Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Pyri kypsyyteen – ”Jehovan suuri päivä on lähellä”

Pyri kypsyyteen – ”Jehovan suuri päivä on lähellä”

Pyri kypsyyteen – ”Jehovan suuri päivä on lähellä”

”Pyrkikäämme kypsyyteen.” (HEPR. 6:1)

1, 2. Miten Jerusalemissa ja Juudeassa asuville ensimmäisen vuosisadan kristityille avautui mahdollisuus ”paeta vuorille”?

JEESUKSEN ollessa maan päällä hänen opetuslapsensa lähestyivät häntä ja kysyivät: ”Mikä tulee olemaan sinun läsnäolosi ja asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkki?” Profetia, jonka Jeesus esitti vastaukseksi heidän kysymykseensä, täyttyi ensimmäisen kerran ensimmäisellä vuosisadalla. Jeesus puhui siinä eräästä epätavallisesta tapahtumasta, joka merkitsisi sitä, että loppu oli hyvin lähellä. Juudeassa olevien piti tämän tapahtuman nähdessään ”alkaa – – paeta vuorille”. (Matt. 24:1–3, 15–22.) Tunnistaisivatko Jeesuksen opetuslapset tuon merkin, ja toimisivatko he hänen ohjeidensa mukaan?

2 Lähes 30 vuotta myöhemmin, vuonna 61, apostoli Paavali kirjoitti Jerusalemissa ja sen ympäristössä asuville heprealaiskristityille voimakkaan ja vakavoittavan sanoman. Paavali ja muut uskovat eivät tienneet, että tunnusmerkki, joka kertoisi ”suuren ahdistuksen” ensimmäisen vaiheen alkaneen, ilmaantuisi jo noin viiden vuoden kuluttua (Matt. 24:21). Vuonna 66 Cestius Gallus johti Rooman sotajoukot Jerusalemia vastaan. Hyökkäys oli vähällä onnistua, mutta sitten joukot yhtäkkiä vetäytyivät, ja vaarassa oleville kristityille avautui mahdollisuus paeta turvaan.

3. Minkä kehotuksen Paavali esitti heprealaiskristityille ja miksi?

3 Nuo kristityt tarvitsivat tarkkanäköisyyttä ja hengellistä havaintokykyä pannakseen merkille tapahtumien käänteen ja ymmärtääkseen paeta. Jotkut olivat kuitenkin tulleet ”hitaiksi kuulemaan”. He olivat hengellisesti kuin lapsia, jotka tarvitsivat ”maitoa”. (Lue Heprealaiskirjeen 5:11–13.) Jopa joissakuissa, jotka olivat vaeltaneet totuuden tietä vuosikymmeniä, oli havaittavissa merkkejä siitä, että he olivat vetäytymässä pois ”elävästä Jumalasta” (Hepr. 3:12). Joillakuilla oli tapana olla poissa kristillisistä kokouksista aikana, jolloin tuo kohtalokas ”päivä lähestyi” (Hepr. 10:24, 25). Paavali esitti heille ajankohtaisen kehotuksen: ”Nyt kun olemme jättäneet Kristusta koskevan alkeisopin, pyrkikäämme kypsyyteen.” (Hepr. 6:1.)

4. Miksi on tärkeää pysyä hengellisesti valppaana, ja mikä auttaa meitä siinä?

4 Me elämme parhaillaan Jeesuksen profetian lopullisen täyttymisen aikaa. ”Jehovan suuri päivä” – päivä jona Saatanan koko järjestelmä kohtaa loppunsa – ”on lähellä” (Sef. 1:14). Nyt on tärkeämpää kuin koskaan pysyä hengellisesti valppaana (1. Piet. 5:8). Miten on meidän laitamme? Kristillinen kypsyys auttaa meitä pitämään jatkuvasti mielessämme, missä kohtaa ajan virtaa olemme.

Mitä kristillinen kypsyys on?

