Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Miksi karttaa äärimmäisyyksiin menemistä?

Miksi karttaa äärimmäisyyksiin menemistä?

Miksi karttaa äärimmäisyyksiin menemistä?

JEHOVA on paras esimerkki tasapainoisuudesta. ”Täydellistä on hänen työnsä”, eikä hänen oikeudenkäyttönsä ole milloinkaan ankaraa, koska siihen yhdistyy aina armo (5. Mooseksen kirja 32:4). Hänen rakkautensa ei ole koskaan periaatteetonta, sillä hän toimii täydellisten lakien mukaan. (Psalmit 89:14; 103:13, 14.) Ensimmäiset vanhempamme luotiin joka suhteessa tasapainoisiksi. He eivät olleet taipuvaisia menemään äärimmäisyyksiin. Synti aiheutti kuitenkin ”vian” – epätäydellisyyden – joka johti tuon tasapainon menettämiseen (5. Mooseksen kirja 32:5).

Valaistaan asiaa: Oletko koskaan ajanut autolla tai polkupyörällä, jonka renkaassa on suuri pullistuma? Tuo vika teki ajosta varmasti töyssähtelevää ja vaarallista. Rengas täytyy korjata, ennen kuin vika pahenee tai rengas puhkeaa. Vastaavasti koska olemme epätäydellisiä, meillä on taipumus mennä liiallisuuksiin. Jos annamme näiden ”pullistumien” kasvaa, elämänkulkumme voi olla hyvin töyssyistä, jopa vaarallista.

Joskus hyvät ominaisuutemme, vahvuutemme, voivat mennä äärimmäisyyksiin. Esimerkiksi Mooseksen laissa israelilaisia vaadittiin tekemään reunukset vaatteittensa liepeisiin, mutta Jeesuksen ajan fariseukset, jotka halusivat erottua joukosta, ”suurensivat vaatteittensa reunukset” äärimmäisyyksiin asti. He halusivat näyttää muita ihmisiä pyhemmiltä. (Matteus 23:5; 4. Mooseksen kirja 15:38–40.)

Nykyään jotkut yrittävät saada osakseen huomiota keinolla millä hyvänsä, jopa hätkähdyttämällä toisia. Tämä voi todellisuudessa olla epätoivoinen huuto: ”Huomatkaa minut! Minäkin olen olemassa!” Äärimmäisyyksiin meneminen vaatetuksessa, asenteissa ja teoissa ei kuitenkaan tyydytä kristityn todellisia tarpeita.

Tasapainoinen suhtautuminen työhön

Olemmepa keitä tahansa ja asummepa missä hyvänsä, mielekäs työ tekee elämästämme tarkoituksellista. Meidät luotiin siten, että saamme tyydytystä sellaisesta työstä (1. Mooseksen kirja 2:15). Niinpä Raamattu tuomitsee laiskuuden. Apostoli Paavali sanoi sattuvasti: ”Jos joku ei tahdo tehdä työtä, älköön hän syökökään.” (2. Tessalonikalaisille 3:10.) Velttous voi johtaa paitsi köyhyyteen myös tyytymättömyyteen ja Jumalan epäsuosioon.

Monet menevät toiseen äärimmäisyyteen, ja heistä tulee työnarkomaaneja, työnsä vapaaehtoisia orjia. He ovat poissa kotoa aamuvarhaisesta iltamyöhään ja ajattelevat ehkä, että heidän työnsä koituu heidän perheensä parhaaksi. Todellisuudessa heidän perheensä saattaa kärsiä heidän omistautumisestaan työlleen. Eräs kotiäiti, jonka mies tekee usein ylitöitä, sanoo: ”Vaihtaisin ilomielin kaikki talomme ylellisyydet siihen, että mieheni olisi täällä minun ja lasten kanssa.” Niiden jotka päättävät tehdä töitä ylen määrin, pitäisi ajatella vakavasti kuningas Salomon kokemusta. Hän sanoi: ”Minä käännyin kaikkien tekojeni puoleen, joita käteni olivat tehneet, ja sen kovan työn puoleen, jonka suorittamiseksi olin tehnyt kovasti työtä, ja katso, kaikki oli turhuutta ja tuulen tavoittelua.” (Saarnaaja 2:11.)

Suhtautumisessa työntekoon täytyy karttaa kumpaakin äärimmäisyyttä. Voimme kyllä olla ahkeria työntekijöitä, kunhan muistamme, että työn orjaksi tuleminen riistää meiltä onnellisuuden ja kenties paljon muutakin (Saarnaaja 4:5, 6).

