JEESUS opetti monenlaisia asioita rukoilemisesta. Hänen päivinään juutalaisten uskonnolliset johtajat rukoilivat ”valtakatujen kulmissa”. Miksi he tekivät niin? ”Ollakseen ihmisten nähtävillä.” He ilmeisestikin halusivat herättää ihailua hurskaudellaan. Monet esittivät pitkiä rukouksia ja toistivat samoja asioita kerta toisensa jälkeen ikään kuin ”paljot sanat” olisivat taanneet sen, että rukous kuultiin. (Matteus 6:5–8.) Jeesus osoitti tällaiset tavat turhiksi ja auttoi vilpittömiä ihmisiä näkemään, mitä rukoiltaessa piti karttaa. Mutta hän opetti muutakin kuin sen, miten ei pitänyt rukoilla.

Jeesus opetti, että rukoustemme tulisi kertoa halustamme nähdä, että Jumala pyhittää nimensä, tuo Valtakuntansa ja toteuttaa tahtonsa. Lisäksi Jeesus opetti, että meidän on sopivaa pyytää Jumalaa auttamaan meitä henkilökohtaisissa asioissa. (Matteus 6:9–13; Luukas 11:2–4.) Vertausten avulla Jeesus osoitti, että meidän on ilmaistava hellittämättömyyttä, uskoa ja nöyryyttä, jotta rukouksemme kuultaisiin (Luukas 11:5–13; 18:1–14). Hän myös tehosti opetustaan omalla esimerkillään (Matteus 14:23; Markus 1:35).

Nämä ohjeet epäilemättä auttoivat Jeesuksen opetuslapsia tekemään rukouksistaan sisällökkäämpiä. Merkittävimmän opetuksen rukoilemisesta Jeesus antoi kuitenkin vasta silloin, kun hän vietti viimeistä iltaansa maan päällä.

Jeesus käytti suurimman osan viimeisestä illastaan uskollisten apostoliensa rohkaisemiseen. Tuolloin oli otollinen hetki paljastaa heille jotakin uutta. ”Minä olen tie ja totuus ja elämä”, Jeesus sanoi. ”Kukaan ei tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.” Myöhemmin hän vakuutti heille: ”Mitä pyydättekin minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isä kirkastettaisiin Pojan yhteydessä. Jos pyydätte mitä tahansa minun nimessäni, niin teen sen.” Puhuttuaan vielä monista asioista hän sanoi: ”Tähän mennessä ette ole pyytäneet yhtään mitään minun nimessäni. Pyytäkää, niin saatte, jotta ilonne tulisi täydeksi.” (Johannes 14:6, 13, 14; 16:24.)

Jeesuksen sanat olivat hätkähdyttävät. Erään hakuteoksen mukaan tämä oli ”käännekohta rukoilemisen historiassa”. Jeesus ei tarkoittanut, että rukoukset tulisi Jehova Jumalan sijasta osoittaa hänelle, vaan paljasti sen sijaan uuden tavan lähestyä Jumalaa.

Jumala on kyllä aina kuunnellut uskollisten palvelijoidensa rukouksia (1. Samuelin kirja 1:9–19; Psalmit 65:2). Mutta sen jälkeen kun Israelista oli tullut Jumalan liittokansa, niiden, jotka halusivat, että heidän rukouksensa kuultaisiin, täytyi tunnustaa Israelin olevan Jumalan valittu kansa. Ja myöhemmin Salomon ajoista lähtien heidän täytyi tunnustaa, että temppeli oli Jumalan valitsema paikka uhrien esittämistä varten. (5. Mooseksen kirja 9:29; 2. Aikakirja 6:32, 33.) Tämä palvontajärjestelmä oli kuitenkin vain tilapäinen. Kuten apostoli Paavali kirjoitti, Israelille annettu Laki ja temppelissä esitetyt uhrit olivat ”tulevan hyvän varjo mutta eivät itse asioiden todellinen olemus” (Heprealaisille 10:1, 2). Tämän varjon oli väistyttävä todellisuuden tieltä (Kolossalaisille 2:17). Vuodesta 33 lähtien yksilön suhde Jehovaan ei perustunut enää Mooseksen lain noudattamiseen vaan siihen, että totteli Kristusta Jeesusta, johon tuo laki oli viitannut (Johannes 15:14–16; Galatalaisille 3:24, 25).

