MONIEN mielestä kolminaisuus on ”kristillisen uskonnon keskeinen oppi”. Sen mukaan yhdessä Jumalassa on kolme persoonaa: Isä, Poika ja pyhä henki. Kardinaali John O’Connor sanoi kolminaisuudesta: ”Me tiedämme, että se on hyvin syvällinen mysteeri, jota emme alkuunkaan ymmärrä.” Miksi kolminaisuusoppia on niin vaikea ymmärtää?

Yksi syy esitetään eräässä Raamatun sanakirjassa, kun siinä myönnetään kolminaisuudesta: ”Se ei ole raamatullinen oppi siinä mielessä, että se löytyisi Raamatusta täsmällisessä sanamuodossa.” (The Illustrated Bible Dictionary.) Koska kolminaisuus ”ei ole raamatullinen oppi”, sen kannattajat ovat epätoivoisesti etsineet raamatunkohtia opetuksensa tueksi – ja jopa vääristelleet niitä.

Eräs raamatunjae, jota usein käytetään väärin, on Johanneksen 1:1. Vuoden 1938 kirkkoraamatun mukaan se kuuluu: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan [kreik. ton the·onʹ] tykönä, ja Sana oli Jumala [kreik. the·osʹ].” Tässä jakeessa kreikkalainen substantiivi the·osʹ (jumala) esiintyy kahdessa eri muodossa. Ensin sitä edeltää kreikan kielen määräisen artikkelin eräs muoto ton, ja tässä tapauksessa sana the·onʹ tarkoittaa Kaikkivaltiasta Jumalaa. Toisella kertaa sanan the·osʹ edellä ei ole määräistä artikkelia. Onko se jäänyt pois vahingossa?

Johanneksen evankeliumi kirjoitettiin yleis- eli koineekreikaksi, jossa määräisen artikkelin käytöstä on tarkat säännöt. Raamatunoppinut A. T. Robertson myöntää, että jos sekä subjektilla että predikatiivilla on artikkeli, ”molemmat ovat määräisiä ja niitä tarkastellaan  yhtäläisinä, samoina ja keskenään vaihtokelpoisina”. Robertsonin mukaan tästä on esimerkkinä Matteuksen 13:38, jossa sanotaan: ”Pelto [kreik. ho a·grosʹ] on maailma [kreik. ho koʹsmos].” Kieliopin perusteella voidaan ymmärtää, että maailma on myös pelto.

Entä jos subjektilla on määräinen artikkeli mutta predikatiivilla ei, kuten Johanneksen 1:1:ssä? Tutkija James Allen Hewett ottaa tämän jakeen esimerkiksi ja toteaa: ”Tällaisessa rakenteessa subjekti ja predikatiivi eivät ole ollenkaan samoja, samanvertaisia tai yhtäläisiä.”

Hewett havainnollistaa tätä 1. Johanneksen kirjeen 1:5:llä, jossa sanotaan: ”Jumala on valo.” Kreikan kielessä ”Jumalasta” käytetään ilmausta ho the·osʹ, eli sanaa Jumala edeltää määräinen artikkeli. Mutta ’valoa’ tarkoittavan fōs-sanan edellä ei ole artikkelia. Hewett toteaa: ”Jumalasta voidaan aina sanoa – –, että valo on Hänelle tunnusomaista; valosta ei voida aina sanoa, että se on Jumala.” Samanlaisia esimerkkejä ovat Johanneksen 4:24: ”Jumala on Henki” ja 1. Johanneksen kirjeen 4:16: ”Jumala on rakkaus.” Kummassakin jakeessa subjektilla on määräinen artikkeli, mutta näin ei ole predikatiivien ”Henki” ja ”rakkaus” laita. Näin ollen subjekti ja predikatiivi eivät ole keskenään vaihtokelpoisia. Nämä jakeet eivät voi tarkoittaa, että ”Henki on Jumala” tai että ”rakkaus on Jumala”.

Monet kreikan kielen tutkijat ja raamatunkääntäjät myöntävät, että Johanneksen 1:1:ssä ei korosteta ”Sanan” henkilöllisyyttä vaan laatua. Raamatunkääntäjä William Barclay sanoo: ”Koska – – [apostoli Johannes] ei käytä sanan theos edellä määräistä artikkelia, se on kuvaileva – – Johannes ei tässä samasta Sanaa Jumalaan. Yksinkertaisesti sanoen hän ei väitä, että Jeesus oli Jumala.” Tutkija Jason David BeDuhn kirjoittaa samoin: ”Jos kreikan kielessä jättää pois artikkelin theos-sanan edeltä Johanneksen 1:1c:n kaltaisessa lauseessa, lukijat olettavat, että tarkoitetaan ’jumalaa’. – – Sen poisjätön vuoksi theos poikkeaa melkoisesti määräisestä ilmauksesta ho theos, samoin kuin ’jumala’ poikkeaa ’Jumalasta’.” BeDuhn lisää: ”Johanneksen 1:1:ssä Sana ei ole ainoa oikea Jumala vaan jumala eli jumalallinen olento.” Raamatunoppinut Joseph Henry Thayer, joka oli mukana American Standard Version -käännöksen valmistamisessa, esittää asian seuraavasti: ”Logos [eli Sana] oli jumalallinen, ei itse jumalallinen Olento.”

Onko se, kuka Jumala on, ”hyvin syvällinen mysteeri”? Se ei näyttänyt olevan sitä Jeesukselle. Isälleen esittämässään rukouksessa Jeesus teki selvän eron itsensä ja Isänsä välillä, kun hän sanoi: ”Tämä merkitsee ikuista elämää, että he hankkivat sinun tuntemustasi, ainoan tosi Jumalan, ja hänen tuntemustaan, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Johannes 17:3.) Jos uskomme Jeesuksen sanoihin ja ymmärrämme Raamatun selvän opetuksen, kunnioitamme häntä juuri sinä, mikä hän on – jumalallisena Jumalan Poikana. Palvomme myös Jehovaa ”ainoana tosi Jumalana”.