Karta äärimmäisiä näkemyksiä nautinnoista

Raamatussa ennustettiin meidän ajastamme: ”Ihmiset tulevat olemaan – – nautintoja ennemmin kuin Jumalaa rakastavia.” (2. Timoteukselle 3:2, 4.) Nautintojen tavoittelusta on tullut Saatanan tehokkaimpia keinoja ihmisten houkuttelemiseksi eroon Jumalasta. Monet uppoutuvat rentoutumiseen ja huvitteluun. Jotkut etsivät jännitystä harrastamalla esimerkiksi vaarallisia extreme-lajeja. Tällaisten lajien samoin kuin niitä harrastavien määrä kasvaa kasvamistaan. Mistä niiden suosio johtuu? Monet eivät saa tyydytystä arkielämästään, ja siksi he tavoittelevat entistä jännittävämpiä elämyksiä. Niiden saamiseksi täytyy kuitenkin ottaa aina vain suurempia riskejä. Kristityt, jotka kuuntelevat omantuntonsa ääntä, karttavat vaarallisia urheilulajeja kunnioituksesta elämän lahjaa ja sen Antajaa kohtaan (Psalmit 36:9).

Mihin Luoja asetti ensimmäisen ihmisparin? Eedenin puutarhaan. Nimi Eeden merkitsee ’mielihyvää’. (1. Mooseksen kirja 2:8, engl. viitelaitoksen alav.) Jehova ilmiselvästi tarkoitti, että ihmiset nauttisivat elämästään, saisivat siitä mielihyvää.

Jeesus antoi meille täydellisen mallin tasapainoisesta suhtautumisesta nautintoihin. Hän omistautui täysin Jehovan tahdon tekemiseen ja eli hänen lakiensa ja periaatteidensa mukaisesti pitämättä siinä koskaan taukoa. Hän käytti aikaa tarpeessa olevien auttamiseen silloinkin, kun hän oli väsynyt. (Matteus 14:13, 14.) Jeesus otti kyllä vastaan kutsuja aterioille ja järjesti aikaa lepäämiseen ja virkistäytymiseen vaikka tiesi, että jotkut viholliset arvostelivat häntä tämän vuoksi. He sanoivat hänestä: ”Katso! Syömäri ja viininjuoja!” (Luukas 7:34; 10:38; 11:37.) Jeesus ei kuitenkaan ajatellut, että omistautuminen kokonaan Jumalan tahdon tekemiseen sulkee pois elämästä kaikki nautinnot.

Meidän on selvästikin viisasta karttaa äärimmäisyyksiä virkistäytymisessä. Nautintojen ja ajanvietteen asettaminen elämän pääasiaksi ei tuo todellista onnellisuutta. Se voi johtaa siihen, että laiminlyömme tärkeämpiä asioita, joihin kuuluu suhteemme Jumalaan. Meidän ei tule kuitenkaan kieltää itseltämme kaikkia nautintoja eikä alkaa arvostella toisia, jotka nauttivat elämästä tasapainoisella tavalla. (Saarnaaja 2:24; 3:1–4.)

Tasapainoisuus tuo onnellisuutta

Opetuslapsi Jaakob kirjoitti: ”Me kaikki kompastumme monta kertaa.” (Jaakobin kirje 3:2.) Saatamme havaita tämän todeksi pyrkiessämme karttamaan äärimmäisyyksiä. Mikä voi auttaa meitä säilyttämään tasapainomme? Meidän on tajuttava vahvuutemme ja heikkoutemme, mutta aina ei ole helppoa olla objektiivinen. Voisimme olla ajautumassa johonkin äärimmäisyyteen aivan huomaamattamme. Meidän on siksi viisasta pysyä lähellä kypsiä kristittyjä ja kuunnella tasapainoisia neuvoja. (Galatalaisille 6:1.) Voisimme pyytää niitä joltakin seurakuntaan kuuluvalta luotettavalta ystävältä tai kokeneelta vanhimmalta. Heidän Raamattuun perustuvat neuvonsa voivat itse Raamatun ohella toimia ”peilinä”, josta voimme tarkistaa, miltä todellisuudessa näytämme Jehovan edessä (Jaakobin kirje 1:22–25).

Onneksi äärimmäisyyksiin menemistä vastaan pystyy siis taistelemaan. Määrätietoisen toiminnan ja Jehovan tuen ansiosta meistä voi tulla tasapainoisia ja siksi onnellisia. Suhteemme kristittyihin veljiimme ja sisariimme saattavat näin parantua, ja meistä voi tulla entistä parempia esimerkkejä niille, joille saarnaamme. Ennen kaikkea jäljittelemme yhä tarkemmin tasapainoista ja rakastavaa Jumalaamme Jehovaa (Efesolaisille 5:1).

[Kuvan lähdemerkintä s. 28]

©Greg Epperson/age fotostock