Jeesus pani alulle uuden, paremman tavan lähestyä Jehovaa. Hän osoitti olevansa ikään kuin vaikutusvaltainen ystävä. Hän mahdollistaa sen, että Jumala kuulee rukouksemme ja vastaa niihin. Miten Jeesus voi toimia tällä tavalla puolestamme?

 Koska me kaikki synnymme syntisinä, mitkään teot tai uhrit eivät voi puhdistaa meitä synnin tahrasta emmekä voi ansaita oikeutta päästä lähelle pyhää Jumalaamme, Jehovaa (Roomalaisille 3:20, 24; Heprealaisille 1:3, 4). Jeesus kuitenkin uhrasi täydellisen ihmiselämänsä ja maksoi näin lunastuskelpoisen ihmiskunnan syntivelan (Roomalaisille 5:12, 18, 19). Nykyään kaikilla, jotka haluavat saada syntinsä pyyhityiksi pois, on mahdollisuus saada puhdas asema Jehovan edessä ja puhua hänelle vapaasti – mutta vain siinä tapauksessa, että he uskovat Jeesuksen uhriin ja rukoilevat hänen nimessään (Efesolaisille 3:11, 12).

Kun rukoilemme Jeesuksen nimessä, ilmaisemme uskovamme, että hän on ainakin kolmella tavalla mukana täyttämässä Jumalan tarkoitusta: 1) Hän on ”Jumalan Karitsa”, jonka uhrin perusteella synnit voidaan antaa anteeksi. 2) Jehova herätti hänet kuolleista, ja hän toimii nyt ”ylimmäisenä pappina” jakaen lunnaista saatavia hyötyjä. 3) Hän on ainoa ”tie”, jonka kautta Jehovaa voi lähestyä rukouksessa. (Johannes 1:29; 14:6; Heprealaisille 4:14, 15.)

Rukoilemalla Jeesuksen nimessä kunnioitamme häntä. Tällainen kunnioitus on paikallaan, sillä Jehovan tahto on, että ”Jeesuksen nimessä jokainen polvi notkistuisi – – ja jokainen kieli tunnustaisi avoimesti Jeesuksen Kristuksen olevan Herra Jumalan, Isän, kunniaksi” (Filippiläisille 2:10, 11). Vielä tärkeämpää on kuitenkin se, että Jeesuksen nimessä rukoileminen kirkastaa Jehovaa, joka antoi Poikansa meidän hyväksemme (Johannes 3:16).

Jotta käsittäisimme, miten tärkeä asema Jeesuksella on, Raamattu käyttää hänestä monia eri arvonimiä ja nimityksiä. Ne auttavat meitä ymmärtämään, miten monin tavoin hyödymme siitä, mitä Jeesus on tehnyt, tekee ja tulee tekemään hyväksemme (ks. tekstiruutu  ”Jeesuksen tärkeä osa”). Jeesukselle on tosiaan annettu ”nimi, joka on jokaisen muun nimen yläpuolella”. * Hänelle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. (Filippiläisille 2:9; Matteus 28:18.)

Meidän on siis esitettävä rukouksemme Jeesuksen nimessä, jos haluamme Jehovan kuulevan ne (Johannes 14:13, 14). Emme kuitenkaan halua vain rutiininomaisesti toistaa sanoja ”Jeesuksen nimessä”. Miksi emme?

Havainnollistetaan asiaa. Liikemieheltä saatu kirje saattaa päättyä muodolliseen sanaan ”kunnioittaen”. Kertooko se mielestäsi hänen aidoista tunteistaan, vai noudattaako hän vain normaalia kirje-etikettiä? Rukoillessamme meidän täytyy käyttää Jeesuksen nimeä merkityksellisemmin; se ei ole kuin kohtelias liikekirjeen lopetus. Vaikka meidän pitääkin ”rukoilla lakkaamatta”, meidän tulee tehdä niin ”kaikesta sydämestämme”, ei mekaanisesti (1. Tessalonikalaisille 5:17; Psalmit 119:145).

Miten voit olla käyttämättä ilmausta ”Jeesuksen nimessä” vain muodollisesti? Sinun on viisasta pohtia Jeesuksen hienoja ominaisuuksia. Mieti, mitä hän on jo tehnyt hyväksesi ja mitä hän on vielä halukas tekemään. Kiitä Jehovaa rukouksessa siitä, miten suurenmoisella tavalla hän on käyttänyt Poikaansa. Kun teet näin, opit luottamaan yhä lujemmin Jeesuksen lupaukseen: ”Jos pyydätte Isältä mitä tahansa, niin hän antaa sen teille minun nimessäni.” (Johannes 16:23.)