Lukijat kysyvät

Miksi käyttää Jumalan nimeä jos sen lausumistavasta ei olla varmoja?

Nykyään ei ole varmaa tietoa siitä, miten Jumalan nimi lausuttiin muinaishepreassa. Merkittävää on kuitenkin se, että Jumalan nimi esiintyy Raamatun tekstissä noin 7000 kertaa. Ollessaan maan päällä Jeesus teki Jumalan nimen ilmeiseksi ja neuvoi opetuslapsiaan rukoilemaan sen pyhittämistä (Matteus 6:9; Johannes 17:6). Yksi asia siis on varma: kristittyjen on erittäin tärkeää käyttää Jumalan nimeä. Miksi tuon nimen lausumistapaa ei sitten tiedetä nykyään varmasti? Siihen on pääasiassa kaksi syytä.

Ensinnäkin juutalaisten keskuudessa kehittyi parituhatta vuotta sitten taikauskoinen perinne, jonka mukaan Jumalan nimen lausuminen oli väärin. Kun lukija tuli Raamatun tekstissä kohtaan, jossa oli Jumalan nimi, hän sanoikin sen tilalla sanan ”Herra”, ja kun näin meneteltiin satojen vuosien ajan, Jumalan nimen lausumistapa pikkuhiljaa unohtui.

Toiseksi muinaishepreaa kirjoitettiin ilman vokaaleja paljolti samaan tapaan kuin lyhenteitä suomessa ja monissa muissa kielissä. Lukija lisäsi puuttuvat vokaaliäänteet ulkomuistista. Aikanaan kehitettiin järjestelmä, jonka avulla estettiin se, että heprean sanojen lausumistapa olisi täysin unohtunut. Heprealaisen Raamatun kaikkiin sanoihin lisättiin vokaalimerkit. Jumalan nimeen lisättiin kuitenkin vain sanan ”Herra” vokaalimerkit, jotta lukija olisi muistanut lausua tämän sanan Jumalan nimen sijasta, tai vokaalimerkit jätettiin kokonaan lisäämättä.

Jäljelle jäivät siis vain neljä konsonanttia eli niin sanottu Tetragrammi. Erään sanakirjan mukaan se edustaa ”neljää heprean kirjainta, jotka translitteroidaan tavallisesti kirjaimilla JHWH tai JHVH ja jotka muodostavat Jumalan oikean raamatullisen nimen”. On helppo nähdä, miten kirjaimista JHVH saadaan vokaalimerkkien ja -äänteiden lisäämisen jälkeen muoto ”Jehova”, joka on suomalaisella kielialueella kauimmin käytössä ollut Jumalan nimen lausumistapa.

Jotkut tutkijat suosittelevat kuitenkin muotoa ”Jahve”. Onko se lähempänä alkuperäistä lausumistapaa? Siitä ei olla varmoja. Toiset tutkijat ovatkin esittäneet syitä siihen, miksi se ei ole oikea lausumistapa. Tuskin kukaan kiistää sitä, että raamatulliset nimet eivät nykykielissä kuulosta todennäköisesti lainkaan samalta kuin alkuperäisessä heprean kielessä. Tämä johtuu siitä, että noista nimistä on tullut osa kieltämme ja ne ovat helposti tunnistettavissa. Sama pitää paikkansa nimestä Jehova.

Ensimmäisellä vuosisadalla eläneitä kristittyjä sanottiin kansaksi, jonka Jumala oli ottanut nimelleen. He kertoivat tuosta nimestä toisille ja kannustivat näitä huutamaan sitä avuksi. (Apostolien teot 2:21; 15:14; Roomalaisille 10:13–15.) Jumalalle on selvästi tärkeää, että me – puhummepa mitä kieltä hyvänsä – käytämme hänen nimeään, ymmärrämme sen merkityksen ja elämme sopusoinnussa sen kanssa, mitä se edustaa.

[Huomioteksti s. 31]

On merkittävää, että Jumalan nimi esiintyy Raamatun tekstissä noin 7000 kertaa.