Miten voimme olla armollisia?
Miten voimme olla armollisia?
”Tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, jotka ovat meille sukua uskossa.” (GALATALAISILLE 6:10)
1, 2. Mitä vertaus laupiaasta samarialaisesta opettaa meille armosta?
MUUAN lainoppinut kysyi Jeesukselta: ”Kuka oikeastaan on minun lähimmäiseni?” Vastaukseksi Jeesus kertoi seuraavan vertauksen: ”Eräs mies oli menossa Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryöstäjien käsiin, jotka sekä riisuivat hänet että antoivat hänelle iskuja ja menivät pois ja jättivät hänet puolikuolleeksi. Sattumalta eräs pappi oli menossa alas sitä tietä, mutta nähtyään hänet hän meni ohi vastakkaista puolta. Samoin muuan leeviläinenkin, kun hän tuli alas sille paikalle ja näki hänet, meni ohi vastakkaista puolta. Mutta eräs samarialainen, joka kulki sitä tietä, tuli hänen kohdalleen, ja nähdessään hänet hän liikuttui säälistä. Niin hän lähestyi häntä ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä. Sitten hän nosti hänet oman juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. Ja seuraavana päivänä hän otti kaksi denaaria, antoi ne majatalonpitäjälle ja sanoi: ’Pidä hänestä huolta, ja mitä sinulta tämän lisäksi kuluukin, sen minä korvaan sinulle, kun tulen tänne takaisin.’” Sitten Jeesus kysyi lainoppineelta: ”Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi teki itsestään ryöstäjien käsiin joutuneen miehen lähimmäisen?” Mies vastasi: ”Se, joka toimi armollisesti häntä kohtaan.” (Luukas 10:25, 29–37a.)
2 Se miten samarialainen kohteli loukkaantunutta miestä, havainnollistaa sitä, mitä armo oikein on. Sääli sai samarialaisen toimimaan tavalla, joka toi loukkaantuneelle helpotusta. Sitä paitsi samarialainen ei edes tuntenut avun tarpeessa olevaa miestä. Armon osoittamiselle eivät ole esteenä uskontoa, kansallisuutta tai kulttuuria koskevat erot. Kerrottuaan tämän vertauksen laupiaasta samarialaisesta Jeesus neuvoi lainoppinutta: ”Mene ja tee itse samoin.” (Luukas 10:37b.) Voimme noudattaa tätä kehotusta ja pyrkiä olemaan armollisia toisille. Mutta miten? Millä tavoilla voimme osoittaa armoa jokapäiväisessä elämässämme?
”Jos joku veli – – on alastomana”
3, 4. Miksi on erityisen tärkeää ”harjoittaa armoa” kristillisessä seurakunnassa?
3 ”Niin kauan kuin meillä on siihen suotuisaa aikaa”, sanoi apostoli Paavali, ”tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, jotka ovat meille sukua uskossa.” (Galatalaisille 6:10.) Tarkastellaanpa siis ensin sitä, miten voimme osoittaa jatkuvasti armoa niille, jotka ovat meille sukua uskossa.
4 Opetuslapsi Jaakob kehotti tosi kristittyjä olemaan armollisia toisiaan kohtaan kirjoittaessaan: ”Se, joka ei harjoita armoa, saa tuomionsa ilman armoa.” (Jaakobin kirje 2:13.) Näiden henkeytettyjen sanojen tekstiyhteys paljastaa, millä tavoilla voimme ”harjoittaa armoa”. Esimerkiksi Jaakobin kirjeen 1:27:ssä sanotaan: ”Palvontamuoto, joka on Jumalamme ja Isämme näkökannalta puhdas ja saastumaton, on tämä: orvoista ja leskistä huolehtiminen heidän ahdistuksessaan ja itsensä suojeleminen maailman tahroilta.” Jaakobin kirjeen 2:15, 16:ssa todetaan: ”Jos joku veli tai sisar on alastomana ja sen päivän ruokaa vailla ja silti joku teistä sanoo heille: ’Menkää rauhassa, pysytelkää lämpiminä ja hyvin ravittuina’, mutta ette anna heille heidän ruumiinsa tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on?”
