Kohokohtia Luukkaan evankeliumista
Jehovan sana on elävä
Kohokohtia Luukkaan evankeliumista
MATTEUKSEN evankeliumi kirjoitettiin nähtävästi etupäässä juutalaisille lukijoille ja Markuksen evankeliumi ei-juutalaisille. Luukkaan evankeliumi tarkoitettiin kuitenkin kaikkien kansojen ihmisille. Luukas kirjoitti sen vuosien 56–58 tienoilla, ja se on kattava kertomus Jeesuksen elämästä ja palveluksesta.
Myötätuntoisen ja huolellisen lääkärin silmin Luukas tutkii ”tarkoin – – kaiken alusta alkaen” ja käsittelee tapahtumia 35 vuoden ajalta: vuodesta 3 eaa. vuoteen 33 jaa. (Luuk. 1:3). Lähes 60 prosenttia Luukkaan evankeliumin aineistosta on sellaista, mitä ei ole muissa evankeliumeissa.
VARHAINEN PALVELUS
Esitettyään yksityiskohtaisia tietoja Johannes Kastajan ja Jeesuksen syntymästä Luukas kertoo, että Johannes aloitti palveluksensa keisari Tiberiuksen 15. hallitusvuonna, toisin sanoen keväällä vuonna 29 (Luuk. 3:1, 2). Johannes kastaa Jeesuksen syksyllä samana vuonna (Luuk. 3:21, 22). Vuoteen 30 mennessä Jeesus palaa Galileaan ja alkaa ”opettaa heidän synagogissaan” (Luuk. 4:14, 15).
Jeesus lähtee ensimmäiselle saarnamatkalleen eri puolille Galileaa. Hän sanoo ihmisjoukolle: ”Minun täytyy julistaa muillekin kaupungeille Jumalan valtakunnan hyvää uutista.” (Luuk. 4:43.) Hän ottaa mukaan muiden muassa kalastaja Simonin, jolle hän sanoo: ”Tästä lähtien tulet saamaan elävinä saaliiksi ihmisiä.” (Luuk. 5:1–11; Matt. 4:18, 19.) Jeesuksen toisella saarnamatkalla Galileassa mukana ovat hänen 12 apostoliaan (Luuk. 8:1). Kolmannella matkalla hän lähettää ne 12 ”saarnaamaan Jumalan valtakuntaa ja parantamaan” (Luuk. 9:1, 2).
Vastauksia raamatullisiin kysymyksiin
1:35: Oliko Marian munasolulla mitään osaa hänen raskaudessaan? Jotta Marian lapsi olisi Jumalan lupauksen mukaisesti hänen esi-isiensä Abrahamin, Juudan ja Daavidin todellinen jälkeläinen, hänen munasolullaan täytyi olla osansa hänen raskaudessaan (1. Moos. 22:15, 18; 49:10; 2. Sam. 7:8, 16). Jumalan Pojan täydellisen elämän siirtämiseen ja sikiämisen aikaansaamiseen käytettiin kuitenkin Jehovan pyhää henkeä (Matt. 1:18). Se nähtävästi kumosi kaiken Marian munasolussa olevan epätäydellisyyden ja suojeli kehittyvää sikiötä aivan alusta lähtien miltä tahansa vahingolliselta.
1:62: Tuliko Sakarja paitsi mykäksi myös kuuroksi? Ei. Hän menetti ainoastaan puhekykynsä. Toiset kysyivät ”merkein”, minkä nimen hän tahtoi annettavan lapselle, mutta se ei johtunut siitä, että Sakarja olisi ollut kuuro. Hän kuuli varsin todennäköisesti, mitä hänen vaimonsa sanoi heidän pojalleen annettavasta nimestä. Kenties toiset tiedustelivat tätä Sakarjalta eleellä tai tekemällä jonkin merkin. Se että vain hänen puhekykynsä piti palauttaa, osoittaa, ettei hän ollut menettänyt kuuloaan. (Luuk. 1:13, 18–20, 60–64.)
