Voit kestää epäoikeudenmukaisuutta!

KUKAPA ei olisi elämässään kohdannut ainakin jonkinlaista epäoikeudenmukaisuutta? Joskus vain kuvittelemme kärsineemme vääryyttä, mutta toisinaan meitä todella on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti.

Epäoikeudenmukaisuus on aina tuskallista, ja se voi vahingoittaa meitä hengellisesti. Haluamme ehkä kovasti korjata tilanteen. Miksi? Yksi syy on se, että Luojamme Jehova Jumala, ”jossa ei ole epäoikeudenmukaisuutta”, antoi ihmiselle voimakkaan oikeustajun (5. Mooseksen kirja 32:4; 1. Mooseksen kirja 1:26). Voimme yhtä kaikki joutua tilanteisiin, jotka sotivat oikeustajuamme vastaan. Muinoin elänyt viisas mies kirjoitti: ”Minä itse palasin voidakseni nähdä kaikki sortotoimet, joita harjoitetaan auringon alla, ja katso: sorrettujen kyyneleet, mutta heillä ei ollut lohduttajaa; ja valta oli heidän sortajiensa puolella, niin ettei heillä ollut lohduttajaa.” (Saarnaaja 4:1.) Miten sitten voimme kestää epäoikeudenmukaisuutta?

Mitä epäoikeudenmukaisuus on?

Epäoikeudenmukaisuus on vääryyttä, oikeuden normien rikkomista. Millaisia normeja ihmisten pitäisi noudattaa? Vanhurskaalla ja muuttumattomalla Luojallamme on epäilemättä oikeus määritellä, mikä on oikeudenmukaista ja mikä epäoikeudenmukaista. Hänen näkökannaltaan ”elämän säädösten mukaan” vaeltamiseen sisältyy se, että on ”tekemättä vääryyttä” (Hesekiel 33:15). Kun siis Jehova loi ensimmäisen ihmisen, hän pani häneen omantunnon – sisäisen äänen joka voisi auttaa häntä erottamaan oikean väärästä (Roomalaisille 2:14, 15). Lisäksi Jehova ilmoitti Sanassaan Raamatussa, mikä on oikeudenmukaista ja mikä epäoikeudenmukaista.

Mitä jos tunnemme kärsineemme vääryyttä? Meidän kannattaa tarkastella tilannetta objektiivisesti nähdäksemme, onko meitä tosiaan kohdeltu epäoikeudenmukaisesti. Ajatellaanpa esimerkiksi heprealaisen profeetan Joonan tilannetta. Jehova käski hänen kertoa niniveläisille heitä uhkaavasta onnettomuudesta. Ensin Joona pakeni ja jätti tehtävän sikseen, mutta lopulta hän meni Niniveen varoittamaan sen asukkaita tulevasta tuhosta. Koska niniveläiset kuuntelivat varoitusta, Jehova päätti säästää kaupungin ja sen asukkaat. Mitä Joona ajatteli? ”Joonalle tämä oli – – hyvin epämieluista, ja hän suuttui.” (Joona 4:1.) Hänestä tuntui, että Jehova oli menetellyt täysin epäoikeudenmukaisesti.

Jehova, joka pystyy näkemään sydämeen ja joka ”rakastaa vanhurskautta ja oikeutta”, ei varmastikaan toiminut väärin (Psalmit 33:5). Joonan oli vain opittava ymmärtämään, että Jehova oli tehnyt täysin oikeudenmukaisen ratkaisun. Kun tunnemme kärsineemme vääryyttä, voisimme kysyä itseltämme, näkeekö Jehova asian mahdollisesti eri tavoin.

 Epäoikeudenmukaista kohtelua

Raamattu kertoo monista, jotka kärsivät epäoikeudenmukaisuutta. Voimme oppia paljon tarkastelemalla sitä, miten he suhtautuivat vaikeuksiinsa. Esimerkiksi Joosefin kateelliset veljet myivät hänet orjaksi Egyptiin. Siellä hänen isäntänsä vaimo yritti vietellä hänet. Kun Joosef torjui naisen, tämä valehteli ja syytti häntä lähentely-yrityksistä. Joosef passitettiin vankilaan. Hänen uskonsa oli kuitenkin vahvempi kuin ne rautakahleet, joissa häntä pidettiin. Hän ei antanut epäoikeudenmukaisuuden heikentää hengellisyyttään eikä horjuttaa luottamustaan Jehovaan. (1. Mooseksen kirja 37:18–28; 39:4–20; Psalmit 105:17–19.)

Myös Nabot kohtasi epäoikeudenmukaisuutta. Hän joutui Isebelin, Israelin kuninkaan Ahabin vaimon, törkeän juonittelun uhriksi. Kuningas himoitsi palatsinsa vieressä olevaa Nabotin perintöpalstaa. Israelilainen ei saanut luopua pysyvästi perintöomaisuudestaan, joten Nabot hylkäsi kuninkaan ostotarjouksen (3. Mooseksen kirja 25:23). Tällöin Ahabin häijy vaimo värväsi vääriä todistajia syyttämään Nabotia Jumalan ja kuninkaan rienaamisesta. Sen seurauksena Nabot ja hänen poikansa surmattiin. Kuvittele, miltä Nabotista on mahtanut tuntua, kun ihmiset keräsivät kiviä tappaakseen hänet! (1. Kuninkaiden kirja 21:1–14; 2. Kuninkaiden kirja 9:26.)