5, 6. Miten voimme jatkuvasti toimia armollisesti omassa seurakunnassamme?
5 Toisista huolehtiminen ja tarpeessa olevien auttaminen on tosi uskonnon tunnuspiirre. Koska olemme kristittyjä, kiinnostuksemme toisiin ei rajoitu vain siihen, että toivotamme heille kaikkea hyvää. Hellä sääliväisyyden tunne saa meidät sitä vastoin toimimaan niiden hyväksi, jotka ovat ahtaalla (1. Johanneksen kirje 3:17, 18). Armollisuutemme tulisi ilmetä monenlaisina hyvinä tekoina: voimme valmistaa aterian sairaalle, auttaa iäkästä kotiaskareissa, kuljettaa tarvittaessa toisia kristillisiin kokouksiin ja auttaa kitsastelematta tarpeessa olevia (5. Mooseksen kirja 15:7–10).
6 Aineellista antamista tärkeämpää on antaa hengellistä apua kasvavan kristillisen seurakunnan jäsenille. Meitä kehotetaan ”puhumaan lohduttavasti masentuneille sieluille, tukemaan heikkoja” (1. Tessalonikalaisille 5:14). ”Iäkkäitä naisia” kannustetaan olemaan ”hyvän opettajia” (Titukselle 2:3). Kristityistä valvojista Raamattu sanoo: ”Jokaisen täytyy osoittautua kuin kätköpaikaksi tuulelta ja suojapaikaksi rajuilmalta.” (Jesaja 32:2.)
7. Mitä Syyrian Antiokiassa asuneilta opetuslapsilta voidaan oppia armon osoittamisesta?
7 Sen lisäksi että ensimmäisen vuosisadan seurakunnat huolehtivat niihin kuuluvista leskistä, orvoista sekä muista apua ja rohkaisua tarvitsevista, ne lähettivät aika ajoin avustusta muualla asuville uskoville. Esimerkiksi kun profeetta Agabos ennusti, että ”koko asuttuun maahan oli tulossa suuri nälänhätä”, Syyrian Antiokian opetuslapset ”päättivät, kukin heistä varojensa mukaan, lähettää palveluksena avustusta Juudeassa asuville veljille”. Sitä lähetettiin sikäläisille vanhimmille ”Barnabaan ja Saulin kätten kautta”. (Apostolien teot 11:28–30.) Entä miten on nykyään? ”Uskollinen ja ymmärtäväinen orja” on järjestänyt hätäapukomiteoita huolehtimaan veljistämme silloin, kun jokin luonnonkatastrofi, esimerkiksi hirmumyrsky, maanjäristys tai tsunami, iskee (Matteus 24:45). Yksi erinomainen tapa osoittaa armoa on käyttää aikaamme, voimiamme ja varojamme tämän järjestelyn hyväksi.
”Jos te jatkuvasti osoitatte puolueellisuutta”
8. Miten puolueellisuus on ristiriidassa armollisuuden kanssa?
8 Jaakob varoitti eräästä ominaisuudesta, joka on ristiriidassa armon sekä rakkauden ”kuninkaallisen lain” kanssa. Hän kirjoitti: ”Jos te jatkuvasti osoitatte puolueellisuutta, niin teette syntiä, sillä laki ojentaa teitä rikkojina.” (Jaakobin kirje 2:8, 9.) Aineellisesti rikkaiden tai huomattavassa asemassa olevien asiaton suosiminen voi saada meidät sulkemaan korvamme ”alhaisen valitushuudolta” (Sananlaskut 21:13). Puolueellisuus tukahduttaa armollisuuden. ”Harjoitamme armoa” kohtelemalla toisia puolueettomasti.
