantoivat oman vastuunsa.
2. Ketkä Pilatuksen asemesta todellisuudessa päättivät Jeesuksen Kristuksen kohtalon, ja vapauttiko se tämän roomalaisen käskynhaltijan tilivelvollisuudesta?
2 Kuutisensataa vuotta myöhemmin käskynhaltija on kuullut syytteet, jotka miestä vastaan on esitetty. Tutkiessaan juttua hän tulee vakuuttuneeksi siitä, että syytetty on viaton. Väkijoukko vaatii kuitenkin hänen teloitustaan. Vaikka käskynhaltija yrittää ensin panna vastaan, hän osoittautuu haluttomaksi kantamaan vastuuta ja antaa periksi painostukselle. Hän pesee kätensä ja sanoo: ”Minä olen viaton tämän miehen vereen.” Sitten hän luovuttaa miehen pantavaksi paaluun. Sen sijaan, että tuo käskynhaltija, Pontius Pilatus, ottaisi vastuun Jeesusta Kristusta koskevasta ratkaisusta, hän antaa toisten päättää asian. Mikään määrä vettä ei voi vapauttaa häntä joutumasta tilille siitä, että hän on langettanut Jeesukselle epäoikeudenmukaisen tuomion. (Matteus 27:11–26; Luukas 23:13–25.)
3. Miksi meidän ei pitäisi antaa toisten tehdä ratkaisuja puolestamme?
3 Miten on sinun laitasi? Kun eteesi tulee ratkaisuja, oletko noiden kolmen heprealaisen kaltainen vai annatko toisten päättää puolestasi? Ratkaisujen tekeminen ei ole helppoa. Oikeat valinnat vaativat kypsyyttä. Esimerkiksi vanhempien on tehtävä hyviä ratkaisuja alaikäisten lastensa puolesta. Ratkaisun tekeminen on tietysti erityisen vaikeaa silloin, kun tilanne on monimutkainen ja punnittavana on useita eri seikkoja. Tämä vastuu ei kuitenkaan ole niin painava, että sen pitäisi katsoa kuuluvan ”taakkoihin” eli ”rasituksiin”, joita ne, joilla on ”hengellisiä edellytyksiä”, saattavat kantaa puolestamme (Galatalaisille 6:1, 2; engl. viitelaitoksen alav.). Sitä voidaan pikemminkin kutsua kuormaksi, jonka suhteen ”kukin meistä tulee tekemään itsestään tilin Jumalalle” (Roomalaisille 14:12). ”Kukin joutuu kantamaan oman kuormansa”, sanotaan Raamatussa (Galatalaisille 6:5). Miten sitten tehdä viisaita ratkaisuja? Aivan ensimmäiseksi meidän täytyy tajuta inhimilliset rajoituksemme ja saada selville, mikä auttaa meitä tekemään viisaita ratkaisuja niistä huolimatta.
Olennaisen tärkeä vaatimus
4. Mikä ratkaisujen tekoa koskeva erittäin tärkeä tosiasia meidän pitäisi oppia ensimmäisen ihmisparin tottelemattomuudesta?
4 Jo varhain ihmiskunnan historiassa ensimmäinen ihmispari teki ratkaisun, jonka seuraukset olivat tuhoisat. He päättivät syödä hyvän ja pahan tiedon puun hedelmää (1. Mooseksen kirja 2:16, 17). Mihin heidän ratkaisunsa perustui? ”Nainen näki nyt, että puussa oli hyvää ravintoa ja että silmät kaipasivat sitä, niin, puu oli haluttava katsella”, kertoo Raamattu. ”Siksi hän otti sen hedelmää ja söi sitä. Jälkeenpäin hän antoi myös miehelleen, kun tämä oli hänen kanssaan, ja hänkin söi sitä.” (1. Mooseksen kirja 3:6.) Eevan valinta perustui itsekkääseen haluun. Menettelyllään hän sai Aadamin toimimaan samoin. Se johti siihen, että synti ja kuolema levisivät ”kaikkiin ihmisiin” (Roomalaisille 5:12). Aadamin ja Eevan tottelemattomuudesta voimme oppia erään erittäin tärkeän asian ihmisen rajoituksista: ellei ihminen noudata Jumalan ohjausta, hän on taipuvainen tekemään vääriä ratkaisuja.
