Uskollinen taloudenhoitaja ja sen hallintoelin
Uskollinen taloudenhoitaja ja sen hallintoelin
”Kuka oikeastaan on se uskollinen taloudenhoitaja, se ymmärtäväinen, jonka hänen isäntänsä asettaa huolehtimaan palvelijoittensa joukosta, antamaan heille jatkuvasti heidän ruokamääränsä oikeaan aikaan?” (LUUK. 12:42)
1, 2. Minkä tärkeän kysymyksen Jeesus herätti esittäessään viimeisten päivien moniosaisen tunnusmerkin?
ESITTÄESSÄÄN viimeisten päivien moniosaisen tunnusmerkin Jeesus herätti kysymyksen: ”Kuka oikeastaan on se uskollinen ja ymmärtäväinen orja, jonka hänen isäntänsä on asettanut huolehtimaan palvelusväestään, antamaan heille heidän ruokansa oikeaan aikaan?” Sitten Jeesus jatkoi sanoen, että palkaksi uskollisuudestaan tämä orja asetettaisiin Isännän kaiken omaisuuden hoitajaksi. (Matt. 24:45–47.)
2 Joitakin kuukausia aiemmin Jeesus oli esittänyt samantapaisen kysymyksen. (Lue Luukkaan 12:42–44.) Hän kutsui orjaa ”taloudenhoitajaksi” ja ”palvelusväkeä” ”palvelijoittensa joukoksi”. Taloudenhoitaja on palvelija, joka on asetettu muiden palvelijoiden yläpuolelle. Kuka tämä orja eli taloudenhoitaja on, ja miten hän antaa ”ruokaa oikeaan aikaan”? Meidän kaikkien on tärkeää tunnistaa se kanava, jonka välityksellä hengellistä ruokaa jaetaan.
3. a) Miten kristikunnan raamatunselittäjät ovat tulkinneet ”orjaa” koskevia Jeesuksen sanoja? b) Kuka ”taloudenhoitaja” eli ”orja” on, ja keitä ”palvelijoiden joukolla” eli ”palvelusväellä” tarkoitetaan?
3 Kristikunnan raamatunselittäjät yhdistävät usein nämä Jeesuksen sanat niihin, jotka ovat vastuuasemissa kristityiksi tunnustautuvien keskuudessa. Mutta Jeesus, vertauksessa mainittu ”isäntä”, ei sanonut, että orjia olisi suuri joukko ja heitä olisi siellä täällä kristikunnan eri lahkoissa. Sen sijaan hän ilmaisi selvästi, että olisi vain yksi ”taloudenhoitaja” eli ”orja”, jonka hän asettaisi kaiken omaisuutensa hoitajaksi. Kuten Vartiotornissa on usein selitetty, taloudenhoitajan täytyy siksi edustaa ”pientä laumaa” eli voideltuja opetuslapsia ryhmänä. Luukkaan evankeliumissa Jeesus oli maininnut heidät edellä samassa tekstiyhteydessä (Luuk. 12:32). ”Palvelijoiden joukko” eli ”palvelusväki” tarkoittaa tätä samaa ryhmää mutta korostaa siihen kuuluvien osaa yksilöinä. Herää kiehtova kysymys: onko tämän orjaluokan jokaisella yksittäisellä jäsenellä osansa hengellisen ruoan antamisessa oikeaan aikaan? Vastaus käy selväksi, kun tarkastelemme huolellisesti, mitä Raamatussa sanotaan.
Jehovan palvelija menneisyydessä
4. Miten Jehova puhui muinaisesta Israelin kansasta, ja mitä tuosta kansasta on tärkeää panna merkille?
4 Jehova sanoi kansaansa, muinaista Israelia, joukkona palvelijaksi. ”’Te [monikko] olette minun todistajiani’ [monikko], lausuu Jehova, ’niin, palvelijani [yksikkö], jonka olen valinnut.’” (Jes. 43:10.) Kaikki tämän kansan jäsenet kuuluivat tuohon yhteen palvelijaluokkaan. On kuitenkin tärkeää panna merkille, että vain papit yhdessä ei-papillisten leeviläisten kanssa olivat vastuussa kansan opettamisesta (2. Aik. 35:3; Mal. 2:7).
5. Mikä suuri muutos oli Jeesuksen sanojen mukaan tulossa?
5 Oliko Israelin kansa se orja, josta Jeesus puhui? Ei. Tiedämme sen siitä, mitä Jeesus sanoi oman aikansa juutalaisille: ”Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansakunnalle, joka tuottaa sen hedelmiä.” (Matt. 21:43.) Oli selvästikin tulossa muutos. Jehova käyttäisi jotakin uutta kansakuntaa. Mitä tulee hengelliseen opetukseen, Jeesuksen vertauksessa mainitun orjan työ muistuttaa kuitenkin muinaisessa Israelissa toimineen Jumalan ”palvelijan” työtä.
