Kannusta perhettäsi ”ilahduttavilla sanoilla”

DAVID tunsi itsensä hetki hetkeltä aina vain ärtyneemmäksi. Hän odotti vaimoaan autossa ja vilkuili jatkuvasti kelloaan. Kun Diane viimein tuli ulos, David oli jo niin suutuksissaan, ettei pystynyt enää hillitsemään itseään.

”Taas sinua sai odottaa!” hän huusi. ”Sinä olet aina myöhässä! Olisit edes joskus valmis ajoissa!”

Diane puhkesi järkyttyneenä kyyneliin ja ryntäsi takaisin sisälle. Siinä samassa David tajusi toimineensa typerästi. Hänen tunteenpurkauksensa vuoksi tilanne oli entistä tukalampi. Mitä hän nyt tekisi? Hän sammutti moottorin, päästi syvän huokauksen ja asteli hiljalleen sisälle vaimonsa jäljessä.

Tällaista on epäilemättä tapahtunut tosielämässä. Oletko koskaan toivonut, että olisit jättänyt jotakin sanomatta? Jos emme ajattele ennen kuin puhumme, tulemme usein sanoneeksi sellaista, mitä myöhemmin kadumme. Raamattu sanoo hyvällä syyllä: ”Vanhurskaan sydän miettii vastatakseen.” (Sananlaskut 15:28.)

Meidän voi kuitenkin joskus olla vaikea ajatella selkeästi ennen kuin avaamme suumme, erityisesti jos olemme vihaisia tai huolissamme tai tunnemme itsemme loukatuksi. Varsinkin silloin kun yritämme kertoa tunteistamme perheenjäsenille, voimme sortua syyttämään tai arvostelemaan heitä. Tämä puolestaan voi loukata tai johtaa riitaan.

Miten voisimme onnistua paremmin? Kuinka voimme estää tunteita pääsemästä valloilleen? Voimme saada apua neuvoista, jotka Salomo kirjoitti Raamattuun.

Mieti mitä sanot ja miten esität asiasi

Kun Salomo kirjoitti Saarnaajan kirjaan vakavoittavia ajatuksia elämän hyödyttömyydestä, hänellä oli selvästi voimakkaita tunteita tuosta aiheesta. ”Minä vihasin elämää”, hän totesi. Erään kerran hän sanoi sen olevan ”turhuuksien turhuutta”. (Saarnaaja 2:17; 12:8.) Saarnaajan kirjassa ei kuitenkaan vain luetella, mihin kaikkeen Salomo oli turhautunut. Hän ei tyytynyt pelkästään kuvailemaan kaunistelematta elämän nurjaa puolta. Kirjan lopussa Salomo paljastaa, että hän ”yritti löytää ilahduttavat sanat ja oikeiden totuuden sanojen kirjoituksen” (Saarnaaja 12:10). Eräässä käännöksessä sanotaan, että hän ”yritti selittää nämä asiat parhaalla ja täsmällisimmällä tavalla” (Contemporary English Version).

Salomo ilmeisesti ymmärsi, että hänen oli pidettävä tunteensa kurissa. Hän epäilemättä pohdiskeli, oliko se mitä hän aikoi sanoa,  varmasti totta ja pitikö se paikkansa. Jos hän käyttäisi näitä sanoja, olisivatko ne toisten mielestä ilahduttavia ja hyviä? Totuuden ”ilahduttavien sanojen” etsiminen auttoi häntä hallitsemaan tunteensa, niin etteivät ne sumentaneet hänen ajatteluaan.

Sen lisäksi, että Salomon sanoja on nautittavaa lukea, niistä voi ammentaa elämän tarkoitusta koskevaa ”Jumalan henkeyttämää” viisautta (2. Timoteukselle 3:16, 17). Voisiko se, miten Salomo käsitteli tällaista suuria tunteita herättävää aihetta, opettaa meitä viestimään paremmin läheistemme kanssa? Tarkastellaanpa yhtä esimerkkiä.

