Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Lukijoiden kysymyksiä

Lukijoiden kysymyksiä

Lukijoiden kysymyksiä

Mikä on seurakunnan vastuu, jos kristitty joutuu autoa ajaessaan onnettomuuteen, jossa joku kuolee?

Tällaisessa tilanteessa on syytä harkita, onko kristitty mahdollisesti verivelkainen, koska seurakunnan täytyy välttää joutumasta yhteisönä vastuuseen verivelasta (5. Mooseksen kirja 21:1–9; 22:8). Kuljettaja, joka on syypää kuolemaan johtaneeseen onnettomuuteen, voi olla verivelkainen, jos hän oli varomaton tai jos hän tahallisesti rikkoi jotakin keisarin laatimaa turvallisuusmääräystä tai liikennesääntöä (Markus 12:14). On kuitenkin syytä ottaa huomioon myös muita seikkoja.

Tappaja, joka pakeni johonkin Israelin turvakaupunkiin, joutui oikeusistuimen eteen. Jos tappo todettiin tahattomaksi, syyllisen annettiin jäädä kaupunkiin, missä hän oli turvassa verenkostajalta. (4. Mooseksen kirja 35:6–25.) Mikäli kristitty on vastuussa jonkun kuolemasta onnettomuudessa, vanhinten tulee tutkia tapausta sen ratkaisemiseksi, onko kristitty joutunut verivelkaan. Viranomaisten näkemys tai oikeuden päätös ei täysin ratkaise sitä, mihin toimiin seurakunta ryhtyy.

Oikeus voi esimerkiksi katsoa, että henkilö on syyllistynyt liikennesääntöjen rikkomiseen. Asiaa tutkivat vanhimmat saattavat kuitenkin päätyä siihen, että verivelkaa ei ole, koska kuljettaja ei juuri pystynyt vaikuttamaan olosuhteisiin, jotka johtivat kohtalokkaaseen onnettomuuteen. Toisaalta vaikka oikeus hylkäisikin jutun, vanhimmat saattavat silti todeta, että kristitty on todellisuudessa verivelkainen.

Tapausta tutkivien vanhinten päätöksen tulee perustua Raamattuun ja selviin tosiasioihin: joko kuljettajan tunnustukseen tai kahden tai kolmen luotettavan silminnäkijän todistukseen tai molempiin (5. Mooseksen kirja 17:6; Matteus 18:15, 16). Jos verivelkaisuudesta on näyttöä, tulee muodostaa oikeuskomitea. Mikäli komitea havaitsee, että verivelkainen kristitty ilmaisee katumusta, hän saa sopivaa ojennusta Raamatusta ja hänelle asetetaan seurakunnan palvelustehtäviin liittyviä rajoituksia. Hän ei voi enää palvella vanhimpana tai avustavana palvelijana. Hänelle voidaan määrätä myös joitakin muita rajoituksia. Lisäksi hän on tilivelvollinen Jumalalle välinpitämättömyydestään tai varomattomuudestaan, joka johti onnettomuuteen. (Galatalaisille 6:5, 7.)

Valaistaanpa asiaa. Jos sää oli onnettomuushetkellä huono, kuljettajan olisi pitänyt olla tavallista varovaisempi. Jos hän oli väsynyt, hänen olisi pitänyt pysähtyä lepäämään ja jatkaa matkaa vasta virkistyttyään tai hänen olisi pitänyt pyytää jotakuta toista ajamaan.

Entä jos kuljettaja ajoi ylinopeutta? Mikäli kristitty rikkoo nopeusrajoituksia, hän ei anna ”keisarille, mikä on keisarin”. Lisäksi hän ilmaisee halveksuntaa elämän pyhyyttä kohtaan, koska onnettomuusriski kasvaa. (Matteus 22:21.) Asiaan liittyy vielä muutakin. Millaista esimerkkiä vanhin näyttäisi laumalle, jos hän suhtautuisi piittaamattomasti keisarin laatimiin liikennesääntöihin tai kieltäytyisi ehdoin tahdoin noudattamasta niitä? (1. Pietarin kirje 5:3.)

Kristityn ei pidä vaatia, että joku on tietyssä paikassa tiettyyn aikaan, jos ajoissa perille pääseminen edellyttäisi nopeusrajoitusten rikkomista. Useimmiten ongelmilta vältytään, kun matkaan lähdetään ajoissa tai aikataulua muutetaan niin, että matkantekoon jää riittävästi aikaa. Tällöin kristitty ei tunne kiusausta ajaa liian lujaa, vaan hän voi noudattaa ”esivaltojen” laatimia liikennesääntöjä (Roomalaisille 13:1, 5). Tämä auttaa kuljettajaa välttämään kuolemaan johtavan onnettomuuden ja siten myös mahdollisen verivelan. Lisäksi hän voi olla hyvänä esimerkkinä muille ja säilyttää puhtaan omantunnon (1. Pietarin kirje 3:16).