Uskollinen orja ilmaantuu
6. Mikä uusi kansakunta tuli olemassaoloon vuoden 33 helluntaina, ja ketkä tulivat sen osaksi?
6 Ennustettu uusi kansakunta, ”Jumalan Israel”, muodostuu hengellisistä israelilaisista (Gal. 6:16; Room. 2:28, 29; 9:6). Se tuli olemassaoloon Jumalan hengen vuodatuksen yhteydessä vuoden 33 helluntaina. Sen jälkeen kaikki hengellä voidellut kristityt tulivat osaksi tuota kansaa, joka palveli nyt Isännän, Jeesuksen Kristuksen, asettamana orjaluokkana. Jokaiselle tämän kansan jäsenelle annettiin tehtäväksi saarnata hyvää uutista ja tehdä opetuslapsia (Matt. 28:19, 20). Mutta pitikö jokaisen tuon ryhmän jäsenen olla mukana jakamassa hengellistä ruokaa, jota annettaisiin oikeaan aikaan? Katsotaanpa, mitä Raamattu vastaa tähän kysymykseen.
7. Mikä oli alun perin apostolien päätyö, ja miten heidän tehtävänsä myöhemmin laajeni?
7 Kun Jeesus nimitti 12 apostoliaan, minkä piti olla heidän päätyönsä? Hän lähetti heidät saarnaamaan hyvää uutista toisille. (Lue Markuksen 3:13–15.) Tuo tehtävä oli sopusoinnussa kreikan sanan apostolos – johtuu verbistä ’lähettää’ – perusmerkityksen kanssa. Mutta myöhemmin kun koitti aika perustaa kristillinen seurakunta, apostolin tehtävästä tuli ”valvojanvirka” (Apt. 1:20–26).
8, 9. a) Mihin 12 apostolia halusivat keskittyä? b) Ketkä muut saivat palvella vastuullisissa erikoistehtävissä hallintoelimen hyväksynnällä?
8 Mihin nuo 12 apostolia halusivat keskittyä? Vastaus voidaan nähdä siitä, mitä tapahtui helluntaipäivän jälkeen. Kun tuli kiistaa ruoan päivittäisestä jakamisesta leskille, 12 apostolia kokosivat yhteen opetuslapset ja sanoivat: ”Ei ole mieluista, että jätämme Jumalan sanan jaellaksemme ruokaa pöytiin.” (Lue Apostolien tekojen 6:1–6.) Sitten apostolit nimittivät muita hengellisesti päteviä veljiä huolehtimaan tästä ”tarpeellisesta toimesta”, niin että apostolit saattoivat omistautua ”sanan palvelukseen”. Tämä järjestely sai Jehovan siunauksen: ”Jumalan sana kasvoi kasvamistaan, ja opetuslasten luku lisääntyi yhä Jerusalemissa hyvin paljon.” (Apt. 6:7.) Päävastuu hengellisen ruoan antamisesta oli siis apostoleilla (Apt. 2:42).
9 Tärkeitä vastuutehtäviä uskottiin aikanaan myös toisille. Antiokian seurakunta lähetti pyhän hengen ohjauksessa Paavalin ja Barnabaan lähetystyöntekijöiksi. Hekin tulivat tunnetuiksi apostoleina, vaikka eivät kuuluneetkaan alkuperäisten 12 apostolin joukkoon. (Apt. 13:1–3; 14:14; Gal. 1:19.) Jerusalemissa toimiva hallintoelin vahvisti heidän nimityksensä (Gal. 2:7–10). Pian sen jälkeen Paavali osallistui hengellisen ruoan jakamiseen. Hän kirjoitti ensimmäisen henkeytetyn kirjeensä.
10. Olivatko kaikki hengellä voidellut kristityt mukana valmistamassa hengellistä ravintoa ensimmäisellä vuosisadalla? Selitä.
10 Mutta olivatko kaikki hengellä voidellut kristityt mukana valvomassa saarnaamistyötä ja valmistamassa hengellistä ravintoa? Eivät olleet. Apostoli Paavali kirjoittaa: ”Eiväthän kaikki ole apostoleita? Eiväthän kaikki ole profeettoja? Eiväthän kaikki ole opettajia? Eiväthän kaikki tee voimatekoja?” (1. Kor. 12:29.) Vaikka kaikki hengestä siinneet kristityt tekivät saarnaamistyötä, ainoastaan hyvin rajallista joukkoa – vain kahdeksaa miestä – käytettiin kirjoittamaan Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten 27 kirjaa.
