Luonnonkatastrofi Salomonsaarilla

Maanantaina 2. huhtikuuta 2007 Australian koillispuolella sijaitsevia trooppisia Salomonsaaria ravisteli maanjäristys, joka oli voimakkuudeltaan 8,1 Richterin asteikolla. Muutamassa minuutissa näihin saariin iskeytyi Läntisessä provinssissa valtavan korkeita aaltoja, joista joidenkin sanotaan olleen kymmenmetrisiä. 52 ihmistä sai surmansa, ja kodittomaksi jäi 6000.

Pahiten kärsi noin 7000 asukkaan rannikkokaupunki Gizo, joka sijaitsee Ghizon saarella vain 45 kilometrin päässä järistyksen keskuksesta. Gizon Jehovan todistajien pieni seurakunta valmistautui viettämään tuona iltana vuosittaista Jeesuksen kuoleman muistojuhlaa (1. Korinttilaisille 11:23–26). Päivä alkoi tavalliseen tapaan: auringonnousu oli kaunis ja meri tyyni. Mutta kello 7.39 paikallista aikaa maa järisi.

Maanjäristys!

Seurakunnan vanhimpana toimiva Ron Parkinson ja hänen vaimonsa Dorothy olivat valmistamassa aamiaista, kun järistys alkoi. ”Vanha talomme huojui kuin kookospalmu mutta pysyi pystyssä”, kertoo Ron. ”Melu oli korviahuumaava. Kaapit, huonekalut, astiat, piano ja kaikki muut irrallaan olevat tavarat paiskautuivat lattiaan. Pääsimme töin tuskin ulos talosta. Rikkoutunut lasi viilsi haavoille Dorothyn paljaat jalat.”

Myös lähistöllä asuvat lähetystyöntekijät Tony ja Christine Shaw ryntäsivät ulos. ”Maa vavahteli niin rajusti, että kaaduin maahan enkä päässyt ylös”, muistelee Christine. ”Merellä ajelehti taloja. Valtava aalto oli raastanut ne perustuksiltaan. Epätoivoissaan ihmiset meloivat kanooteilla romun seassa etsimässä eloonjääneitä. Sitten seurasi toinen voimakas järistys – ja sen jälkeen vielä yksi. Jälkijäristykset jatkuivat viisi päivää. Se oli kauheaa!”

Seuraavaksi tsunami

Patson Baea oli kotonaan Sepo Hiten saarella noin kuuden kilometrin päässä Gizosta, kun maanjäristys iski. Mitä hänelle ja hänen perheelleen tapahtui?

Patson muistelee: ”Juoksin rantaa pitkin vaimoni Naomin ja neljän lapsemme luo. He olivat kaatuneet maahan mutta olivat kunnossa. Lapset vapisivat, ja osa heistä itki. Naomi ja minä aloimme heti rauhoitella heitä.

Huomasin meren liikehtivän epänormaalisti. Tulossa oli selvästikin tsunami. Se todennäköisesti hukuttaisi alleen pienen saaremme. Äitini Evalyn, joka asui läheisellä pikkusaarella, oli myös vaarassa. Käskin perheen nopeasti moottoriveneeseen, ja lähdimme pelastamaan häntä.

Vähän matkan päässä veneemme alitse  kulki valtava aalto. Meri kohoili ja nostatti pyörteitä. Kun pääsimme äidin luo, hän oli pökerryksissä ja hämmentynyt eikä uskaltanut astua veteen. Naomi ja 15-vuotias poikamme Jeremy sukelsivat voimakkaasti virtaavaan veteen ja auttoivat häntä uimaan veneeseen. Sitten suuntasimme täyttä vauhtia ulapalle moottori jylisten.

Tässä vaiheessa meri oli jo vetäytynyt ennennäkemättömän kauas rannasta ja saaria ympäröivät koralliriutat olivat näkyvissä. Yhtäkkiä jättiläismäinen hyökyaalto pyyhkäisi kummankin saaren yli. Rannalla sijaitseva vierastalomme irtosi perustuksiltaan ja murskautui korjauskelvottomaksi. Vesi tulvi kotiimme, ja suuri osa omaisuudestamme tuhoutui. Veden laskettua pelastimme vahingoittuneesta talostamme Raamatut ja laulukirjat ja lähdimme kohti Gizoa.”

Tsunami oli kylvänyt rannikolla tuhoa ja kuolemaa. Eniten oli kärsinyt Ghizon länsipuoli. Hyökyaalto, joka oli kertoman mukaan viisimetrinen, oli huuhtonut pois ainakin 13 kylää.

Tuona iltana Gizon Jehovan todistajien valtakunnansaliin kokoontui 22 ihmistä viettämään Jeesuksen kuoleman muistojuhlaa. Onneksi kukaan heistä ei ollut loukkaantunut vakavasti. ”Sähköä ei ollut, ja öljylamput olivat rikki”, kertoo aiemmin mainittu Ron. ”Niinpä veli Shaw piti puheen taskulampun valossa. Lauloimme pimeässä kiitoslauluja Jehovalle kuuluvasti ja moniäänisesti.”

