Miten saada iloa naimattomuuden lahjasta?

”HE MENIVÄT naimisiin ja elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.” Tähän tapaan päättyvät monet lasten sadut. Romanttisista elokuvista ja romaaneista välittyy usein samanlainen sanoma: on mentävä naimisiin ollakseen onnellinen! Lisäksi useimmissa kulttuureissa nuoret aikuiset tuntevat voimakasta painetta avioitumiseen. ”Ihmiset saavat minut tuntemaan, että tytön ainoa tavoite on mennä naimisiin”, sanoi Debby ollessaan noin 25-vuotias. ”He antavat ymmärtää, että elämä alkaa naimisiinmenon jälkeen.”

Hengellinen ihminen ei näe asioita näin mustavalkoisesti. Vaikka israelilaiset lähes poikkeuksetta menivät naimisiin, niin Raamattu kertoo naimattomista miehistä ja naisista, joiden elämä oli hyvin palkitsevaa. Nykyään jotkut kristityt valitsevat naimattomuuden omasta tahdostaan, kun taas monet muut pysyvät naimattomina olosuhteiden vuoksi. Joka tapauksessa tärkeä kysymys on yksi ja sama: miten naimaton kristitty voi elää menestyksellistä elämää?

Jeesus ei mennyt naimisiin, mikä on varsin ymmärrettävää, kun ajatellaan hänelle annettua tehtävää. Hän sanoi opetuslapsilleen, että myös jotkut hänen seuraajistaan ”tekisivät tilaa” naimattomuudelle (Matt. 19:10–12). Näin hän osoitti, että menestyäkseen naimattomuudessaan ihmisen täytyy hyväksyä tällainen elämäntapa eli tehdä sille tilaa omassa mielessään ja sydämessään.

Soveltuuko Jeesuksen neuvo vain niihin, jotka ovat valinneet vapaaehtoisesti elinikäisen naimattomuuden keskittyäkseen täysin teokraattisiin tehtäviin? (1. Kor. 7:34, 35.) Ei välttämättä. Ajatellaanpa sellaisen kristityn tilannetta, joka ehkä haluaisi mennä naimisiin, mutta ei tällä hetkellä löydä sopivaa puolisoa. ”Hiljattain eräs työtoverini, joka ei ole todistaja, odottamatta kosi minua”, sanoi kolmissakymmenissä oleva Ana-niminen naimaton sisar. ”Tavallaan tunsin itseni imarrelluksi, mutta tukahdutin nopeasti tuon tunteen, koska haluan avioitua vain sellaisen kanssa, joka auttaa minua pääsemään lähemmäksi Jehovaa.”

Halu avioitua ”Herrassa” auttaa monia Anan kaltaisia sisaria välttämään menemästä naimisiin ei-uskovan kanssa (1. Kor. 7:39; 2. Kor. 6:14). * Kunnioituksesta Jumalan neuvoja kohtaan he tekevät tilaa naimattomuudelle ainakin toistaiseksi. Miten he voivat onnistua tässä?

Opi näkemään myönteiset puolet

Kyky hyväksyä tilanne, joka ei ehkä ole aivan ihanteellinen, riippuu paljolti asenteesta. ”Nautin siitä, mitä minulla on, enkä uneksi siitä, mitä minulla ei ole”, sanoo Carmen, noin 40-vuotias naimaton sisar. Ajoittain saatamme kyllä tuntea itsemme yksinäisiksi tai turhautuneiksi. Tiedämme kuitenkin, että  monet muut maailmanlaajuisessa veljesseurassamme kokevat samanlaisia asioita, ja se voi kannustaa meitä menemään luottavaisesti eteenpäin. Jehova on auttanut monia menestymään naimattomina ja vastaamaan muihin haasteisiin. (1. Piet. 5:9, 10.)

Monet kristityt veljet ja sisaret ovat havainneet, että naimattomuudella on etunsa. ”Mielestäni onnellisuuden salaisuus on siinä, että kykenee tilanteessa kuin tilanteessa nauttimaan sen myönteisistä puolista”, sanoo noin 35-vuotias naimaton sisar Ester. ”Uskon, että menenpä naimisiin tai en, Jehova ei pidätä minulta mitään hyvää, jos panen Valtakunnan edut ensi sijalle”, lisää Carmen (Ps. 84:11). ”Elämäni ei ehkä ole osoittautunut täsmälleen sellaiseksi kuin suunnittelin, mutta olen onnellinen ja aion vastaisuudessakin olla.”

Raamatullisia esimerkkejä naimattomuudesta

Jeftan tyttärellä ei ollut tarkoitusta jäädä naimattomaksi. Mutta hänen isänsä juhlallinen lupaus velvoitti hänet palvelemaan pyhäkössä nuoruudestaan lähtien. Tämä odottamaton tehtävä epäilemättä muutti hänen henkilökohtaiset suunnitelmansa ja oli vastoin hänen luonnollisia tunteitaan. Tajuttuaan, ettei hän menisi naimisiin eikä saisi perhettä, hän suri kaksi kuukautta. Hän hyväksyi kuitenkin uuden tilanteensa ja palveli halukkaasti lopun elämäänsä. Toiset israelilaisnaiset kiittivät häntä vuosittain hänen uhrautuvan henkensä vuoksi. (Tuom. 11:36–40.)