5. Miten Jehova on antanut meille ohjausta, ja mitä meidän täytyy tehdä hyötyäksemme siitä?
5 Miten iloisia voimmekaan olla siitä, että Jehova Jumala ei ole jättänyt meitä vaille ohjausta! Raamattu sanoo: ”Mikäli menisitte oikealle tai mikäli menisitte vasemmalle, kuulevat sinun korvasi sanan takaasi sanovan: ’Tässä on tie. Kulkekaa sitä.’” (Jesaja 30:21.) Jehova puhuu meille henkeytetyn Sanansa Raamatun välityksellä. Meidän täytyy tutkia Raamattua ja hankkia sen täsmällistä tuntemusta. Voidaksemme tehdä oikeita valintoja meidän pitäisi nauttia ”vahvaa ruokaa”, joka ”kuuluu kypsille ihmisille”. Myös ”käytössä” havaintokykymme valmentuu ”erottamaan sekä oikean että väärän”. (Heprealaisille 5:14.) Voimme valmentaa havaintokykyämme siten, että noudatamme Jumalan sanan opetuksia.
6. Mitä tarvitaan, jotta omatuntomme toimisi asianmukaisesti?
6 Ratkaisujen teossa olennainen merkitys on omallatunnolla, jonka olemme saaneet jo syntyessämme. Omallatunnolla on kyky tuomita, ja se voi joko syyttää tai myös puolustaa meitä (Roomalaisille 2:14, 15). Jotta se toimisi asianmukaisesti, sitä täytyy kuitenkin valmentaa Jumalan sanan täsmällisen tuntemuksen avulla ja se täytyy tehdä herkäksi noudattamalla tuota Sanaa. Jos omaatuntoa ei ole valmennettu, siihen vaikuttavat helposti paikalliset tavat ja tottumukset. Myös yleiset käsitykset ja toisten yksilöiden mielipiteet voivat johtaa meidät harhaan. Mitä omalletunnolle tapahtuu, kun sen ääni jätetään toistuvasti huomiotta ja Jumalan normeja rikotaan? Siitä voi ajan mittaan tulla ”kuin poltinraudalla merkitty” eli se muistuttaa kärventynyttä lihaa, jota peittää arpikudos: se on tunnoton eikä reagoi mitenkään (1. Timoteukselle 4:2). Toisaalta Jumalan sanan avulla valmennettu omatunto on turvallinen opas.
7. Mikä on tärkeä edellytys viisaiden ratkaisujen tekemiselle?
7 On siis erittäin tärkeää perehtyä hyvin Raamattuun ja opetella soveltamaan sitä käytäntöön, jotta voisi kantaa vastuunsa ja tehdä viisaita ratkaisuja. Meidän ei tule toimia hetken mielijohteesta eikä päättää asioita hätäisesti vaan tutkia kaikessa rauhassa jumalisia periaatteita ja käyttää ajattelukykyä niiden soveltamisessa. Silloinkin kun ratkaisu on tehtävä heti – kuten Sadrakin, Mesakin ja Abednegon piti tehdä – olemme siihen valmiita, jos tunnemme hyvin Jumalan sanan ja omatuntomme on valmennettu sen avulla. Se miten pyrkiminen kypsyyteen voi parantaa kykyämme tehdä ratkaisuja, ilmenee kahdella elämänalueella, joita seuraavaksi tarkastelemme.
Keiden kanssa seurustelemme?
8, 9. a) Mitkä periaatteet osoittavat, että on tärkeää karttaa huonoa seuraa? b) Tarkoittaako huono seura vain sitä, että on suoranaisesti tekemisissä periaatteettomien ihmisten kanssa? Selitä.