5, 6. a) Mitä hengelliseen kypsyyteen sisältyy? b) Millä kahdella alueella meidän on ponnisteltava pyrkiessämme kypsyyteen?

5 Paavali ei ainoastaan kannustanut ensimmäisen vuosisadan heprealaiskristittyjä pyrkimään kypsyyteen vaan myös selitti heille, mitä hengelliseen kypsyyteen sisältyy. (Lue Heprealaiskirjeen 5:14.) ”Kypsät ihmiset” eivät tyydy vain ”maitoon”. He nauttivat ”vahvaa ruokaa”. Siksi he tuntevat sekä totuuden ”alkeisasiat” että sen ”syvät asiat” (1. Kor. 2:10). Lisäksi heidän havaintokykynsä valmentuu käytössä – opittuja asioita soveltamalla – minkä ansiosta he pystyvät erottamaan oikean väärästä. Kun heidän edessään on jokin ratkaisu, näin saatu valmennus auttaa heitä ymmärtämään, millaisia Raamatun periaatteita asiaan liittyy ja miten soveltaa niitä.

6 ”Meidän täytyy kiinnittää tavallista enemmän huomiota kuulemiimme asioihin, jottemme koskaan ajelehtisi pois”, kirjoitti Paavali (Hepr. 2:1). Uskosta voi ajelehtia pois, ennen kuin tajuaakaan sitä. Voimme välttää tämän kokemuksen, kun kiinnitämme ”tavallista enemmän huomiota” kuulemiimme ja lukemiimme hengellisiin totuuksiin. Niinpä jokaisen meistä on hyvä kysyä itseltään: Ravitsenko itseäni edelleen ainoastaan alkeisasioilla? Suoritanko vain rutiininomaisesti pakolliset toimet ja ikään kuin ajelehdin totuudessa olematta siinä täydestä sydämestäni? Miten voin todella edistyä hengellisesti? Kypsyyteen pyrkiminen vaatii meiltä ponnistelua ainakin kahdella alueella: meidän täytyy perehtyä hyvin Jumalan sanaan ja oppia tottelevaisuutta.

Perehdy hyvin Jumalan sanaan

7. Miten voimme hyötyä siitä, että opimme tuntemaan Jumalan sanaa paremmin?

7 ”Jokainen, joka nauttii maitoa, on vanhurskauden sanaan perehtymätön, sillä hän on lapsi”, kirjoitti Paavali (Hepr. 5:13). Saavuttaaksemme kypsyyden meidän täytyy perehtyä hyvin Jumalan sanaan eli hänen meille osoittamaansa sanomaan. Koska tämä sanoma on tallennettu hänen Sanaansa, Raamattuun, meidän tulisi tutkia ahkerasti tuota kirjaa ja ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” julkaisuja (Matt. 24:45–47). Jumalan ajattelutavan omaksuminen tällä tavoin valmentaa havaintokykyämme. Ajatellaanpa kristityn sisaren Orchidin * esimerkkiä. Hän kertoo: ”Muistutus, jolla on ollut suurin vaikutus elämääni, koskee säännöllistä Raamatun lukemista. Minulta meni Raamatun läpi lukemiseen pari vuotta, mutta tuntui siltä kuin olisin tutustunut Luojaani ensimmäistä kertaa. Sain tietoa siitä, miten hän toimii, mistä hän pitää ja mistä ei, miten voimakas hän on ja miten syvää on hänen viisautensa. Raamatun päivittäinen lukeminen on antanut minulle voimia joinakin elämäni synkimpinä hetkinä.”

8. Millaista voimaa Jumalan sanasta voi uhkua meihin?

8 Kun luemme säännöllisesti Jumalan sanaa, sen sanomasta uhkuu meihin voimaa. (Lue Heprealaiskirjeen 4:12.) Sen lukeminen voi muovata sisäistä ihmistämme, niin että voimme miellyttää Jehovaa yhä paremmin. Olisiko sinulla syytä varata enemmän aikaa Raamatun lukemiseen ja sen ajatusten mietiskelemiseen?