Jesajan päivinä jotkut kirjaimelliset eunukit saattoivat tuntea pettymystä olosuhteidensa takia. Raamattu ei kerro, mikä teki heistä eunukkeja. Heistä ei voinut tulla Israelin seurakunnan täysivaltaisia jäseniä, eivätkä he voineet mennä naimisiin ja siittää lapsia (5. Moos. 23:1). Jehova kuitenkin ymmärsi heidän tunteensa ja kiitti heitä heidän kokosieluisesta tottelevaisuudestaan hänen liittoaan kohtaan. Hän sanoi heille, että heillä olisi ”muistomerkki” ja ”ajan hämärään asti pysyvä nimi” hänen huoneessaan. Toisin sanoen näillä uskollisilla eunukeilla olisi varma toivo saada ikuinen elämä Jeesuksen messiaanisen hallinnon alaisuudessa. Jehova ei koskaan unohtaisi heitä. (Jes. 56:3–5.)

Jeremian tilanne oli täysin erilainen. Valtuutettuaan hänet profeetaksi Jumala käski hänen pysyä naimattomana silloisten kriittisten aikojen ja hänelle antamansa tehtävän luonteen vuoksi. ”Et saa ottaa itsellesi vaimoa”, Jehova sanoi, ”eikä sinulle saa tulla poikia eikä tyttäriä tässä paikassa.” (Jer. 16:1–4.) Raamattu ei paljasta, miltä nämä ohjeet Jeremiasta tuntuivat, vaikkakin se vakuuttaa, että hän sai iloa Jehovan sanasta (Jer. 15:16). Kun Jeremia myöhempinä vuosina joutui kestämään Jerusalemin kauhistavan piirityksen, joka kesti puolitoista vuotta, hän epäilemättä näki, miten viisasta oli ollut totella Jehovan käskyä ja pysyä naimattomana (Valit. 4:4, 10).

Miten voit rikastuttaa elämääsi?

Edellä mainitut Raamatun henkilöt olivat naimattomia, mutta he iloitsivat Jehovan antamasta tuesta ja uppoutuivat hänen palvelukseensa. Mielekäs toiminta voi nykyäänkin rikastuttaa suuresti elämäämme. Raamattu ennusti, että hyvää uutista kertovia naisia tulisi  olemaan suuri armeija (Ps. 68:11). Tässä joukossa on tuhansia naimattomia sisaria. Heidän palveluksensa on tuottanut hedelmää, ja monia heistä on siunattu hengellisillä pojilla ja tyttärillä (Mark. 10:29, 30; 1. Tess. 2:7, 8).

”Tienraivaus antaa elämälleni suunnan”, selittää tässä työssä 14 vuotta toiminut Loli. ”Vietän naimattomana sisarena kiireistä ja aktiivista elämää, joka suojelee minua yksinäisyydeltä. Päivän päättyessä tunnen aina tyytyväisyyttä, koska voin nähdä, että palvelukseni todellakin auttaa ihmisiä. Tämä tuottaa minulle suurta iloa.”

Monet sisaret ovat pystyneet opettelemaan uuden kielen ja laajentaneet palvelustaan alkamalla saarnata vieraskielisille ihmisille. ”Kaupungissa, jossa asun, on tuhansia ulkomaalaisia”, sanoo aiemmin mainittu Ana. Hän nauttii saarnaamisesta ranskaa puhuville ihmisille. ”Se että opettelin kielen, jolla voin kommunikoida heistä monien kanssa, on avannut uuden toiminta-alueen ja tehnyt kenttätyöstä erittäin mielenkiintoista.”

Koska naimattomilla on usein vähemmän velvollisuuksia, jotkut ovat käyttäneet hyväkseen tilaisuutta palvella siellä, missä tarve on suurempi. ”Uskon lujasti, että mitä enemmän tekee Jehovan palveluksessa, sitä helpompi on saada läheisiä ystäviä ja tuntea itsensä rakastetuksi”, sanoo Lidiana, noin 35-vuotias naimaton sisar, joka on palvellut tarvealueella muissa maissa. ”Olen saanut monia läheisiä ystäviä, jotka ovat taustaltaan ja kansallisuudeltaan erilaisia, ja nämä ystävyyssuhteet ovat suuresti rikastuttaneet elämääni.”

Raamattu kertoo, että evankelista Filippoksella oli neljä naimatonta tytärtä, jotka profetoivat (Apt. 21:8, 9). Heillä on isänsä tavoin täytynyt olla innokas henki. Ehkäpä he käyttivät profetoimisen lahjaansa Kesareassa asuvien kristittyjen tovereidensa hyödyksi. (1. Kor. 14:1, 3.) Nykyäänkin monet naimattomat sisaret rohkaisevat toisia olemalla säännöllisesti läsnä kristillisissä kokouksissa ja osallistumalla niissä.

