Kohokohtia Jaakobin ja Pietarin kirjeistä
Jehovan sana on elävä
Kohokohtia Jaakobin ja Pietarin kirjeistä
LÄHES 30 vuotta vuoden 33 helluntain jälkeen opetuslapsi Jaakob, Jeesuksen velipuoli, kirjoittaa kirjeen hengellisen Israelin ”kahdelletoista – – heimolle” (Jaak. 1:1). Hänen tarkoituksensa on kehottaa heitä olemaan lujia uskossa ja kestäviä koettelemuksissa. Lisäksi hän antaa neuvoja seurakunnissa kehittyneiden huolestuttavien suuntauksien oikaisemiseksi.
Juuri ennen kuin Rooman keisari Nero käynnistää vuonna 64 vainokampanjan, apostoli Pietari kirjoittaa ensimmäisen kristityille osoitetun kirjeensä, jossa hän rohkaisee heitä pysymään lujina uskossa. Pietari kirjoittaa toisen kirjeensä pian ensimmäisen jälkeen, ja siinä hän kannustaa uskonveljiään kiinnittämään huomiota Jumalan sanaan ja varoittaa heitä Jehovan päivän tulosta. Meidän on varmasti hyödyllistä kiinnittää huomiota Jaakobin ja Pietarin kirjeiden sanomiin (Hepr. 4:12).
JUMALA ANTAA VIISAUTTA NIILLE, JOTKA PYYTÄVÄT SITÄ USKOSSA
”Onnellinen on se mies, joka kestää jatkuvasti koettelemuksen, sillä hän saa hyväksytyksi tultuaan elämän kruunun”, kirjoittaa Jaakob. Niille, jotka ”pyytävät jatkuvasti uskossa”, Jehova antaa viisautta, jota tarvitaan koettelemusten kestämiseksi. (Jaak. 1:5–8, 12.)
Nekin, joista ”tulee opettajia” seurakunnassa, tarvitsevat uskoa ja viisautta. Puhuttuaan siitä, miten kieli on ”pieni jäsen”, joka pystyy ”tahraamaan koko ruumiin”, Jaakob varoittaa maailmallisista suuntauksista, jotka voivat vahingoittaa ihmisen suhdetta Jumalaan. Hän myös viitoittaa askeleet, jotka jokaisen hengellisesti sairaan tulisi ottaa, jotta hän toipuisi. (Jaak. 3:1, 5, 6; 5:14, 15.)
Vastauksia raamatullisiin kysymyksiin
2:13: Millä tavoin ”armo on voitonriemuinen tuomion rinnalla”? Kun teemme itsestämme tilin Jumalalle, hän ottaa huomioon armon, jota olemme osoittaneet toisia kohtaan, ja antaa meille anteeksi Poikansa lunastusuhrin perusteella (Room. 14:12). Eikö tämä ole yksi syy antaa armollisuudelle tärkeä sija elämässämme?
4:5: Mitä raamatunkohtaa Jaakob tässä lainaa? Jaakob ei lainaa mitään nimenomaista jaetta, mutta nämä Jumalan henkeyttämät sanat saattavat pohjautua siihen yleisluonteiseen ajatukseen, joka on 1. Mooseksen kirjan 6:5; 8:21:n, Sananlaskujen 21:10:n ja Galatalaiskirjeen 5:17:n taustalla.
5:20: Millä tavalla se, ”joka käännyttää syntisen takaisin hänen tiensä erheestä, pelastaa hänen sielunsa kuolemasta”? Kristitty, joka käännyttää väärintekijän syntiseltä tieltä, pelastaa tämän katuvan ihmisen sielun hengellisestä kuolemasta ja mahdollisesti ikuisesta tuhosta. Lisäksi se, joka tällä tavoin auttaa syntistä, ”peittää paljon [tuon väärintekijän] syntejä”.
Opetuksia meille
1:14, 15: Synti saa alkunsa sopimattomasta halusta. Meidän ei siksi pidä ruokkia vääriä haluja antamalla mielemme viipyä niissä. Meidän täytyy sen sijaan ”ajatella jatkuvasti” rakentavia asioita ja täyttää mielemme ja sydämemme niillä (Fil. 4:8).
2:8, 9: Puolueellisuuden osoittaminen on vastoin rakkauden ”kuninkaallista lakia”. Tästä syystä tosi kristityt eivät osoita puolueellisuutta.
2:14–26: Pelastuksemme ”ei johdu teoista”, ei Mooseksen lain mukaisista teoista eikä teoista, joita teemme kristittyinä, vaan meidät ”pelastetaan uskon välityksellä”. Ei kuitenkaan riitä, että vain sanomme uskovamme. (Ef. 2:8, 9; Joh. 3:16.) Uskon tulisi saada meidät tekemään jumalisia tekoja.