Opettele hillitsemään tunteesi

Ajatellaanpa esimerkiksi poikaa, joka tulee koulusta kotiin todistus mukanaan. Hän näyttää olevan alla päin. Hänen isänsä katsoo todistusta ja huomaa huonon arvosanan jossakin aineessa. Isä muistaa saman tien, että poika on monet kerrat lykännyt läksyjen tekemistä tuonnemmaksi, ja hän suuttuu. Hänen tekisi mieli tiuskaista: ”Senkin laiskuri! Tätä menoa sinusta ei koskaan ole mihinkään!”

Ennen kuin isän kiukku purkautuu, hänen olisi hyvä miettiä, onko hän todella oikeassa. Näin hän voi erottaa toisistaan tunteet ja tosiasiat. (Sananlaskut 17:27.) Onko poika tosiaan pilannut mahdollisuutensa, koska hänellä on ongelmia yhdessä oppiaineessa? Onko hän luonteeltaan laiska, vai lykkääkö hän läksyjen tekemistä, koska jotkin kohdat tuottavat hänelle vaikeuksia? Raamatussa korostetaan toistuvasti sitä, miten tärkeää meidän on suhtautua asioihin realistisesti ja järkevästi (Titukselle 3:2; Jaakobin kirje 3:17). Rohkaistakseen lasta vanhempien on puhuttava ”oikeita totuuden sanoja”.

Valitse sanasi oikein

Isän miettiessä, mitä asioita pitäisi ottaa esille, hänen olisi hyvä pohtia, miten ne voisi pukea sanoiksi, jotka ovat pojasta ilahduttavia ja hyviä. Ei varmasti ole helppoa löytää oikeita sanoja. Mutta vanhempien on muistettava, että nuoret ajattelevat usein kovin yksioikoisesti. He saattavat mielessään liioitella jotakin epäonnistumistaan tai heikkouttaan, mikä voi alkaa vaikuttaa ratkaisevasti heidän näkemykseensä itsestään. Jos isä tai äiti reagoi liian voimakkaasti, hän voi entisestään vahvistaa lapsensa kielteisiä ajatuksia. Kolossalaiskirjeen 3:21:ssä sanotaan: ”Älkää ärsyttäkö lapsianne, jotteivät he masentuisi.”

Sanoilla ”aina” ja ”ei koskaan” tavallisesti yleistetään tai liioitellaan tosiasioita. Jos vanhemmat sanovat lapselleen, että hänestä ei koskaan ole mihinkään, niin kuinka hän voisi säilyttää itsekunnioituksensa? Jos tuomitseva kielenkäyttö tulee tavaksi monissa elämäntilanteissa, lapsi voi alkaa pitää itseään täysin epäonnistuneena. Se tietenkin lannistaisi eikä edes olisi totta.

On yleensä paljon parempi korostaa tilanteen myönteisiä puolia. Esimerkkitapauksen isä voisi sanoa pojalleen: ”Olet varmaan alla päin huonon arvosanan takia. Tiedän kuitenkin, että yleensä huolehdit tunnollisesti tehtävistäsi. Mietitäänpä yhdessä, miten voisit voittaa ne vaikeudet, joita sinulla on tässä aineessa.” Isä voi ehkä paremmin auttaa poikaansa, kun hän ensin kysymysten avulla selvittää, onko taustalla muita ongelmia.

Tällainen huomaavainen ja harkittu lähestymistapa toimii luultavasti paljon paremmin kuin hallitsematon tunteiden ryöppy. Raamatussa vakuutetaan: ”Miellyttävät sanat ovat – – makeat sielulle ja lääkitys luille.” (Sananlaskut 16:24.) Lapset kuten kaikki muutkin perheenjäsenet kukoistavat rauhallisessa ja rakkaudellisessa ympäristössä.