2:1, 2: Miten ”tämän ensimmäisen henkikirjoituksen” mainitseminen auttaa saamaan selville, milloin Jeesus syntyi? Keisari Augustuksen aikana toimitettiin enemmän kuin yksi henkikirjoitus: ensimmäinen Danielin 11:20:n täyttymykseksi vuonna 2 eaa. ja toinen vuonna 6 tai 7 jaa. (Apt. 5:37). Quirinius toimi Syyrian käskynhaltijana kummankin henkikirjoituksen aikana; hän oli tässä asemassa ilmeisesti kahdesti. Luukkaan maininta ensimmäisestä henkikirjoituksesta sijoittaa Jeesuksen syntymän ajankohdan vuoteen 2 eaa.
2:35: Millä tavoin ”pitkä miekka” tulisi käymään Marian sielun läpi? Tämä viittaa siihen tuskaan, jota Maria tuntisi nähdessään, että enemmistö ihmisistä ei tunnustaisi Jeesusta Messiaaksi, ja siihen murheeseen, jota Jeesuksen tuskallinen kuolema Marialle tuottaisi (Joh. 19:25).
9:27, 28: Miksi Luukas sanoo, että muodonmuutos tapahtui ”kahdeksan päivää” sen jälkeen, kun Jeesus oli luvannut opetuslapsilleen, että jotkut heistä ”eivät lainkaan maista kuolemaa” ennen kuin he ovat nähneet hänen tulevan Valtakunnassaan, kun taas sekä Matteuksen että Markuksen mukaan se tapahtui ”kuusi päivää myöhemmin”? (Matt. 17:1; Mark. 9:2.) Luukas ilmeisesti sisällyttää lukuun kaksi lisäpäivää: päivän, jona lupaus annettiin, ja päivän, jona se täyttyi.
9:49, 50: Miksi Jeesus ei estänyt erästä miestä ajamasta ulos demoneja, vaikka tämä ei seurannutkaan Jeesusta? Jeesus ei estänyt miestä, koska kristillistä seurakuntaa ei ollut vielä muodostettu. Siksi miehen ei tarvinnut olla fyysisesti Jeesuksen seurassa voidakseen uskoa Jeesuksen nimeen ja ajaa ulos demoneja. (Mark. 9:38–40.)
Opetuksia meille
1:32, 33; 2:19, 51: Maria säilytti sydämessään tapahtumia ja sanoja, jotka täyttivät ennustuksia. Tallennammeko me sydämeemme sen, mitä Jeesus ennusti ”asiainjärjestelmän päättymisestä”, ja vertaammeko hänen sanojaan siihen, mitä tapahtuu nykyään? (Matt. 24:3.)
2:37: Annan esimerkki opettaa meille, että meidän tulisi palvoa Jehovaa uskollisesti, ”olla hellittämättömiä rukouksessa” eikä jättää ”yhteen kokoontumistamme” (Room. 12:12; Hepr. 10:24, 25).
2:41–50: Joosef asetti hengelliset asiat ensi sijalle elämässään ja huolehti perheensä fyysisestä ja hengellisestä hyvinvoinnista. Hän näytti tässä hyvää esimerkkiä perheenpäille.
4:4: Meidän ei tulisi antaa yhdenkään päivän kulua niin ettemme ajattele hengellisiä asioita.
6:40: Jumalan sanan opettajan täytyy näyttää oppilailleen hyvää esimerkkiä. Hänen täytyy elää puheittensa mukaisesti.
8:15: Voidaksemme ”säilyttää – – [sanan] ja kantaa hedelmää kestävinä” meidän täytyy ymmärtää ja arvostaa Jumalan sanaa ja sisäistää oppimamme. Kun luemme Raamattua ja raamatullisia julkaisuja, meidän täytyy mietiskellä lukemaamme rukouksen hengessä.
JEESUKSEN MYÖHEMPI PALVELUS
Jeesus lähettää 70 muuta edellään kaupunkeihin ja paikkoihin eri puolille Juudeaa (Luuk. 10:1). Hän kulkee ”kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään ja opettaa” (Luuk. 13:22).
Viisi päivää ennen vuoden 33 pesahia Jeesus saapuu Jerusalemiin ratsastaen varsalla. Pian toteutuvat sanat, jotka hän lausui opetuslapsilleen: ”Ihmisen Pojan täytyy kärsiä paljon, ja vanhinten ja ylipappien ja kirjanoppineiden täytyy hylätä hänet, ja hänen täytyy tulla tapetuksi ja kolmantena päivänä herätetyksi.” (Luuk. 9:22, 44.)
