Ole kiitollinen sateesta

MITEN tulisimmekaan toimeen ilman sadetta! On tietysti totta, että ylenmääräinen vedentulo voi aiheuttaa tuhoisia tulvia. Lisäksi alueilla, jotka ovat ilmastosta tai vuodenajasta johtuen kylmiä ja märkiä, ei sateesta aina osata iloita (Esra 10:9). Entä mitä mieltä ovat ne miljoonat ihmiset, joiden on alituiseen siedettävä kuumuutta ja kuivuutta? Heistä kauan kaivatut sateet tuntuvat virkistävääkin virkistävämmiltä!

Tilanne oli tällainen Raamatun maissa, esimerkiksi Vähän-Aasian sisäosissa, missä apostoli Paavali suoritti lähetyspalvelusta. Siellä Paavali sanoi muinaisille lykaonialaisille: ”[Jumala] ei ole ollut antamatta itsestään todistusta tehdessään hyvää, antaessaan teille sateita taivaasta ja hedelmällisiä aikoja ja täyttäessään sydämenne ruoalla ja hyvällä mielellä.” (Apostolien teot 14:17.) Huomaa, että Paavali mainitsi sateen ensimmäisenä, sillä ilman sitä mikään ei voisi kasvaa eikä olisi ”hedelmällisiä aikoja”.

Raamatussa puhutaan paljon sateesta. Sadetta tarkoittavat heprean ja kreikan kielen sanat esiintyvätkin Raamatussa yli sata kertaa. Tahtoisitko tietää enemmän tästä merkittävästä lahjasta ja vahvistaa samalla uskoasi Raamatun tieteelliseen paikkansapitävyyteen?

Mitä Raamatussa sanotaan sateesta?

Jeesus Kristus kiinnitti huomiota erääseen tärkeään tekijään, jota ilman sadetta ei tulisi. Hän sanoi: ”Isänne – – antaa aurinkonsa nousta pahoille ja hyville ja antaa sataa vanhurskaille ja epävanhurskaille.” (Matteus 5:45.) Huomasitko, että ennen kuin Jeesus puhui sateesta, hän mainitsi auringon? Tämä oli sopivaa, sillä sen lisäksi että aurinko antaa kasveille kasvamiseen tarvittavaa energiaa, se saa veden kiertämään maapallolla. Auringon lämmön vaikutuksesta haihtuu vuosittain noin 400000 kuutiokilometriä merivettä suolattomana vesihöyrynä. Koska Jehova Jumala on luonut auringon, hänen sanotaan osuvasti vetävän ylös vettä tuottaakseen sadetta.

Raamattu kuvailee veden kiertokulkua seuraavasti: ”Jumala – – vetää ylös vesipisarat; ne suodattuvat sateena hänen usvakseen, niin että pilvet valuvat, ne pisaroivat runsaasti ihmisten ylle.” (Job 36:26–28.) Näiden tieteellisesti paikkansapitävien sanojen lausumisen jälkeen ihmisillä on ollut runsaasti aikaa yrittää ymmärtää veden kiertokulkua. Silti eräässä vuonna 2003 julkaistussa luonnontieteen oppikirjassa sanotaan: ”Nykyään mekanismia, joka saa sadepisarat muodostumaan, ei varmuudella tunneta.” (Water Science and Engineering.)

Tiedemiehet ovat kuitenkin selvillä siitä, että sadepisarat saavat alkunsa mikroskooppisista hiukkasista, tiivistymisytimistä, joiden ympärille muodostuu pilvissä pienen pieniä pisaroita. Tällaisen pilvipisaran täytyy kasvaa ainakin miljoona kertaa suuremmaksi, jotta muodostuisi sadepisara. Se on monimutkainen tapahtumasarja, johon voi kulua useita tunteja. Eräässä hydrologian oppikirjassa kerrotaan: ”Siitä miten pilvipisarat kasvavat sadepisaroiksi, on useita teorioita, ja monien mahdollisten selitysten yksityiskohtiin  paneutuminen vaatii edelleen tutkijoiden huomiota.” (Hydrology in Practice.)

Näiden sadetta tuottavien mekanismien Luoja opetti palvelijalleen Jobille nöyryyttä kysymällä: ”Onko sateella isää, tai kuka synnytti kastepisarat? Kuka pani viisautta pilvikerroksiin – –? Kuka voi viisaudessa tarkalleen laskea pilvet, tai kuka voi kaataa tyhjiksi taivaan vesiruukut.” (Job 38:28, 36, 37.) Noin 3500 vuotta myöhemmin tiedemiehet painivat edelleen samojen pulmallisten kysymysten kimpussa.

Miten vesi kiertää?

Kreikkalaiset filosofit opettivat, että jokien vesi ei ollut lähtöisin sateesta vaan merivedestä, joka jollain keinoin virtasi maan alla vuorenhuipuille ja muuttui makeaksi lähdevedeksi. Eräässä Raamatun selitysteoksessa väitetään, että Salomokin kannatti tuota näkemystä. Jumalan henkeyttämänä Salomo kirjoitti: ”Kaikki talvipurot lähtevät virtaamaan mereen, silti ei meri ole täynnä. Siihen paikkaan, josta talvipurot lähtevät, sinne ne palaavat lähteäkseen jälleen.” (Saarnaaja 1:7.) Tarkoittiko Salomo todella, että merivesi nousisi vuorten sisässä, niin että joet saisivat siitä alkunsa? Katsotaanpa, mitä hänen maanmiehensä ajattelivat veden kiertokulusta. Oliko heillä siitä virheellisiä käsityksiä?