”Sydämen kyllyydestä”

Palataanpa alussa mainittuun aviomieheen. Eikö hänen olisikin kannattanut etsiä totuuden ”ilahduttavia sanoja” eikä purkaa kiukkuaan vaimoonsa? Tuollaisessa tilanteessa mies voisi pohtia seuraavia kysymyksiä:  Vaikka vaimoni täsmällisyydessä onkin vielä toivomisen varaa, onko hän tosiaan aina myöhässä? Onko nyt paras hetki huomauttaa siitä? Kannustavatko vihaiset ja arvostelevat sanat häntä edistymään? Kun pysähdymme miettimään tällaisia kysymyksiä, emme niin helposti tule loukanneeksi meille rakkaita ihmisiä. (Sananlaskut 29:11.)

Entä jos keskustelut perheen kesken silti tahtovat muuttua riitelyksi? Silloin on ehkä tarpeen katsoa pintaa syvemmälle ja tarkastella sananvalintaamme vaikuttavia tunteita. Se miten puhumme, kun meillä on huolia tai paineita, voi kertoa paljon siitä, millaisia todella olemme. Jeesus sanoi: ”Sydämen kyllyydestä suu puhuu.” (Matteus 12:34.) Toisin sanoen puheemme heijastaa usein sisimpiä ajatuksiamme, halujamme ja asenteitamme.

Onko elämänasenteemme realistinen, myönteinen ja toiveikas? Silloin sen voi todennäköisesti havaita käymiemme keskustelujen sävystä ja sisällöstä. Onko meillä taipumus olla joustamattomia, kielteisiä ja kriittisiä? Siinä tapauksessa saatamme lannistaa toisia joko sillä, mitä sanomme, tai sillä, miten sen sanomme. Emme ehkä huomaakaan, miten kielteiseksi ajattelumme tai puheemme on muuttunut. Voimme jopa kuvitella näkevämme asiat oikeassa valossa. Meidän täytyy kuitenkin varoa itsepetosta. (Sananlaskut 14:12.)

Onneksi meillä on Jumalan sana Raamattu, jonka avulla voimme tutkia ajatuksiamme ja arvioida, mitkä niistä ovat oikeita ja mitkä vaativat oikaisemista (Heprealaisille 4:12; Jaakobin kirje 1:25). Me kaikki voimme perintötekijöistämme ja kasvatuksestamme riippumatta muuttaa ajattelu- ja toimintatapojamme, jos todella haluamme (Efesolaisille 4:23, 24).

Voimme arvioida tapaamme kommunikoida muutenkin kuin lukemalla Raamattua. Kysy, mitä mieltä toiset ovat siitä. Pyydä vaikkapa puolisoasi tai lastasi kertomaan rehellisesti, millainen sinä heidän mielestään olet tässä suhteessa. Keskustele jonkun arvostelukykyisen ystävän kanssa, joka tuntee sinut hyvin. Vaatii nöyryyttä kuunnella heitä ja tehdä tarvittavat korjaukset.

Ajattele ennen kuin puhut

Jos siis todella haluamme välttää loukkaavaa puhetta, meidän täytyy ottaa huomioon Sananlaskujen 16:23:ssa oleva ajatus: ”Älykkäät [toisin sanoen viisaat] ihmiset ajattelevat ennen kuin puhuvat; silloin se, mitä he sanovat, on vakuuttavampaa.” (Today’s English Version.) Tunteita ei aina ole helppo hallita. Jos kuitenkin yritämme ymmärtää toisia emmekä syytä tai väheksy heitä, meidän on todennäköisesti helpompi ilmaista itseämme oikeilla sanoilla.

Kukaan ei tietenkään ole täydellinen (Jaakobin kirje 3:2). Me kaikki puhumme joskus ajattelemattomasti (Sananlaskut 12:18). Mutta Jumalan sanan avulla voimme oppia ajattelemaan ennen kuin puhumme ja panemaan toisten tunteet ja edut omiemme edelle (Filippiläisille 2:4). Meidän on siis viisasta etsiä totuuden ”ilahduttavia sanoja” erityisesti keskustellessamme perheenjäsentemme kanssa. Silloin puheemme ei revi eikä loukkaa vaan rakentaa ja rohkaisee niitä, joita rakastamme (Roomalaisille 14:19).

[Kuva s. 12]

Miten voit välttää sanomasta jotakin, mitä myöhemmin kadut?