9, 10. Mitä Jumalan sanaan perehtymiseen sisältyy? Valaise.

9 Ei riitä, että tietää, mitä Raamatussa sanotaan. Paavalin ajan hengelliset lapset eivät välttämättä olleet täysin tietämättömiä Jumalan henkeytetyn sanan sisällöstä. He eivät kuitenkaan itse soveltaneet sen ohjeita ja koetelleet sen arvoa käytännössä. Heidän ei voida sanoa olleen perehtyneitä sen sanomaan, koska he eivät olleet antaneet sen ohjata heitä tekemään viisaita ratkaisuja elämässään.

10 Jumalan sanaan perehtyminen merkitsee sitä, että tutustuu sen sisältöön ja soveltaa hankkimaansa tietoa käytäntöön. Kyle-nimisen kristityn sisaren kokemus valaisee, miten se voidaan tehdä. Kylen ja hänen työtoverinsa välille syntyi riita. Mitä hän teki välirikon korjaamiseksi? Hän selittää: ”Mieleeni tuli heti Roomalaiskirjeen 12:18, jossa sanotaan: ’Säilyttäkää rauha kaikkien ihmisten kanssa, sikäli kuin se teistä riippuu.’ Niinpä ehdotin tälle työtoverille, että tapaisimme työpäivän jälkeen.” Tapaaminen oli onnistunut, ja työtoveriin teki vaikutuksen se, että Kyle oli ottanut tämän askeleen. ”Opin, että emme voi erehtyä, jos noudatamme Raamatun periaatteita”, Kyle sanoo.

Opi tottelevaisuus

11. Mikä osoittaa, että tottelevaisuus voi vaikeissa olosuhteissa olla haastavaa?

11 Sen soveltaminen, mitä olemme oppineet Raamatusta, voi olla haastavaa varsinkin vaikeissa olosuhteissa. Esimerkiksi vähän sen jälkeen kun Jehova oli vapauttanut Israelin pojat Egyptin orjuudesta, he ”alkoivat riidellä Mooseksen kanssa” ja ”koettelivat Jehovaa”. Miksi? Koska heillä ei ollut juomavettä. (2. Moos. 17:1–4.) Ei ollut kulunut kahtakaan kuukautta siitä, kun he olivat astuneet liittoon Jumalan kanssa ja luvanneet toteuttaa ”kaikki sanat, jotka Jehova oli puhunut”, ja nyt he jo rikkoivat hänen lakiaan syyllistymällä epäjumalanpalvelukseen (2. Moos. 24:3, 12–18; 32:1, 2, 7–9). Johtuiko tämä siitä, että he olivat peloissaan Mooseksen ollessa pitkään poissa Horebinvuorella saamassa ohjeita? Ajattelivatko israelilaiset kenties, että amalekilaiset hyökkäisivät uudestaan ja että he olisivat avuttomia ilman Moosesta, jonka ylös nostetut kädet olivat aiemmin tuoneet heille voiton? (2. Moos. 17:8–16.) Se on mahdollista. Mutta oli miten oli, israelilaiset ”eivät tahtoneet tulla tottelevaisiksi” (Apt. 7:39–41). Paavali kehotti kristittyjä tekemään kaikkensa, jotta he eivät lankeaisi samanlaiseen tottelemattomuuteen kuin israelilaiset, jotka pelkäsivät astua Luvattuun maahan (Hepr. 4:3, 11).

12. Miten Jeesus oppi tottelevaisuuden, ja mitä hyötyä siitä oli?

12 Kypsyyteen pyrkiminen vaatii sitä, että teemme parhaamme totellaksemme Jehovaa. Kuten Jeesuksen Kristuksen esimerkki osoittaa, tottelevaisuus opitaan usein kärsimysten kautta. (Lue Heprealaiskirjeen 5:8, 9.) Ennen maan päälle tuloaan Jeesus oli tottelevainen Isälleen. Maan päällä Isän tahdon tekemiseen liittyi kuitenkin fyysistä ja henkistä kärsimystä. Tottelevaisuus äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa teki Jeesuksen ”täydelliseksi” siihen uuteen asemaan – Kuninkaan ja Ylimmäisen Papin asemaan – joka Jumalalla oli mielessä häntä varten.