Kaikki edellä kerrottu kuitenkin kalpenee niiden vääryyksien rinnalla, joita Kristus Jeesus joutui kokemaan. Laittomassa oikeudenkäynnissä hänelle langetettiin väärin perustein kuolemantuomio. Tuomarinistuimella istuvalta roomalaiselta käskynhaltijalta puuttui moraalista voimaa puolustaa sitä, minkä hän näki olevan oikein (Johannes 18:38–40). Saatana aiheutti sen, että Kristus Jeesus joutui kokemaan pahinta epäoikeudenmukaisuutta, mitä kukaan on koskaan joutunut kokemaan.

Osoittavatko nämä tapaukset, että Jehova ei välitä epäoikeudenmukaisuudesta? Eivät!  Jehova ei katsonut asioita pelkästään inhimilliseltä näkökannalta (Jesaja 55:8, 9). Koska Joosef myytiin orjaksi, hän pystyi pelastamaan perheensä. Hänestä tuli Egyptin elintarvikevirkamies ennen kuin hänen perhettään koetellut ankara nälänhätä puhkesi. Jos Jehova ei olisi sallinut epäoikeudenmukaisuutta, Joosef ei olisi joutunut vankilaan. Juuri siellä hän selitti kahden vangin unet, ja myöhemmin toinen heistä kertoi hänestä faraolle, mikä johti siihen, että hänestä tehtiin elintarvikevirkamies. (1. Mooseksen kirja 40:1; 41:9–14; 45:4–8.)

Entä Nabot? Yritetäänpä nähdä asia jälleen Jehovan näkökannalta. Jehovalle, joka voi herättää kuolleet, Nabot oli ikään kuin elossa silloinkin kun hänen ruumiinsa virui maassa (1. Kuninkaiden kirja 21:19; Luukas 20:37, 38). Nabotin täytyy odottaa, kunnes tulee Jehovan aika herättää hänet kuolleista, mutta koska kuolleet eivät tiedä yhtään mitään, tuo aika koittaa hänelle ikään kuin yhdessä silmänräpäyksessä (Saarnaaja 9:5). Sitä paitsi Jehova kosti Nabotin puolesta langettamalla tuomion Ahabille ja hänen huonekunnalleen. (2. Kuninkaiden kirja 9:21, 24, 26, 35, 36; 10:1–11; Johannes 5:28, 29.)

Myös Jeesus kuoli. Jumala kuitenkin herätti hänet kuolleista ja korotti hänet ”paljon ylemmäksi jokaista hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, joka mainitaan” (Efesolaisille 1:20, 21). Kristus Jeesus joutui kärsimään epäoikeudenmukaisuutta, jonka takana oli Saatana, mutta se ei estänyt Jehovaa palkitsemasta Poikaansa. Kun Jeesus pidätettiin laittomasti, hän oli varma siitä, että Jehova olisi voinut korjata tapahtuneen vääryyden saman tien, jos se olisi ollut hänen tahtonsa. Mutta Kristus myös tiesi, että Jehovalla on oma aikansa täyttää Raamatun ennustukset ja hyvittää kaikki vääryydet.

Saatana ja hänen kätyrinsä kyllä kohtelivat vanhurskaita epäoikeudenmukaisesti, mutta lopulta Jehova oikaisi asiat ja antoi hyvityksen – tai hän tekee niin tulevaisuudessa. Meidän on siis odotettava, että Jumala korjaa vääryydet. (5. Mooseksen kirja 25:16; Roomalaisille 12:17–19.)

Miksi Jehova saattaa sallia epäoikeudenmukaisuutta?

Jehovalla voi olla syynsä siihen, ettei hän puutu johonkin tilanteeseen. Ehkä hän sallii meidän kokea epäoikeudenmukaisuutta valmentaakseen meitä kristittyinä. Pahalla Jumala ei tietenkään koettele ketään (Jaakobin kirje 1:13). Hän voi silti antaa jonkin tilanteen kehittyä omalla painollaan, mutta hän tukee niitä, jotka ottavat häneltä valmennusta vastaan. Raamatussa vakuutetaan: ”Hetkisen kärsittyänne kaiken ansaitsemattoman hyvyyden Jumala – – saattaa itse päätökseen valmennuksenne, hän tekee teidät lujiksi, hän tekee teidät vahvoiksi.” (1. Pietarin kirje 5:10.)

Lisäksi joskus se, että Jehova sallii epäoikeudenmukaisuutta, voi antaa väärintekijöille aikaa katua. Vain muutama viikko Jeesuksen teloituksen jälkeen jotkut juutalaiset, jotka kuuntelivat Pietarin puhetta, ”saivat piston sydämeensä”. He ottivat Jumalan sanan halukkaasti vastaan, ja heidät kastettiin. (Apostolien teot 2:36–42.)

Kaikki ne, jotka toimivat epäoikeudenmukaisesti, eivät tietenkään kadu. Jotkut tulevat jopa entistä röyhkeämmiksi ja syyllistyvät yhä pahempiin tekoihin. Sananlaskujen 29:1:ssä sanotaan kuitenkin: ”Mies, jota toistuvasti ojennetaan mutta joka jäykistää niskansa, murskataan äkkiä, eikä parannusta ole.” Lopulta Jehova tosiaankin toimii ja pyyhkäisee pois ne, jotka itsepintaisesti jatkavat väärää menettelyään (Saarnaaja 8:11–13).

Kestääpä epäoikeudenmukaisuudesta toipuminen miten kauan tahansa, voimme luottaa siihen, että Jehova osaa auttaa meitä. Hän varmastikin hyvittää kaikki tässä pahassa asiainjärjestelmässä kärsimämme vääryydet. Lisäksi hän on luvannut palkita meidät lopulta ikuisella elämällä uudessa maailmassa, jossa ”vanhurskaus asuu” (2. Pietarin kirje 3:13).

[Kuva s. 16, 17]

Miltä Nabotista on mahtanut tuntua, kun häntä kohdeltiin äärimmäisen epäoikeudenmukaisesti?