Vastauksia raamatullisiin kysymyksiin
10:18: Mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan 70 opetuslapselle: ”Minä aloin nähdä Saatanan jo pudonneen kuin salama taivaasta”? Jeesus ei sanonut, että Saatana oli jo karkotettu taivaasta. Se tapahtui vasta vähän sen jälkeen, kun Kristus oli asetettu taivaalliseksi Kuninkaaksi vuonna 1914. (Ilm. 12:1–10.) Vaikka emme voikaan sanoa asiaa ehdottoman varmasti, niin puhuessaan tulevasta tapahtumasta menneessä aikamuodossa Jeesus ilmeisesti korosti sitä, että se todella tapahtuisi.
14:26: Missä mielessä Kristuksen seuraajien tulee ”vihata” sukulaisiaan? Raamatussa sana ”vihata” voi tarkoittaa sitä, että rakastaa jotakuta tai jotakin vähemmän kuin toista (1. Moos. 29:30, 31). Kristittyjen tulee ”vihata” sukulaisiaan siinä mielessä, että he rakastavat heitä vähemmän kuin Jeesusta (Matt. 10:37).
17:34–37: Keitä ovat ”kotkat”, ja mikä on ”ruumis”, jonka luo ne kokoontuvat? Kaukonäköisiin kotkiin verrataan niitä, jotka ”otetaan mukaan” eli pelastetaan. ”Ruumis”, jonka luo he kokoontuvat, tarkoittaa tosi Kristusta näkymättömässä läsnäolossaan ja hengellistä ruokaa, jota Jehova antaa heille. (Matt. 24:28.)
22:44: Miksi Jeesus tunsi erittäin suurta tuskaa? Se johtui monestakin syystä. Jeesusta huolestutti se, millainen vaikutus hänen kuolemallaan rikollisena olisi Jehova Jumalaan ja Hänen nimeensä. Lisäksi Jeesus tiesi hyvin, että hänen oma ikuinen elämänsä ja koko ihmissuvun tulevaisuus riippuivat siitä, että hän pysyisi uskollisena.
23:44: Aiheutuiko kolmen tunnin pimeys auringonpimennyksestä? Ei. Auringonpimennyksiä tapahtuu ainoastaan uudenkuun aikaan, mutta pesahin aikaan oli täysikuu. Jeesuksen kuolinpäivänä tullut pimeys oli Jumalan aikaansaama ihme.
Opetuksia meille
11:1–4: Nämä ohjeet erosivat sanamuodoltaan jonkin verran siitä mallirukouksesta, joka esitettiin vuorisaarnassa puolisentoista vuotta aiemmin. Tämä osoittaa selvästi, että meidän ei tule rukouksissamme vain toistaa tiettyjä sanoja. (Matt. 6:9–13.)
11:5, 13: Vaikka Jehova on halukas vastaamaan rukouksiimme, meidän pitäisi rukoillessamme olla hellittämättömiä (1. Joh. 5:14).
11:27, 28: Aito onnellisuus ei tule perheenjäsenten välisistä suhteista eikä aineellisen hankkimisesta vaan siitä, että tekee uskollisesti Jumalan tahdon.
11:41: Armonlahjojemme tulisi lähteä rakkaudellisesta ja auliista sydämestä.
12:47, 48: Se jolla on suurempi vastuu mutta joka ei huolehdi siitä, on moitittavampi kuin se, joka ei tiedä tai täysin ymmärrä velvollisuuksiaan.
14:28, 29: Meidän on viisasta elää varojemme mukaan.
22:36–38: Jeesus ei pyytänyt opetuslapsiaan kantamaan asetta toisten tai itsensä puolustamiseksi. Sen sijaan se, että heillä oli miekkoja sinä yönä, jona Jeesus kavallettiin, antoi hänelle mahdollisuuden tärkeän asian opettamiseen heille: ”Kaikki, jotka miekan ottavat, ne miekkaan tuhoutuvat.” (Matt. 26:52.)
[Kuva s. 31]
Joosef näytti hyvää esimerkkiä perheenpäänä.
[Kuva s. 32]
Luukas kirjoitti kattavimman kertomuksen Jeesuksen elämästä ja palveluksesta.