Hätäapua

Kun uutinen katastrofista kiiri maan pääkaupunkiin Honiaraan, sikäläisessä Jehovan todistajien haaratoimistossa ryhdyttiin heti järjestämään hätäapua. Puhelimitse saatiin nopeasti varmistettua, että useimmat tuhoalueilla olevat todistajat olivat turvassa. Luotettavia henkilöitä lähetettiin etsimään todistajaa, joka asui eristyksissä Choiseulin saarella. Hänet löydettiin lopulta hyvässä kunnossa. Gizoon lähetettiin myös rahaa avustustarvikkeiden ostoon.

Haaratoimiston edustajat saapuivat Gizoon torstaina ensimmäisellä mahdollisella lennolla. ”Toimme mukanamme useita laatikollisia avustustarvikkeita”, sanoo haaratoimistokomiteaan kuuluva Craig Tucker. ”Painorajoitusten vuoksi toiset matkustajat eivät saaneet mukaan kaikkia matkatavaroitaan, mutta helpotukseksemme kaikki meidän laatikkomme saapuivat perille turvallisesti. Ne olivat ensimmäisten katastrofialueelle saapuneiden avustuslähetysten joukossa. Kaksi päivää myöhemmin veneellä tuotiin lisää tarvikkeita.”

Tällä välin Tony Shaw, Patson Baea ja jotkut muut gizolaiset todistajat tekivät veneellä kahden tunnin matkan auttaakseen todistajia, jotka asuivat syrjässä Ranonggan saarella. Maanjäristys oli nostanut tätä 32 kilometriä pitkää ja 8 kilometriä leveää saarta merestä yli 2 metriä. Veden äkillinen syrjäytyminen saaren ympäriltä ilmeisesti aiheutti tsunamin, joka iski lähisaariin.

”Seurakuntaan kuuluvat olivat riemuissaan nähdessään meidät”, sanoo Tony. ”Heillä ei ollut mitään hätää, mutta jälkijäristysten pelossa he asuivat ulkosalla. Veneemme oli ensimmäinen, joka toi avustustarvikkeita. Ennen lähtöä esitimme yhdessä hartaan kiitosrukouksen Jehovalle.”

Patson kertoo: ”Muutaman päivän päästä palasimme Ranonggaan toimittamaan lisää avustustarvikkeita ja etsimään erästä todistajaperhettä, joka asui saaren syrjäisessä kolkassa. Lopulta löysimme Matthew Itun ja hänen perheensä leiriytyneenä metsän uumeniin. He itkivät ilosta huomatessaan, ettemme olleet unohtaneet heitä. Maanjäristys oli tuhonnut heidän kotinsa samoin kuin useimmat heidän kotikylänsä rakennukset. Heidän suurin huolensa oli kuitenkin se, että he saisivat uudet Raamatut katastrofissa menetettyjen tilalle.”

Kiitosta sivustakatsojilta

Ulkopuolisetkin panivat merkille todistajien kristillisen rakkauden. ”Eräs toimittaja,  joka kritisoi avustustoimintaa yleensä, oli yllättynyt ja vaikuttunut kuullessaan, että Jehovan todistajat olivat toimittaneet jäsenilleen järistyksen jälkeen ruokaa, suojapeitteitä ja muita välttämättömiä tarvikkeita muutaman päivän kuluessa”, kertoo Craig Tucker. ”Ranonggassa kyläläiset esittivät myönteisiä kommentteja nopeasta toiminnastamme ja pahoittelivat sitä, että heidän oma kirkkonsa ei juurikaan ollut auttanut heitä”, lisää Patson. Muuan nainen huudahti: ”Järjestönne reagoi valtavan nopeasti!”

Todistajat eivät auttaneet vain omiaan. ”Käydessämme kenttäsairaalassa Gizossa näimme avioparin, jonka olimme tavanneet vähän aikaisemmin”, kertoo Christine Shaw. ”Molemmat olivat loukkaantuneita ja pahoin järkyttyneitä. Tsunami oli tempaissut naiselta hänen lapsenlapsensa, ja tämä oli hukkunut. Palasimme nopeasti kotiin hakemaan heille ruokaa ja vaatteita. He olivat hyvin kiitollisia.”

Luonnononnettomuuksien uhrit tarvitsevat muutakin kuin aineellista apua. He tarvitsevat erityisesti sitä lohtua, jota vain Jumalan sana Raamattu voi antaa. ”Jotkut papit sanoivat, että Jumala rankaisi ihmisiä heidän synneistään”, toteaa Ron. ”Mutta me näytimme heille Raamatusta, että Jumala ei aiheuta mitään pahaa. Monet kiittivät meitä hengellisestä lohdutuksesta.” (2. Korinttilaisille 1:3, 4; Jaakobin kirje 1:13.) *

[Alaviite]

[Kaavio/Kartat s. 13]

(Ks. painettu julkaisu)

Choiseul

Ghizo

Gizo

Ranongga

HONIARA

AUSTRALIA

[Kuva s. 15]

Baean perhe moottoriveneessään

[Kuva s. 15]

Tsunamin aiheuttamia tuhoja Gizossa

[Kuva s. 15]

Tämä valtakunnansali oli ainoa rakennus, joka jäi pystyyn Lalessa Ranonggan saarella.