9. Miksi joskus on paikallaan osoittaa erityishuomiota?
9 Merkitseekö puolueettomuus sitä, ettei meidän tule koskaan osoittaa erityishuomiota kenellekään? Ei suinkaan. Apostoli Paavali kirjoitti Filippin kristityille työtoveristaan Epafroditoksesta: ”Pitäkää jatkuvasti sellaisia miehiä kalliina.” Miksi? ”Sillä hän joutui Herran työn vuoksi varsin lähelle kuolemaa saattaessaan sielunsa vaaran alaiseksi korvatakseen täysin sen, että te ette olleet täällä suorittamassa minulle yksityistä palvelusta.” (Filippiläisille 2:25, 29, 30.) Epafroditoksen uskollinen palvelus oli kiitoksen arvoista. Lisäksi 1. Timoteuksen kirjeen 5:17:ssä sanotaan: ”Laskettakoon vanhimmat, jotka johtavat hyvin, kaksinkertaisen kunnian arvoisiksi, varsinkin ne, jotka työskentelevät kovasti puhumisessa ja opettamisessa.” Myös hyvät hengelliset ominaisuudet ansaitsevat tunnustuksen. Tällaisen huomion osoittaminen ei ole puolueellisuutta.
”Ylhäältä tuleva viisaus on – – täynnä armoa”
10. Miksi meidän tulisi hillitä kielemme?
10 Jaakob sanoi kielestä: ”Se on levoton ja vahingollinen, täynnä kuoleman tuottavaa myrkkyä. Me siunaamme sillä Jehovaa, niin, Isää, ja kuitenkin kiroamme sillä ihmisiä, jotka ovat syntyneet ’Jumalan kaltaisiksi’. Samasta suusta tulee esiin siunaus ja kirous.” Samassa tekstiyhteydessä Jaakob lisäsi: ”Jos teillä on katkeraa mustasukkaisuutta ja riidanhalua sydämessänne, niin älkää kerskailko älkääkä valehdelko totuutta vastaan. Tämä ei ole sitä viisautta, joka tulee ylhäältä, vaan maallista, eläimellistä, demonista. Sillä missä on mustasukkaisuutta ja riidanhalua, siellä on epäjärjestystä ja kaikkea pahaa. Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ennen kaikkea siveellisesti puhdas, sitten rauhaisa, järkevä, altis tottelemaan, täynnä armoa ja hyviä hedelmiä, se ei tee puolueellisia erotuksia eikä ole ulkokultainen.” (Jaakobin kirje 3:8–10a, 14–17.)
11. Miten armollisuus ilmenee kielenkäytössämme?
11 Puhetapamme siis ilmaisee, onko meillä viisautta, joka on ”täynnä armoa”. Entä jos mustasukkaisuus tai riidanhalu saisi meidät kerskailemaan, valehtelemaan tai levittämään vahingollisia juoruja? Psalmissa 94:4 sanotaan: ”Kaikki vahingontekijät kerskailevat.” Pahansuopa puhe voi nopeasti pilata viattoman ihmisen hyvän maineen (Psalmit 64:2–4). Suurta vahinkoa voi aiheuttaa myös ”väärä todistaja [joka] laskettelee pelkkiä valheita” (Sananlaskut 14:5; 1. Kuninkaiden kirja 21:7–13). Puhuttuaan kielen väärinkäytöstä Jaakob sanoo: ”Ei ole paikallaan, veljeni, että tämä jatkuu tällä tavoin.” (Jaakobin kirje 3:10b.) Jotta olisimme todella armollisia, puheemme on oltava siveellisesti puhdasta, rauhaisaa ja järkevää. Jeesus totesi: ”Minä sanon teille, että jokaisesta hyödyttömästä sanasta, jonka ihmiset puhuvat, he tekevät tilin tuomiopäivänä.” (Matteus 12:36.) Kuinka tärkeää meidän onkaan käyttää kieltämme armollisesti!
”Antakaa ihmisille anteeksi heidän hairahduksensa”
12, 13. a) Mitä vertaus orjasta, joka oli isännälleen velkaa valtavan rahasumman, opettaa meille armosta? b) Mitä merkitsee se, että annamme veljellemme anteeksi ”jopa seitsemäänkymmeneenseitsemään kertaan asti”?