Lyydia puolestaan oli Filippissä asuva varhaiskristitty, jota Raamatussa kiitetään vieraanvaraisuudesta (Apt. 16:14, 15, 40). Tämä sisar, joka oli mahdollisesti naimaton tai leski, oli luonteeltaan antelias, minkä ansiosta hän sai nauttia matkavalvojien, kuten Paavalin, Silaksen ja Luukkaan, palkitsevasta seurasta. Anteliaisuudesta saa samanlaisia siunauksia nykyäänkin.

Rakastettuna olemisen tarve tyydytetään

Sen lisäksi, että mielekäs toiminta täyttää elämämme, meillä kaikilla on tarve saada osaksemme rakkautta ja kiintymystä. Miten naimattomat voivat saada tämän tarpeen tyydytetyksi? Ensinnäkin voimme aina luottaa siihen, että Jehova rakastaa, vahvistaa ja kuuntelee meitä. Kuningas Daavid oli ajoittain ”yksinäinen ja ahdistunut”, mutta hän tiesi voivansa milloin tahansa kääntyä Jehovan puoleen saadakseen häneltä tukea (Ps. 25:16; 55:22). ”Vaikka oma isäni ja oma äitini hylkäisivätkin minut, niin Jehova kuitenkin ottaisi minut huomaansa”, hän kirjoitti (Ps. 27:10). Jumala pyytää kaikkia palvelijoitaan lähestymään häntä, tulemaan hänen läheisiksi ystävikseen (Ps. 25:14; Jaak. 2:23; 4:8).

Lisäksi voimme maailmanlaajuisen veljesseuran keskuudesta löytää hengellisiä isiä,  äitejä, veljiä ja sisaria, joiden osoittama rakkaus rikastuttaa elämäämme (Matt. 19:29; 1. Piet. 2:17). Monet naimattomat kristityt saavat suurta tyydytystä jäljitellessään Dorkasta, joka ”uhkui hyviä tekoja ja armonlahjoja” (Apt. 9:36, 39). ”Minne menenkin, etsin seurakunnasta aitoja ystäviä, jotka rakastavat minua ja tukevat minua, kun olen alamaissa”, selittää Loli. ”Vahvistaakseni tällaisia ystävyyssuhteita yritän osoittaa rakkautta ja kiinnostusta toisia kohtaan. Olen palvellut kahdeksassa eri seurakunnassa ja olen aina löytänyt tosi ystäviä. He eivät useinkaan ole minun ikäisiäni sisaria; toisinaan he ovat isoäitejä tai teini-ikäisiä.” Jokaisessa seurakunnassa on niitä, jotka tarvitsevat kiintymystä ja toveruutta. Kun osoitamme vilpitöntä kiinnostusta heitä kohtaan, voimme olla suureksi avuksi heille ja oma halumme rakastaa ja saada osaksemme rakkautta tulee tyydytetyksi. (Luuk. 6:38.)

Jumala ei unohda

Raamattu osoittaa, että kaikkien kristittyjen täytyy näinä vaikeina aikoina tehdä jonkinlaisia uhrauksia (1. Kor. 7:29–31). Ne jotka pysyvät naimattomina siksi, että ovat päättäneet totella Jumalan käskyä avioitua vain Herrassa, ansaitsevat varmasti erityistä kunnioitusta ja huomaavaisuutta (Matt. 19:12). Tämä kiitettävä uhraus ei kuitenkaan merkitse sitä, etteivätkö he voisi nauttia elämästä täysin määrin.

”Elämäni on antoisaa, koska minulla on hyvä suhde Jehovaan ja saan palvella häntä”, toteaa Lidiana. ”Tunnen avioliitossa olevia ihmisiä, jotka ovat onnellisia, ja toisia, jotka ovat onnettomia. Tämä tosiasia saa minut vakuuttuneeksi siitä, että onnellisuuteni ei riipu siitä, menenkö tulevaisuudessa naimisiin vai en.” Kuten Jeesus osoitti, onnellisuus tulee pääasiassa antamisesta ja palvelemisesta – asioista, joita kaikki kristityt voivat tehdä (Joh. 13:14–17; Apt. 20:35).

Epäilemättä suurin syy iloomme on se, että tiedämme Jehovan siunaavan meitä minkä tahansa uhrauksen vuoksi, jonka teemme totellaksemme häntä. Raamattu vakuuttaa: ”Jumala ei ole epävanhurskas, niin että hän unohtaisi teidän työnne ja sen rakkauden, jota olette osoittaneet hänen nimeään kohtaan.” (Hepr. 6:10.)

[Alaviite]

[Huomioteksti s. 25]

”Nautin siitä, mitä minulla on, enkä uneksi siitä, mitä minulla ei ole.” (Carmen)

[Kuva s. 26]

Loli ja Lidiana nauttivat palvelemisesta tarvealueella.

[Kuva s. 27]

Jumala pyytää kaikkia palvelijoitaan lähestymään häntä.