8 ”Älkää eksykö”, kirjoitti apostoli Paavali. ”Huono seura turmelee hyödylliset tavat.” (1. Korinttilaisille 15:33.) Jeesus Kristus sanoi opetuslapsilleen: ”Ette ole osa maailmasta.” (Johannes 15:19.) Näiden periaatteiden nojalla on helppo ymmärtää, että on tärkeää karttaa esimerkiksi haureellisten, avionrikkojien, varkaiden ja juoppojen seuraa (1. Korinttilaisille 6:9, 10). Edistyessämme Raamatun totuuden tuntemuksessa tajuamme kuitenkin, että on aivan yhtä vahingollista viettää aikaa tällaisten ihmisten kanssa elokuvien, television, tietokoneen tai kirjojen välityksellä. Sama pätee siihen, että seurustelee Internetin keskustelupalstoilla ”salakavalien kanssa” (Psalmit 26:4).
9 Mitä sitten on sanottava läheisestä seuranpidosta sellaisten ihmisten kanssa, jotka saattavat kyllä olla moraalisesti puhtaita mutta joilta puuttuu usko tosi Jumalaan? Raamatussa sanotaan: ”Koko maailma on paholaisen vallassa.” (1. Johanneksen kirje 5:19.) Opimme vähitellen, ettei huono seura rajoitu vain ihmisiin, jotka ovat sallivaisia tai moraalisesti rappeutuneita. On siis viisasta kehittää läheistä ystävyyttä vain niihin, jotka rakastavat Jehovaa.
10. Mikä auttaa meitä tekemään kypsiä ratkaisuja, kun on kyse yhteydestä maailmaan?
10 Ei ole mahdollista pysyä täysin erossa maailmassa olevista ihmisistä, eikä sitä vaaditakaan (Johannes 17:15). Niin kristillisessä sananpalveluksessa, koulussa kuin työpaikallakin olemme kosketuksissa maailman kanssa. Kristitty, jonka aviopuoliso ei ole uskova, joutuu ehkä tekemisiin maailman kanssa enemmän kuin muut. Kun havaintokykymme on valmennettu, ymmärrämme kuitenkin, että on aivan eri asia olla jossakin määrin yhteydessä maailmaan silloin, kun se on välttämätöntä, kuin kehittää siihen läheisiä siteitä (Jaakobin kirje 4:4). Näin pystymme tekemään kypsiä ratkaisuja sen suhteen, osallistummeko koulun vapaa-ajantoimintaan, esimerkiksi urheilutapahtumiin ja tansseihin, ja menemmekö yrityksen työntekijöille järjestetyille juhlille ja päivällisille.
Työpaikan valitseminen
11. Mitä on aivan ensimmäiseksi mietittävä työpaikkaa koskevissa ratkaisuissa?
11 Raamatun periaatteiden soveltaminen kypsällä tavalla auttaa ratkaistaessa sitä, miten täyttää velvollisuutensa pitää huolta ”huonekuntansa jäsenistä” (1. Timoteukselle 5:8). Ensimmäiseksi on mietittävä itse työn luonnetta: mitä se vaatii tekemään. On varmasti väärin valita työpaikka, jossa edistetään suoranaisesti sellaista, minkä Raamattu tuomitsee. Tosi kristityt eivät siksi ottaisi vastaan työtä, johon saattaisi liittyä epäraamatullisia asioita, esimerkiksi epäjumalanpalvelusta, varastamista tai veren väärinkäyttöä. Emme myöskään valehtelisi emmekä pettäisi, vaikka työnantaja vaatisi meitä tekemään niin. (Apostolien teot 15:29; Ilmestys 21:8.)
12, 13. Millä seikoilla on itse työn ohella merkitystä ansiotyötä koskevissa ratkaisuissa?