12 Jeesuksen vertaus orjasta, joka oli isännälleen, kuninkaalle, velkaa 60 miljoonaa denaaria, osoittaa erään tavan olla armollinen. Orja, jolla ei ollut varaa velan maksuun, anoi armoa. ”Säälistä liikuttuneena” isäntä antoi anteeksi hänen velkansa. Mutta orja meni ulos ja tapasi orjatoverinsa, joka oli hänelle velkaa vaivaiset sata denaaria, ja heitätti hänet armottomasti vankilaan. Kun isäntä kuuli tapahtuneesta, hän kutsui luokseen orjan, jonka hän oli armahtanut, ja sanoi tälle: ”Paha orja, minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, kun hartaasti pyysit minua. Eikö sinun vuorostasi olisi pitänyt olla armollinen orjatoverillesi, niin kuin minäkin olin armollinen sinulle?” Sen jälkeen isäntä luovutti hänet vanginvartijoille. Vertauksen lopuksi Jeesus sanoi: ”Samalla tavoin minun taivaallinen Isänikin tulee tekemään teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi.” (Matteus 18:23–35.)
13 Kuinka voimakkaasti edellä kerrottu vertaus korostaakaan sitä, että armollisuuteen sisältyy halukkuus antaa anteeksi! Jehova on antanut meille anteeksi valtavan syntivelan. Eikö meidänkin tulisi ”antaa ihmisille anteeksi heidän hairahduksensa”? (Matteus 6:14, 15.) Ennen kuin Jeesus kertoi vertauksen armottomasta orjasta, Pietari oli kysynyt häneltä: ”Herra, kuinka monta kertaa veljeni voi tehdä syntiä minua vastaan ja minun pitää antaa hänelle anteeksi? Aina seitsemäänkö kertaan asti?” Jeesus vastasi: ”Minä sanon sinulle: ei vain seitsemään kertaan asti, vaan jopa seitsemäänkymmeneenseitsemään kertaan asti.” (Matteus 18:21, 22.) Armollinen ihminen on tosiaan valmis antamaan anteeksi ”jopa seitsemäänkymmeneenseitsemään kertaan asti” eli rajattomasti.
14. Miten voimme Matteuksen 7:1–4:n mukaan osoittaa armoa päivittäin?
14 Jeesus kiinnitti huomiota vielä erääseen tapaan osoittaa armoa, kun hän sanoi vuorisaarnassaan: ”Lakatkaa tuomitsemasta, jottei teitä tuomittaisi, sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä tuomitaan teidät – –. Miksi sitten katsot kortta, joka on veljesi silmässä, mutta et ota huomioon hirttä, joka on omassa silmässäsi? Tai kuinka voit sanoa veljellesi: ’Salli minun ottaa pois korsi silmästäsi’, kun katso, hirsi on omassa silmässäsi?” (Matteus 7:1–4.) Voimme siis ”harjoittaa armoa” päivittäin kestämällä toisten heikkouksia tuomitsematta tai olematta liian kriittisiä.
”Tehkäämme hyvää kaikille”
15. Miksi tulee toimia armollisesti muitakin kuin toisia uskovia kohtaan?
15 Vaikka Raamattu tähdentääkin Jaakobin kirjeessä armon osoittamista kristillisessä seurakunnassa, se ei tarkoita, että meidän tulisi olla armollisia vain toisille uskoville. ”Jehova on hyvä kaikille”, sanotaan psalmissa 145:9, ”ja hänen armonosoituksensa ovat kaikkien hänen tekojensa yllä.” Meitä kehotetaan tulemaan ”Jumalan jäljittelijöiksi” ja ”tekemään hyvää kaikille” (Efesolaisille 5:1; Galatalaisille 6:10). Vaikkemme ”rakasta maailmaa” emmekä ”sitä, mikä maailmassa on”, me emme suhtaudu kylmäkiskoisesti maailmassa olevien ihmisten tarpeisiin (1. Johanneksen kirje 2:15).
