”Aika olla vaiti”

”PUHUMINEN on hopeaa, vaikeneminen kultaa.” Näin kuuluu vanha sananlasku, jonka sanotaan olevan itämaista alkuperää. Erään fraasisanakirjan mukaan sen heprealainen toisinto on: ”Jos sana vastaa arvoltaan sekeliä, niin vaikeneminen vastaa kahta.” (Brewer’s Dictionary of Phrase and Fable.) Muinaisen Israelin kuningas Salomo kirjoitti puolestaan: ”Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla – – aika olla vaiti ja aika puhua.” (Saarn. 3:1, 7, vuoden 1992 kirkkoraamattu.)

Milloin sitten on parempi pysyä hiljaa kuin puhua? Raamatussa viitataan vaikenemiseen lukuisia kertoja. Näiden kohtien tekstiyhteys paljastaa, että meidän on viisasta vaieta ainakin kolmenlaisissa tilanteissa. Katsotaanpa, millä tavoin hiljaa pysyminen kertoo kunnioituksesta, osoittaa ymmärtäväisyyttä ja tarkkanäköisyyttä sekä auttaa mietiskelemään.

Kertoo kunnioituksesta

Vaiti oleminen on osoitus kunnioituksesta. Profeetta Habakuk sanoi: ”Jehova on pyhässä temppelissään. Pysy vaiti hänen edessään, koko maa!” (Hab. 2:20.) Tosi palvojien tulee ”odottaa, ja hiljaa, Jehovan pelastusta” (Valit. 3:26). Psalmista lauloi: ”Ole hiljaa Jehovan edessä ja odota häntä kaivaten. Älä kiivastu kenenkään takia, joka menestyy tiellään.” (Ps. 37:7.)

Voimmeko ylistää Jehovaa sanoitta? Joskus esimerkiksi luonnon kauneus saattaa tehdä meihin niin suuren vaikutuksen, että jäämme sanattomiksi. Luojan suurenmoisten tekojen ajatteleminen onkin eräs tapa ylistää häntä sydämessämme. Psalmista Daavid aloitti erään sävelmänsä seuraavasti: ”Sinulle, oi Jumala, kuuluu ylistys – hiljaisuus – Siionissa, ja sinulle täytetään juhlallinen lupaus.” (Ps. 65:1.)

Niin Jehova itse kuin hänen sanansakin ansaitsevat kunnioituksemme. Esimerkiksi kun Jumalan profeetta Mooses piti jäähyväispuheensa israelilaisille, hän ja papit kehottivat kansaa: ”Pysy vaiti ja – – sinun on kuunneltava Jehovan, sinun Jumalasi, ääntä.” Jopa israelilaislapsia vaadittiin  kuuntelemaan tarkkaavaisesti, kun Israelin pojat kokoontuivat kuulemaan Jumalan lain lukemista. ”Kokoa kansa”, Mooses sanoi, ”miehet ja naiset sekä pienokaiset – –, jotta he kuuntelisivat ja oppisivat.” (5. Moos. 27:9, 10; 31:11, 12.)

Samoin on sopivaa, että Jehovan nykyiset palvojat kuuntelevat kunnioittavasti neuvoja, joita he saavat tilaisuuksissaan, myös suurissa konventeissa. Emmekö osoittaisi epäkunnioitusta Jumalan sanaa ja järjestöä kohtaan, jos keskustelisimme toisten kanssa tarpeettomasti, kun lavalta esitetään elintärkeitä Raamatun totuuksia? Ohjelmajaksojen aikana on aika olla vaiti ja kuunnella.

Kuunteleminen on osoitus kunnioituksesta myös kahdenkeskisissä keskusteluissa. Esimerkiksi patriarkka Job sanoi syyttäjilleen: ”Opettakaa minua, niin minä puolestani olen vaiti.” Job oli halukas kuuntelemaan hiljaa heidän puhuessaan. Kun sitten oli hänen vuoronsa puhua, hän sanoi: ”Pysykää vaiti edessäni saadakseni itse puhua.” (Job 6:24; 13:13.)

Osoittaa ymmärtäväisyyttä ja tarkkanäköisyyttä

Raamatussa todetaan: ”Joka pitää huulensa kurissa, toimii ymmärtäväisesti.” ”Laajalti tarkkanäköinen mies pysyy vaiti.” (Sananl. 10:19; 11:12.) Huomaa, miten Jeesus osoitti ymmärtäväisyyttä ja tarkkanäköisyyttä pysymällä vaiti. Havaittuaan, ettei puhumisesta olisi hyötyä vastustajien luomassa vihamielisessä ilmapiirissä, ”Jeesus oli vaiti” (Matt. 26:63). Ollessaan myöhemmin syytettynä Pilatuksen edessä Jeesus ”ei vastannut mitään”. Hän antoi ymmärtäväisesti maineensa puhua puolestaan. (Matt. 27:11–14.)