Vajaat sata vuotta Salomon päivien jälkeen Jumalan profeetta Elia osoitti tietävänsä, miltä suunnalta sadetta voitaisiin odottaa. Hänen päivinään maata koetteli yli kolme vuotta kestänyt ankara kuivuus (Jaakobin kirje 5:17). Jehova Jumala tuotti kansalleen tämän onnettomuuden, koska se oli alkanut palvoa hänen sijastaan kanaanilaista sateenjumalaa Baalia. Elia kuitenkin auttoi israelilaisia katumaan ja oli sen jälkeen valmis rukoilemaan sadetta. Rukoillessaan Elia pyysi palvelijaansa katsomaan ”meren suuntaan”. Kun Elia sai kuulla, että ”merestä nousee pieni pilvi, kuin miehen kämmen”, hän tiesi, että hänen rukoukseensa vastattiin. Pian ”taivas pimeni pilvistä ja tuulesta ja alkoi  kova rankkasade”. (1. Kuninkaiden kirja 18:43–45.) Näin Elia osoitti olevansa selvillä veden kiertokulusta. Hän tiesi, että pilvet muodostuivat meren yllä ja että tuulet kuljettivat ne kohti idässä olevaa Luvattua maata. Vielä nykyäänkin sateet tulevat tuolle alueelle samalla tavalla.

Noin sata vuotta sen jälkeen, kun Elia oli rukoillut sadetta, vaatimaton maanviljelijä nimeltä Aamos korosti erästä veden kiertokulun  syntyyn liittyvää tärkeää yksityiskohtaa. Jumala lähetti Aamoksen profetoimaan israelilaisia vastaan, koska he sortivat köyhiä ja palvoivat epäjumalia. Jotta israelilaiset olisivat välttyneet Jumalan aiheuttamalta tuholta, Aamos kehotti heitä: ”Etsikää Jehovaa, niin saatte elää.” Sitten Aamos selitti, että oli oikein palvoa vain Jehovaa, koska hän on Luoja, ”hän joka kutsuu meren vedet vuodattaakseen ne maan pinnalle”. (Aamos 5:6, 8.) Myöhemmin Aamos toisti tämän veden kiertokulkua ja sen suuntaa koskevan vaikuttavan totuuden (Aamos 9:6). Näin Aamos osoitti, että maahan satava vesi on lähtöisin etupäässä meristä.

Tämän todisti tieteellisesti Edmond Halley vuonna 1687. Kului silti aikaa, ennen kuin Halleyn esittämät todisteet hyväksyttiin yleisesti. Eräässä tietosanakirjassa sanotaan: ”Ajatus maan sisässä olevasta kiertojärjestelmästä, joka kuljettaa merivettä vuorenhuipuille ja siellä vapauttaa sen, piti pintansa 1700-luvun alkupuolelle saakka.” (Encyclopædia Britannica Online.) Nykyään ei ole epäilystäkään siitä, miten vesi kiertää. Edellä mainittu tietosanakirja jatkaa: ”Merivesi haihtuu, tiivistyy myöhemmin ilmakehässä, lankeaa maahan sateena ja virtaa lopulta joissa takaisin mereen.” Saarnaajan 1:7:ssä olevat Salomon sanat viittaavat selvästi tähän samaan kiertokulkuun, johon pilvet ja sadekin kuuluvat.

Miten tämän tulisi vaikuttaa sinuun?

Eri raamatunkirjoittajat kuvailivat siis varsin tarkasti veden kiertokulkua, mikä todistaa osaltaan, että Raamattu on ihmiskunnan Luojan Jehova Jumalan henkeyttämä (2. Timoteukselle 3:16). Se että ihminen on hoitanut maapalloa huonosti, on ilmeisesti horjuttanut ilmaston tasapainoa, mikä on johtanut joillakin alueilla tuhoisiin tulviin ja toisilla kuivuuteen. Veden kiertokulun Luoja Jehova Jumala on kuitenkin kauan sitten luvannut puuttua omana aikanaan asioihin ja ”saattaa turmioon ne, jotka turmelevat maata” (Ilmestys 11:18).

Miten voit ennen sitä osoittaa arvostavasi sadetta ja muita Jumalan antamia lahjoja? Voit tehdä niin tutkimalla hänen Sanaansa Raamattua ja soveltamalla oppimaasi omassa elämässäsi. Näin saat toivon selviytyä elossa Jumalan uuteen maailmaan, jossa voit nauttia kaikista Jumalan lahjoista ikuisesti. ”Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja” tulee nimittäin samasta lähteestä kuin sadekin, Jehova Jumalalta (Jaakobin kirje 1:17).

[Kaavio/Kuva s. 16, 17]

(Ks. painettu julkaisu)

TIIVISTYMINEN

SADE

KASVEISTA HAIHTUVA VESI

HAIHTUMINEN

VALUNTA

POHJAVESI

[Kuvat s. 16]

Elian rukoillessa hänen palvelijansa katsoi ”meren suuntaan”.