13. Mikä osoittaa, olemmeko oppineet tottelevaisuuden?

13 Miten on meidän laitamme? Olemmeko päättäneet totella Jehovaa jopa silloin, kun kohtaamme ahdistavia ongelmia? (Lue 1. Pietarin kirjeen 1:6, 7.) Jumalan neuvot, jotka koskevat moraalia, rehellisyyttä, sopivaa kielenkäyttöä, henkilökohtaista Raamatun lukemista ja tutkimista, seurakunnan kokouksissa käymistä ja saarnaamistyöhön osallistumista, ovat selviä (Joos. 1:8; Matt. 28:19, 20; Ef. 4:25, 28, 29; 5:3–5; Hepr. 10:24, 25). Tottelemmeko näitä Jehovan neuvoja myös vaikeissa olosuhteissa? Tottelevaisuutemme ilmaisee, että olemme edistymässä kohti kypsyyttä.

Miten kristillinen kypsyys hyödyttää meitä?

14. Valaise, miten kypsyyteen pyrkiminen voi olla suoja.

14 Havaintokyky, joka on valmentunut erottamaan oikean väärästä, on kristitylle todellinen suoja tässä ”kaiken moraalitajunsa” menettäneessä maailmassa (Ef. 4:19). Otetaanpa esimerkki. Veli nimeltä James, joka luki säännöllisesti raamatullisia julkaisuja ja arvosti niitä syvästi, otti vastaan työpaikan, jossa kaikki hänen työtoverinsa olivat naisia. ”Monilla heistä ei selvästikään ollut moraalitajua”, James sanoo, ”mutta yksi työntekijä vaikutti kunnialliselta ja osoitti kiinnostusta Raamatun totuutta kohtaan. Kun olimme eräässä huoneessa kahden kesken, hän alkoi kuitenkin lähennellä minua. Ajattelin hänen tekevän sen leikillään, mutta huomasin hyvin vaikeaksi saada hänet lopettamaan. Silloin muistin Vartiotornissa kerrotun kokemuksen veljestä, joka kohtasi työpaikallaan samanlaisen kiusauksen. Kirjoituksessa otettiin esimerkiksi Joosef ja Potifarin vaimo. * Työnsin viipymättä tytön pois, ja hän juoksi ulos.” (1. Moos. 39:7–12.) James oli tyytyväinen, ettei mitään sen enempää tapahtunut ja että hän säilytti hyvän omantunnon (1. Tim. 1:5).

15. Miten kypsyyteen pyrkiminen voi vahvistaa kuvaannollista sydäntämme?

15 Kypsyys hyödyttää meitä myös siten, että se vahvistaa kuvaannollista sydäntämme, niin ettemme ”anna monenlaisten ja vieraiden opetusten temmata” meitä mukaansa. (Lue Heprealaiskirjeen 13:9.) Kun pyrimme edistymään hengellisesti, huomiomme pysyy ”tärkeämmissä asioissa” (Fil. 1:9, 10). Tällöin arvostuksemme Jumalaa ja kaikkia hänen meidän hyväksemme tekemiään järjestelyjä kohtaan lisääntyy (Room. 3:24). ”Ymmärryskyvyltään – – täysikasvuinen” kristitty kasvattaa tällaista kiitollisuutta, ja hänellä on läheinen suhde Jehovaan (1. Kor. 14:20).

