Lähesty Jumalaa

Hän ottaa huomioon rajoituksemme

3. Mooseksen kirja 5:2–11

”YRITIN kyllä kovasti, mutta minusta tuntui aina, ettei se riittänyt.” Näin totesi muuan nainen yrityksistään miellyttää Jumalaa. Riittääkö Jehova Jumalalle se, että hänen palvojansa pyrkivät miellyttämään häntä parhaansa mukaan? Ottaako hän huomioon heidän kykynsä ja olosuhteensa? Voimme saada vastauksen näihin kysymyksiin, kun tarkastelemme, mitä Mooseksen laki sanoi joistakin uhreista 3. Mooseksen kirjan 5:2–11:ssä.

Laissa Jumala vaati esittämään erilaisia uhreja syntien sovittamiseksi. 3. Mooseksen kirjan 5. luvussa puhutaan ihmisestä, joka on syyllistynyt syntiin vahingossa tai ajattelemattomuuttaan (jakeet 2–4). Kun hän tajusi tehneensä synnin, hänen piti tunnustaa se ja uhrata syyllisyysuhri – ”naaraskaritsa tai naaraspuolinen vuohenvohla” (jakeet 5 ja 6). Mutta entä jos hän oli köyhä eikä hänellä ollut uhrattavaksi karitsaa tai vuohta? Vaatiko Laki häntä lainaamaan eläimen ja ottamaan näin velkaa? Täytyikö hänen jäädä odottamaan syntien sovittamista, kunnes hän oli tehnyt niin paljon työtä, että saattoi ostaa eläimen?

Jehovan hellä huomaavaisuus heijastui Laista, kun siinä sanottiin: ”Jos hänellä ei kuitenkaan ole varaa lampaaseen, niin hänen on tuotava tekemänsä synnin johdosta Jehovalle syyllisyysuhrinaan kaksi turturikyyhkyä tai kaksi kyyhkysenpoikaa.” (Jae 7.) Sanat ”jos hänellä ei – – ole varaa” voidaan kääntää kirjaimellisemmin ”jos hänen kätensä ei – – voi ulottua”. Jos israelilainen oli niin köyhä, ettei hänellä ollut varaa lampaaseen, Jumala hyväksyi mielihyvin jotakin, mikä oli uhraajan ”ulottuvilla” – kaksi turturikyyhkyä tai kaksi kyyhkystä.

Entä jos jollakulla ei ollut rahaa edes kahteen lintuun? ”Hänen on tuotava tekemänsä synnin johdosta uhrilahjanaan kymmenesosa eefaa [runsaat kaksi litraa] hienoja jauhoja syntiuhriksi”, sanottiin Laissa (jae 11). Rutiköyhien suhteen Jehova halusi tehdä poikkeuksen ja sallia verettömän syntiuhrin. * Israelissa köyhyys ei estänyt ketään saamasta osakseen sovituksesta koituvaa siunausta eikä riistänyt mahdollisuutta päästä rauhaan Jumalan kanssa.

Mitä syyllisyysuhreja koskeva laki opettaa meille Jehovasta? Hän on sääliväinen ja ymmärtäväinen Jumala, joka ottaa huomioon palvojiensa rajoitukset (Psalmit 103:14). Hän haluaa meidän lähestyvän häntä ja kehittävän hyvän suhteen häneen, vaikka olosuhteemme olisivat haastavat esimerkiksi korkean iän, huonon terveyden tai perhe- ja muiden velvollisuuksien takia. Saamme lohtua sen tietämisestä, että Jehova Jumala on tyytyväinen, kun teemme kaiken, minkä voimme.

[Alaviite]