Meidänkin on viisasta pitää huulemme kurissa, erityisesti jos olemme ärsyyntyneitä. Sananlaskussa sanotaan: ”Sillä, joka on hidas vihastumaan, on runsaasti tarkkanäköisyyttä, mutta kärsimätön korottaa tyhmyyttä.” (Sananl. 14:29.) Hätäinen vastaus hankalassa tilanteessa voi johtaa harkitsemattomaan puheeseen, jota myöhemmin katuu. Sanamme saattavat vaikuttaa typeriltä, ja tämä voi vaivata mieltämme.

Osoitamme ymmärtäväisyyttä pitämällä huulemme kurissa, kun läsnä on jumalattomia ihmisiä. Kun meitä pilkataan sananpalveluksessa, vaikeneminen saattaa olla paras vastaus. Jos koulu- tai työtoverimme kertovat hävyttömiä vitsejä tai käyttävät karkeaa kieltä, meidän voi olla viisasta pysyä hiljaa, jottei vaikuttaisi siltä, että hyväksymme heidän puhetapansa (Ef. 5:3). Psalmista kirjoitti: ”Tahdon tukkia oman suuni, niin kauan kuin jumalaton on edessäni.” (Ps. 39:1.)

”Laajalti tarkkanäköinen” ihminen ei petä toisten luottamusta (Sananl. 11:12). Tosi kristitty ei puhu sivu suunsa luottamuksellisista  asioista. Kristittyjen vanhinten täytyy olla tässä suhteessa erityisen huolellisia, jotta seurakunnan jäsenet voisivat luottaa heihin.

Vaikeneminen voi myös tehdä toisiin syvän vaikutuksen. 1800-luvulla elänyt englantilainen kirjailija Sydney Smith kirjoitti eräästä aikalaisestaan: ”Välistä hän vaikenee, mikä tekee keskustelemisesta hänen kanssaan kerrassaan miellyttävää.” Ystävysten välisen jokapäiväisen keskustelun pitäisi tosiaan olla kaksisuuntaista ajatustenvaihtoa. Hyvä keskustelija on hyvä kuuntelija.

”Sanojen runsaudesta ei puutu rikkomusta”, Salomo varoitti, ”mutta joka pitää huulensa kurissa, toimii ymmärtäväisesti.” (Sananl. 10:19.) Siis mitä vähemmän sanoja, sitä pienempi riski sanoa jotain ajattelematonta. Tosiasiassa ”tyhmääkin pidetään viisaana, kun hän pysyy vaiti, ymmärtäväisenä sitä, joka huulensa sulkee” (Sananl. 17:28). Rukoilkaamme siksi Jehovaa ”vartioimaan huultemme ovea” (Ps. 141:3).

Auttaa mietiskelemään

Raamatussa sanotaan vanhurskaasta, että hän ”lukee – – [Jumalan] lakia hiljaisella äänellä päivin ja öin” (Ps. 1:2). The Amplified Bible kääntää tämän kohdan: ”Hänen lakiaan – – hänellä on tapana mietiskellä – – päivin ja öin.” Millaiset olosuhteet soveltuvat tällaiseen mietiskelyyn parhaiten?

Patriarkka Abrahamin poika Iisak ”oli illan suussa kävelemässä ulkona kedolla mietiskelläkseen” (1. Moos. 24:63). Hän valitsi mietiskelyä varten hiljaisen ajan ja paikan. Kuningas Daavid mietiskeli yön hiljaisuudessa, ”yövartioiden kuluessa” (Ps. 63:6). Jopa Jeesuksella, täydellisellä ihmisellä, oli tarve olla yksin ja mietiskellä, ja hän pyrki määrätietoisesti tyydyttämään tuon tarpeen. Hän vetäytyi pois hälisevän väkijoukon keskeltä vuorille, aavikoille ja muihin syrjäisiin paikkoihin (Matt. 14:23; Luuk. 4:42; 5:16).

Hiljaisuus tekee meille eittämättä hyvää. Se voi tarjota tilaisuuden terveelliseen itsetutkisteluun, joka on välttämätöntä, jotta voisimme kasvaa ihmisinä. Hiljaisuus voi edistää mielenrauhaa. Hiljaisina hetkinä mietiskeleminen voi kasvattaa meissä vaatimattomuutta ja nöyryyttä sekä lisätä arvostustamme elämän todella tärkeitä asioita kohtaan.

Vaikka joskus onkin hyvä olla vaiti, on myös ”aika puhua” (Saarn. 3:7). Tosi palvojat saarnaavat nykyään ahkerasti Jumalan valtakunnan hyvää uutista ”koko asutussa maassa” (Matt. 24:14). Sen synnyttämä iloinen kohina voimistuu voimistumistaan heidän joukkonsa kasvaessa (Miika 2:12). Olkaamme niiden riveissä, jotka julistavat innokkaasti Valtakunnan hyvää uutista ja puhuvat Jumalan suurenmoisista teoista! Samalla kun olemme mukana tässä tärkeässä toiminnassa, osoittakoon elämäntapamme meidän tajuavan, että toisinaan vaikeneminen on kultaa.

[Kuva s. 3]

Seurakunnan kokousten aikana tulisi kuunnella ja oppia.

[Kuva s. 4]

Vaikeneminen saattaa olla paras vastaus solvaukseen ollessamme sananpalveluksessa.

[Kuva s. 5]

Hiljaisuus auttaa mietiskelemään.