3:13–17: ”Ylhäältä tuleva viisaus” on ”maalliseen, eläimelliseen, demoniseen” viisauteen verrattuna varmasti ylivertaista. Meidän tulisi etsiä herkeämättä jumalista viisautta kuin ”kätkettyjä aarteita” (Sananl. 2:1–5).
3:18, alaviitteet: ”Rauhaa rakentavien” tulee kylvää Valtakunnan hyvän uutisen siemen ”rauhassa”. On tärkeää, ettemme ole kopeita, riitaisia tai rähinöiviä vaan rauhantekijöitä.
”VAHVOINA USKOSSA”
Pietari muistuttaa uskonveljiään heidän taivaallista perintöään koskevasta ”elävästä toivosta”. Hän sanoo heille: ”Te olette ’valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä kansakunta’.” Annettuaan alamaisuutta koskevia neuvoja hän kehottaa kaikkia olemaan ”samanmielisiä, myötäeläviä, veljellistä kiintymystä osoittavia, hellän sääliväisiä, nöyrämielisiä”. (1. Piet. 1:3, 4; 2:9; 3:8.)
Pietari neuvoo veljiä olemaan ”tervemielisiä” ja ”valppaita rukousten suhteen”, koska juutalaisen asiainjärjestelmän ”loppu on tullut lähelle”. Hän kehottaa: ”Pysykää järkevinä, olkaa valppaat. – – asennoitukaa häntä [Saatanaa] vastaan vahvoina uskossa.” (1. Piet. 4:7; 5:8, 9.)
Vastauksia raamatullisiin kysymyksiin
3:20–22: Miten kaste pelastaa meidät? Kaste on yksi vaatimus niille, jotka haluavat pelastua. Se ei kuitenkaan itsessään pelasta meitä. Pelastus saadaan ”Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen välityksellä”. Kasteelle aikovan täytyy uskoa, että pelastus on mahdollinen vain sen ansiosta, että Jeesus kuoli uhrikuoleman, hänet herätettiin kuolleista, hän ”on Jumalan oikealla puolella” ja hänellä on valta eläviin ja kuolleisiin. Tällaiselle uskolle perustuva kaste vastaa ”kahdeksan sielun” viemistä ”turvallisesti veden läpi”.
4:6: Keitä olivat ”kuolleet”, joille ”hyvä uutinen julistettiin”? He olivat niitä, jotka olivat ”kuolleita hairahduksissaan ja synneissään” eli hengellisesti kuolleita ennen kuin he kuulivat hyvän uutisen (Ef. 2:1). He alkoivat kuitenkin ”elää” hengellisesti sen jälkeen, kun he uskoivat hyvään uutiseen.
Opetuksia meille
1:7: Jotta uskomme olisi suuriarvoista, se täytyy todistaa eli koetella. Tällainen luja usko säilyttää ”sielun elossa” (Hepr. 10:39). Meidän ei pidä pelätä uskon koetuksia.
1:10–12: Enkelit halusivat kiinnittää katseensa niihin syvällisiin hengellisiin totuuksiin, joita muinaiset Jumalan profeetat kirjoittivat voideltujen kristittyjen seurakunnasta, ja halusivat myös ymmärtää ne. Nämä asiat kuitenkin tajuttiin selvästi vasta kun Jehova alkoi olla tekemisissä tuon seurakunnan kanssa. (Ef. 3:10.) Meidän olisi varmasti hyvä noudattaa enkelien esimerkkiä ja pyrkiä tutkimaan ”Jumalan syviäkin asioita” (1. Kor. 2:10).
2:21: Meidän tulisi Esimerkkimme Jeesuksen Kristuksen tavoin olla valmiita kärsimään, jopa kuolemaan, Jehovan suvereeniuden puolustamiseksi.
5:6, 7: Kun heitämme huolemme Jehovalle, hän auttaa meitä pitämään tosi palvonnan tärkeimpänä elämässämme sen sijaan, että olisimme tarpeettoman huolissamme siitä, mitä seuraava päivä saattaa tuoda tullessaan (Matt. 6:33, 34).
”JEHOVAN PÄIVÄ TULEE”
”Profetiaa ei milloinkaan tuotu esiin ihmisen tahdosta”, kirjoittaa Pietari, ”vaan pyhän hengen johtamina ihmiset puhuivat sen, minkä saivat Jumalalta.” Huomion kiinnittäminen profeetalliseen sanaan voi suojella meitä ”vääriltä opettajilta” ja muilta turmelevilta ihmisiltä. (2. Piet. 1:21; 2:1–3.)
”Viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheineen pilkkaajia”, Pietari varoittaa. ”Mutta Jehovan päivä tulee niin kuin varas.” Kirjeensä lopussa Pietari esittää viisaita neuvoja niille, jotka ”odottavat Jehovan päivän läsnäoloa ja pitävät sen läheisenä mielessään”. (2. Piet. 3:3, 10–12.)
Vastauksia raamatullisiin kysymyksiin
1:19: Kuka on ”kointähti”, milloin hän nousee, ja mistä tiedämme sen tapahtuneen? ”Kointähti” on Jeesus Kristus Valtakunnan vallassa (Ilm. 22:16). Vuonna 1914 Jeesus nousi koko luomakunnan edessä messiaanisena Kuninkaana julistaen uuden päivän koittoa. Jeesuksen muodonmuutos oli ennakkovälähdys hänen kirkkaudestaan ja Valtakunnan voimasta ja tähdensi Jumalan profeetallisen sanan luotettavuutta. Huomion kiinnittäminen tähän sanaan valaisee sydämemme, ja näin tajuamme, että Kointähti on noussut.
2:4: Mikä on ”tartaros”, ja milloin kapinalliset enkelit heitettiin sinne? Tartaros on vankilan kaltainen tila, johon syöstään vain henkiolentoja, ei ihmisiä. Se on sankan henkisen pimeyden tila Jumalan kirkkaiden tarkoitusten suhteen. Tartaroksessa olevilla ei ole tulevaisuudentoivoa. Jumala heitti tottelemattomat enkelit tartarokseen Nooan päivinä, ja he pysyvät tässä alennustilassa, kunnes heidät tuhotaan.
3:17: Mitä Pietari tarkoitti ”ennakkotiedolla”? Pietari tarkoitti tulevia tapahtumia koskevaa ennakkotietoa, jota hän ja muut raamatunkirjoittajat olivat saaneet Jumalan henkeytyksen välityksellä. Tuo tieto ei ollut rajatonta, joten nuo varhaiskristityt eivät tienneet tulevien tapahtumien kaikkia yksityiskohtia. Heillä oli vain yleiskuva siitä, mitä olisi odotettavissa.
Opetuksia meille
1:2, 5–7: Kun ponnistelemme hartaasti muun muassa uskon, kestävyyden ja jumalisen antaumuksen kehittämiseksi, kasvamme ”Jumalan ja Herramme Jeesuksen täsmällisessä tuntemuksessa” emmekä ole tuon tuntemuksen suhteen ”enempää toimettomia kuin hedelmättömiäkään” (2. Piet. 1:8).
1:12–15: Pysyäksemme ”lujittuneina – – totuudessa” tarvitsemme jatkuvasti muistutuksia, joita saamme esimerkiksi seurakunnan kokousten, henkilökohtaisen tutkimisen ja Raamatun lukemisen välityksellä.
2:2: Meidän täytyy varoa tuottamasta käytöksellämme häpeää Jehovalle ja hänen järjestölleen (Room. 2:24).
2:4–9: Voimme Jehovan menneiden tekojen perusteella olla varmoja, että hän ”tietää, miten vapauttaa jumalisen antaumuksen ihmiset koettelemuksesta, mutta miten säilyttää epävanhurskaat tuomion päivää varten pois karsittaviksi”.
2:10–13: Vaikka ”kunniakkailla” eli kristityillä vanhimmilla on omat puutteensa ja he voivat toisinaan erehtyä, meidän ei pidä puhua heistä herjaavasti (Hepr. 13:7, 17).
3:2–4, 12: Tarkan huomion kiinnittäminen ”pyhien profeettojen ennen puhumiin sanoihin ja – – Herran ja Pelastajan käskyyn” auttaa meitä pitämään Jehovan päivän läheisyyden mielessämme.
3:11–14: Meidän, jotka ”odotamme Jehovan päivän läsnäoloa ja pidämme sen läheisenä mielessämme”, täytyy 1) olla käytöksessämme ”pyhiä” eli säilyttää fyysinen, henkinen, moraalinen ja hengellinen puhtaus; 2) tehdä runsaasti ”jumalista antaumusta” heijastavia tekoja, muun muassa sellaisia, jotka liittyvät Valtakunnasta saarnaamiseen ja opetuslasten tekemiseen; 3) säilyttää käytöksemme ja persoonallisuutemme vapaana maailman tahroista; 4) olla ”moitteettomia”, tehdä kaikki puhtaista vaikuttimista; 5) olla ”rauhassa” – rauhassa Jumalan, kristittyjen veljiemme ja lähimmäisten kanssa.