16. Mikä auttoi erästä sisarta ”tekemään sydämensä lujaksi”?

16 Sisar nimeltä Louise myönsi, että jonkin aikaa kasteen jälkeen hänen suurin huolensa oli se, millaisen kuvan hän antoi toisille itsestään. ”En tehnyt mitään väärää”, hän sanoi, ”mutta sydämessäni ei ollut palavaa halua palvella Jehovaa. Tajusin, että minun oli tehtävä muutoksia, jotta voisin tuntea antavani Jehovalle parhaani. Suurin muutos oli panna koko sydämeni hänen palvontaansa.” Toimimalla näin Louise ”teki sydämensä lujaksi”, mikä osoittautui hyvin tärkeäksi, kun hän kohtasi vakavan terveysongelman (Jaak. 5:8). Hän sanoi: ”Kamppailu oli kovaa, mutta suhteeni Jehovaan tuli hyvin läheiseksi.”

”Tulkaa sydämestänne tottelevaisiksi”

17. Miksi tottelevaisuus oli ensimmäisellä vuosisadalla erityisen tärkeää?

17 Paavalin neuvo ”pyrkiä kypsyyteen” osoittautui elintärkeäksi ensimmäisellä vuosisadalla Jerusalemissa ja Juudeassa eläneille kristityille. Sitä noudattaneilla oli tarvittavaa hengellistä tarkkanäköisyyttä, niin että he pystyivät havaitsemaan Jeesuksen antaman merkin siitä, milloin heidän täytyi ”alkaa – – paeta vuorille”. Kun he näkivät ”autioittavan iljetyksen – – seisovan pyhässä paikassa”, toisin sanoen Rooman sotajoukot piirittämässä Jerusalemia ja tunkeutumassa sinne, he tiesivät, että oli aika paeta. (Matt. 24:15, 16.) Kristityt noudattivat Jeesuksen profeetallista varoitusta ja pakenivat Jerusalemista ennen sen tuhoa. Kirkkohistorioitsija Eusebioksen mukaan he asettuivat Pellan kaupunkiin, joka sijaitsi Gileadin vuoristossa. Siten he välttivät pahimman Jerusalemia kohdanneen onnettomuuden, minkä historia tuntee.

18, 19. a) Miksi tottelevaisuus on hyvin tärkeää meidän aikanamme? b) Mitä seuraavassa kirjoituksessa tarkastellaan?

18 Tottelevaisuus, joka on seurausta kypsyyteen pyrkimisestä, tulee osoittautumaan elossa säilymisen kannalta aivan yhtä tärkeäksi silloin, kun Jeesuksen ennustus vertaansa vailla olevasta ”suuresta ahdistuksesta” saa suuremman täyttymyksensä (Matt. 24:21). Antaapa ”uskollinen taloudenhoitaja” tulevaisuudessa meille mitä tahansa kiireellistä huomiota vaativia ohjeita, noudatammeko niitä tottelevaisesti? (Luuk. 12:42.) Miten tärkeää onkaan, että opimme ”tulemaan sydämestämme tottelevaisiksi”! (Room. 6:17.)

19 Saavuttaaksemme kypsyyden meidän täytyy valmentaa havaintokykyämme. Teemme sen pyrkimällä perehtymään entistä paremmin Jumalan sanaan ja opettelemalla tottelevaisuutta. Kristilliseen kypsyyteen kasvaminen asettaa erityisiä haasteita nuorille. Seuraavassa kirjoituksessa tarkastellaan sitä, miten tällaisista haasteista voidaan selviytyä.

[Alaviitteet]

^ kpl 7 Jotkin nimet on muutettu.

Mitä opit?

• Mitä hengellinen kypsyys on, ja miten saavutamme sen?

• Mikä osuus Jumalan sanaan perehtymisellä on kypsyyteen pyrkimisessä?

• Miten opimme tottelevaisuuden?

• Millä tavoin kypsyys hyödyttää meitä?

[Tutkistelukysymykset]

[Kuva s. 10]

Raamatun neuvojen noudattaminen auttaa käsittelemään ongelmia kypsästi.

[Kuva s. 12, 13]

Jeesuksen ohjeiden noudattaminen koitui varhaiskristittyjen pelastukseksi.