Uskollinen orja nykyään
11. Mistä ”omaisuudesta” orja on asetettu huolehtimaan?
11 Matteuksen 24:45:ssä olevat Jeesuksen sanat osoittavat selvästi, että maan päällä olisi vielä lopun aikanakin uskollinen ja ymmärtäväinen orjaluokka. Ilmestyksen 12:17:ssä tuohon luokkaan kuuluvia sanotaan naisen siemenen ”jäljellä oleviksi”. Ryhmänä tämä jäännös on asetettu huolehtimaan kaikesta Kristuksen omaisuudesta täällä maan päällä. ”Omaisuus”, josta tuo uskollinen taloudenhoitaja on asetettu huolehtimaan, käsittää Isännän kuninkaalliset edut maan päällä. Niihin kuuluvat Valtakunnan maalliset alamaiset sekä tilat, laitteet ja muu aineellinen, joita käytetään hyvän uutisen saarnaamistyössä.
12, 13. Mistä kristitty tietää, että hän on saanut taivaallisen kutsun?
12 Mistä kristitty tietää, onko hänellä taivaallinen toivo ja kuuluuko hän tähän hengellisten israelilaisten jäännökseen? Vastaus selviää siitä, mitä apostoli Paavali kirjoitti niille, joilla oli hänen tavallaan taivaallinen toivo: ”Kaikki ne, joita Jumalan henki johdattaa, ovat Jumalan poikia. Sillä te ette saaneet orjuuden henkeä, joka aiheuttaa jälleen pelkoa, vaan te saitte pojaksioton hengen, jonka avulla huudamme: ’Abba, Isä!’ Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. Jos siis olemme lapsia, olemme myös perillisiä: tosiaankin Jumalan perillisiä, mutta perijätovereita Kristuksen kanssa, edellyttäen että kärsimme yhdessä, jotta meidät myös yhdessä kirkastettaisiin.” (Room. 8:14–17.)
13 Yksinkertaisesti sanottuna nämä yksilöt voidellaan Jumalan pyhällä hengellä ja he saavat taivaallisen ”kutsumisen” eli ”kutsun” (Hepr. 3:1; alav.). Tämä henkilökohtainen kutsu tulee Jumalalta. He puolestaan ottavat sen heti vastaan ja hyväksyvät Jumalan pojiksi siittämisensä varauksetta ja ilman epäilystä tai pelkoa. (Lue 1. Johanneksen kirjeen 2:20, 21.) He eivät siis valitse tätä toivoa itse, vaan Jehova panee heihin sinettinsä eli pyhän hengen (2. Kor. 1:21, 22; 1. Piet. 1:3, 4).
Oikea näkemys
14. Miten voidellut suhtautuvat kutsumiseensa?
14 Miten näiden voideltujen tulisi taivaallista palkintoa odottaessaan suhtautua itseensä? He ymmärtävät, että vaikka he ovat saaneet suurenmoisen kutsun, se on vasta kutsu. Saadakseen tuon palkinnon heidän täytyy pysyä uskollisina kuolemaan saakka. He sanovat nöyrästi Paavalin tavoin: ”Veljet, en minä vielä katso ottaneeni sitä haltuuni, mutta on yksi asia: unohtaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessä, pyrin kohti päämäärää saadakseni palkinnon: Jumalan kutsun ylös Kristuksen Jeesuksen välityksellä.” (Fil. 3:13, 14.) Voidellun jäännöksen täytyy parhaansa mukaan ”vaeltaa sen kutsumisen arvon mukaisesti”, jolla heidät kutsuttiin, ”täydessä nöyrämielisyydessä” ”peläten ja vavisten” (Ef. 4:1, 2; Fil. 2:12; 1. Tess. 2:12).
15. Miten muiden kristittyjen tulisi suhtautua niihin, jotka nauttivat vertauskuvia muistonvietossa, ja miten voidellut suhtautuvat itseensä?
15 Miten sitten muiden kristittyjen tulisi suhtautua ihmiseen, joka sanoo saaneensa tämän voitelun ja alkaa ottaa osaa muistonvieton vertauskuviin? Häntä ei pitäisi arvostella. Kyseessä on tämän ihmisen ja Jehovan välinen asia (Room. 14:12). Kristityt, jotka todella ovat saaneet tämän voitelun, eivät kuitenkaan vaadi erikoishuomiota. He eivät otaksu, että heillä on voitelunsa ansiosta erikoisymmärrystä, joka ylittää jopa sen, mitä saattaa olla joillakuilla kokeneilla ”suuren joukon” jäsenillä (Ilm. 7:9). He eivät ajattele, että heillä on ilman muuta enemmän pyhää henkeä kuin heidän ”muihin lampaisiin” kuuluvilla tovereillaan (Joh. 10:16). He eivät odota erikoiskohtelua. He eivät myöskään väitä, että vertauskuvien nauttiminen asettaisi heidät seurakunnan nimitettyjen vanhinten yläpuolelle.