16. Mitkä seikat vaikuttavat siihen, miten osoitamme armoa toisille?
16 Kristittyinä haluamme auttaa kaikin mahdollisin tavoin niitä, joita on kohdannut ”aika ja sattuma” tai jokin ankara vastoinkäyminen (Saarnaaja 9:11). Olosuhteet tietenkin vaikuttavat siihen, mitä ja miten paljon voimme tehdä heidän hyväkseen (Sananlaskut 3:27). Auttaessamme toisia aineellisesti haluamme varoa, ettei hyvää tarkoittava tekomme kannusta heitä laiskuuteen (Sananlaskut 20:1, 4; 2. Tessalonikalaisille 3:10–12). Aidosti armollinen ihminen osoittaa siis hellän säälin ja myötätunnon lisäksi myös järkevyyttä.
17. Mikä on paras tapa osoittaa armoa seurakunnan ulkopuolella oleville?
17 Paras tapa osoittaa armoa kristillisen seurakunnan ulkopuolella oleville on kertoa heille Raamatun totuudesta. Kuinka niin? Koska ihmiskunnan enemmistö haparoi nykyään hengellisessä pimeydessä. Useimmat ihmiset ovat ”kiusattuja ja sysittyjä niin kuin lampaat ilman paimenta”, sillä he eivät tiedä, miten selviytyä edessä olevista ongelmista, eikä heillä ole todellista tulevaisuudentoivoa (Matteus 9:36). Jumalan sana voi olla heidän ”jalkansa lamppu”, sillä se auttaa selviytymään elämän ongelmista. Raamattu voi olla myös ”valo heidän tiellään”, koska se ennustaa Jumalan tarkoituksen tulevaisuuden suhteen ja antaa syyn säilyttää toivo kirkkaana. (Psalmit 119:105.) Meillä on todella ainutlaatuinen tilaisuus viedä suurenmoista totuuden sanomaa niille, jotka sitä kipeästi kaipaavat! Nyt kun ”suuri ahdistus” on lähellä, meidän on aika saarnata innokkaasti Valtakuntaa ja tehdä opetuslapsia (Matteus 24:3–8, 21, 22, 36–41; 28:19, 20). Se on kaikkein tärkein tapa ”harjoittaa armoa”.
”Antakaa – – se, mikä on sisäpuolella”
18, 19. Miksi meidän tulisi ponnistella sen hyväksi, että armo vaikuttaisi elämäämme entistä enemmän?
18 ”Antakaa kuitenkin armonlahjoiksi se, mikä on sisäpuolella”, sanoi Jeesus (Luukas 11:41). Jotta hyvä teko olisi aito ”armonlahja”, sen täytyy olla lähtöisin ”sisäpuolelta”, rakastavasta ja alttiista sydämestä (2. Korinttilaisille 9:7). Kuinka virkistävää tällainen armo onkaan maailmassa, jossa kovuus, itsekkyys ja piittaamattomuus toisten kärsimyksistä ja ongelmista ovat pikemminkin sääntö kuin poikkeus!
19 Ponnistelkaamme siis sen hyväksi, että armo vaikuttaisi elämäämme entistä enemmän. Mitä armollisempia olemme, sitä paremmin jäljittelemme Jumalaa. Näin voimme viettää todella tarkoituksellista ja tyydyttävää elämää. (Matteus 5:7.)
Mitä opit?
• Miksi on erityisen tärkeää olla armollinen toisille uskoville?
• Miten voimme ”harjoittaa armoa” kristillisessä seurakunnassa?
• Miten voimme tehdä hyvää seurakunnan ulkopuolella oleville?
[Tutkistelukysymykset]
[Kuva s. 26]
Samarialainen toimi armollisesti.
[Kuvat s. 27]
Kristityt osoittavat armoa monin tavoin.
[Kuva s. 30]
Paras tapa osoittaa armoa seurakunnan ulkopuolella oleville on kertoa heille Raamatun totuudesta.