12 Entä jos työ itsessään ei riko mitään Jumalan vaatimusta? Kun opimme ymmärtämään totuuden selvemmin ja havaintokykymme paranee, alamme nähdä muita harkittavia seikkoja. Mitä jos joutuisimme työmme vuoksi mukaan johonkin epäraamatulliseen toimintaan, esimerkiksi jos tehtävänämme olisi vastata puhelimeen yhdistyksessä, joka on tekemisissä rahapelien kanssa? Merkitystä on myös sillä, kuka maksaa palkan ja missä työ tehdään. Tekisikö esimerkiksi kristitty, joka toimii itsenäisenä urakoitsijana, tarjouksen jonkin kirkkorakennuksen maalaamisesta, mikä merkitsisi toimimista väärän uskonnon hyväksi? (2. Korinttilaisille 6:14–16.)
13 Entä jos työnantajamme tekee jossakin yksittäisessä tilanteessa sopimuksen sellaisen rakennuksen maalaamisesta, jossa harjoitetaan väärää palvontaa? Tässä tapauksessa meidän olisi harkittava esimerkiksi sitä, miten paljon pystymme itse vaikuttamaan asioihin ja miten suuri oma työpanoksemme olisi. Entä mitä on sanottava hyväksyttävän palveluksen tekemisestä, esimerkiksi postin viemisestä yhdyskunnassa jokaiselle, myös paikkoihin, joissa edistetään vääriä tapoja? Eikö ratkaisuun vaikuttaisikin periaate, joka esitetään Matteuksen 5:45:ssä? Ei tule sivuuttaa sitä, miten jonkin työn tekeminen aamusta iltaan saattaisi vaikuttaa omaantuntoomme (Heprealaisille 13:18). Jotta siis kykenisimme kantamaan kuormamme ja tekemään tällaisissa asioissa kypsiä ratkaisuja, meidän täytyy terävöittää havaintokykyämme ja valmentaa Jumalalta saamaamme omaatuntoa.
”Ota hänet huomioon kaikilla teilläsi”
14. Mitä meidän pitäisi tehdä, kun edessä on jokin ratkaisu?
14 Mitä on sanottava muista ratkaisuista, jotka koskevat esimerkiksi maallista koulutusta tai jonkin lääketieteellisen hoitomuodon hyväksymistä tai hylkäämistä? Onpa edessämme mikä tahansa ratkaisu, meidän täytyy ottaa selville siihen soveltuvat Raamatun periaatteet ja noudattaa sitten niitä parhaan ymmärryksemme mukaan. ”Luota Jehovaan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi”, sanoi muinaisen Israelin viisas kuningas Salomo. ”Ota hänet huomioon kaikilla teilläsi, niin hän itse tekee polkusi suoriksi.” (Sananlaskut 3:5, 6.)
15. Minkä ratkaisuihin liittyvän seikan voimme oppia ensimmäisen vuosisadan kristityistä?
15 Valintamme vaikuttavat usein toisiin, ja meidän täytyy harkita myös sitä. Esimerkiksi ensimmäisen vuosisadan kristityt eivät enää olleet Mooseksen lain monien ruokavaliota koskevien rajoitusten alaisia. He saattoivat syödä sellaisia ruokia, joita oli pidetty Lain alaisuudessa epäpuhtaina mutta joiden syömiselle ei ollut muuta estettä. Paavali kuitenkin kirjoitti sellaisen eläimen lihasta, jolla oli saattanut olla yhteyttä epäjumalan temppeliin: ”Jos siis ruoka kompastuttaa veljeni, en ikinä enää syö lihaa, jotten kompastuttaisi veljeäni.” (1. Korinttilaisille 8:11–13.) Varhaiskristittyjä kannustettiin ottamaan huomioon toisten omatunto. Ratkaisujemme ei tulisi tehdä meistä ”kompastumisen aiheita” (1. Korinttilaisille 10:29, 32).