16–18. a) Ovatko kaikki voidellut mukana paljastamassa uusia hengellisiä totuuksia? Valaise. b) Miksi hallintoelimen ei tarvitse kysyä neuvoa kaikilta niiltä, jotka sanovat olevansa voideltuja?
16 Ovatko kaikki nämä eri puolilla maailmaa asuvat voidellut osa maailmanlaajuista verkostoa, joka on jollakin tavoin mukana uusien hengellisten totuuksien paljastamisessa? Eivät ole. Vaikka orjaluokka on ryhmänä vastuussa hengellisen huonekunnan ruokkimisesta, kaikilla orjaluokkaan kuuluvilla yksilöillä ei ole samoja vastuita tai työtehtäviä. (Lue 1. Korinttilaiskirjeen 12:14–18.) Kuten aiemmin todettiin, ensimmäisellä vuosisadalla kaikki olivat mukana tärkeässä saarnaamistyössä. Kuitenkin vain hyvin harvoja käytettiin kirjoittamaan Raamatun kirjoja ja valvomaan kristillistä seurakuntaa.
17 Valaisemme asiaa. Raamatussa on kohtia, joissa ”seurakunnan” sanotaan ryhtyvän tiettyihin toimiin oikeudellisissa asioissa (Matt. 18:17). Mutta todellisuudessa näihin toimiin ryhtyvät vain vanhimmat seurakunnan edustajina. Vanhimmat eivät ota ennen päätöksen tekoa yhteyttä kaikkiin seurakunnan jäseniin saadakseen tietää heidän erilaiset mielipiteensä. He hoitavat heille määrätyn tehtävän teokraattisesti ja toimivat koko seurakunnan puolesta.
18 Samalla tavoin nykyään rajallisella määrällä voideltuja on vastuuna edustaa orjaluokkaa. He muodostavat Jehovan todistajien hallintoelimen. Nämä hengellä voidellut miehet valvovat Valtakunnan työtä ja hengellistä ravitsemisohjelmaa. Hallintoelin ei kuitenkaan neuvottele ennen päätösten tekoa orjaluokan jokaisen yksittäisen jäsenen kanssa, kuten ei tehty ensimmäisellä vuosisadallakaan. (Lue Apostolien tekojen 16:4, 5.) Kaikki voidellut todistajat ovat silti täydestä sydämestään mukana nykyisessä elintärkeässä elonkorjuutyössä. Luokkana ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja” on yksi ruumis, mutta sen yksittäisillä jäsenillä on erilaisia työtehtäviä (1. Kor. 12:19–26).
19, 20. Millainen tasapainoinen näkemys suurella joukolla on ”uskollisesta ja ymmärtäväisestä orjasta” ja sen hallintoelimestä?
19 Miten tämän kaiken pitäisi vaikuttaa siihen alati kasvavaan suureen joukkoon, joka toivoo saavansa elää ikuisesti maan päällä? Osana Kuninkaan omaisuutta he iloitsevat voidessaan olla täysin yhteistoiminnassa niiden järjestelyjen kanssa, joita ”uskollista ja ymmärtäväistä orjaa” edustava hallintoelin tekee. Suuren joukon jäsenet arvostavat sitä hengellistä ravintoa, jota valmistetaan hallintoelimen johdolla. Mutta samalla kun suuren joukon jäsenet kunnioittavat orjaa luokkana, he varovat korottamasta ketään yksilöä, joka sanoo olevansa osa tuota orjaa. Kukaan kristitty, joka saa aidosti Jumalan hengen voitelun, ei haluaisi eikä odottaisi sellaista kohtelua (Apt. 10:25, 26; 14:14, 15).
20 Olemmepa voideltuun jäännökseen kuuluvaa ”palvelusväkeä” tai suuren joukon jäseniä, päättäkäämme olla täysin yhteistoiminnassa uskollisen taloudenhoitajan ja sen hallintoelimen kanssa. Pysykäämme kaikki valveilla ja osoittautukaamme uskollisiksi loppuun asti (Matt. 24:13, 42).
Muistatko?
• Kuka ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja” on, ja keitä palvelusväellä tarkoitetaan?
• Mistä ihminen tietää, että hän on saanut taivaallisen kutsun?
• Keillä on päävastuu uuden hengellisen ravinnon valmistamisesta?
• Miten voideltujen pitäisi suhtautua itseensä?
[Tutkistelukysymykset]
[Kuva s. 23]
Hallintoelin edustaa nykyään uskollista ja ymmärtäväistä orjaluokkaa. Ensimmäisellä vuosisadalla oli samanlainen järjestely.