Etsi jumalallista viisautta
16. Miten rukous auttaa ratkaisujen teossa?
16 Ratkaisujen teossa on suunnattomasti apua rukouksesta. Opetuslapsi Jaakob sanoo: ”Jos joltakulta teistä puuttuu viisautta, hän pyytäköön sitä jatkuvasti Jumalalta, sillä hän antaa kaikille anteliaasti ja soimaamatta, ja sitä annetaan hänelle.” (Jaakobin kirje 1:5.) Jehova varmasti kuulee, kun käännymme hänen puoleensa rukouksessa ja pyydämme häneltä viisautta, jota tarvitsemme oikeiden ratkaisujen tekemiseen. Kun viemme huolemme tosi Jumalalle ja etsimme hänen ohjaustaan, pyhä henki saattaa auttaa meitä ymmärtämään paremmin raamatunkohtia, joita mietimme, ja palauttamaan mieleemme kohtia, jotka olemme ehkä jättäneet huomiotta.
17. Miten toiset voivat auttaa ratkaisuissa?
17 Voivatko toiset auttaa meitä ratkaisuissamme? Voivat, sillä Jehova on antanut seurakunnan avuksi kypsiä ihmisiä (Efesolaisille 4:11, 12). Heihin voidaan ottaa yhteyttä, varsinkin jos on tehtävänä suuri ratkaisu. Ne joilla on hengellistä näkemystä ja elämänkokemusta, voivat kiinnittää huomiomme jumalisiin periaatteisiin, jotka mahdollisesti vaikuttavat ratkaisuumme ja ovat jääneet meiltä huomaamatta, ja auttaa meitä varmistautumaan ”tärkeämmistä asioista” (Filippiläisille 1:9, 10). On kuitenkin syytä varoa antamasta toisten tehdä ratkaisuja puolestamme. Meidän on itse kannettava kuormamme.
Ovatko tulokset aina hyviä?
18. Mitä voidaan sanoa hyvän ratkaisun lopputuloksesta?
18 Johtavatko Raamatun periaatteiden nojalla ja omantunnon ääntä noudattaen tehdyt ratkaisut aina hyvään lopputulokseen? Kyllä johtavat – loppujen lopuksi. Aika ajoin voimme tosin joutua lyhyellä aikavälillä kohtaamaan vastoinkäymisiä. Sadrak, Mesak ja Abednego tiesivät, että heidän päätöksensä kieltäytyä palvomasta suunnatonta kuvapatsasta olisi voinut johtaa kuolemaan (Daniel 3:16–19). Samaten kun apostolit sanoivat juutalaiselle sanhedrinille, että heidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä, heitä piestiin ennen vapauttamista (Apostolien teot 5:27–29, 40). Sitä paitsi ”aika ja sattuma” voivat vaikuttaa kielteisesti minkä tahansa ratkaisun lopputulokseen (Saarnaaja 9:11). Jos kärsimme jollakin tavoin, vaikka olemme tehneet oikean ratkaisun, voimme luottaa siihen, että Jehova auttaa meitä kestämään ja siunaa meitä tulevaisuudessa (2. Korinttilaisille 4:7).
19. Miten voimme ratkaisuja tehdessämme kantaa rohkeasti oman kuormamme?
19 Tehdessämme ratkaisuja meidän täytyy siis ottaa selvää Raamatun periaatteista ja soveltaa niitä parhaan ymmärryksemme mukaan. Miten kiitollisia voimmekaan olla siitä, että Jehova auttaa meitä pyhän henkensä ja seurakunnan kypsien jäsenten välityksellä! Käyttäkäämme tätä opastusta ja apua ja kantakaamme rohkeasti kuormamme tekemällä viisaita ratkaisuja.
Mitä opit?
• Mikä on tärkeä edellytys hyvien ratkaisujen tekemiselle?
• Miten edistyminen kypsyyteen vaikuttaa seuranvalintaamme?
• Mitä tärkeitä seikkoja meidän pitäisi harkita, kun teemme ansiotyötä koskevia ratkaisuja?
• Mitä apua voimme saada ratkaisujen tekemiseen?
[Tutkistelukysymykset]
[Kuva s. 22]
Aadamin ja Eevan tottelemattomuudesta voi oppia erään erittäin tärkeän asian
[Kuva s. 24]
Ota selvää jumalisista periaatteista ennen tärkeän ratkaisun tekemistä