Ikuinen elämä maan päällä – Jumalan antama toivo
Ikuinen elämä maan päällä – Jumalan antama toivo
”Luomakunta alistettiin turhuuteen – – toivon varaan.” (ROOM. 8:20)
1, 2. a) Miksi toivo ikuisesta elämästä maan päällä on meille tärkeä? b) Miksi monet suhtautuvat epäilevästi ajatukseen ikuisesta elämästä maan päällä?
KENTIES muistat, millaista iloa tunsit saadessasi tietää, että lähitulevaisuudessa ihmiset eivät enää vanhene eivätkä kuole vaan elävät ikuisesti maan päällä (Joh. 17:3; Ilm. 21:3, 4). Olet todennäköisesti nauttinut tämän raamatullisen toivon kertomisesta toisille. Onhan ikuisen elämän toivo olennainen osa sitä hyvää uutista, jota saarnaamme. Se muovaa koko elämänkatsomustamme.
2 Kristikunnan uskonnot ovat enimmäkseen jättäneet huomiotta toivon ikuisesta elämästä maan päällä. Vaikka sielu Raamatun mukaan kuolee, kirkkojen enemmistö opettaa sellaista epäraamatullista oppia, että ihmisellä on kuolematon sielu, joka jää kuolemassa eloon ja jatkaa elämää henkimaailmassa (Hes. 18:20). Siksi monet suhtautuvat epäilevästi ajatukseen ikuisesta elämästä maan päällä. Voisimme näin ollen kysyä: Tukeeko Raamattu tätä toivoa? Jos tukee, niin milloin Jumala ensi kerran paljasti sen ihmisille?
”Alistettiin turhuuteen – – toivon varaan”
3. Miten Jumalan tarkoitus ihmisen suhteen kävi ilmi ihmishistorian alusta lähtien?
3 Jehovan tarkoitus ihmiskunnan suhteen kävi ilmi aivan ihmishistorian alussa. Jumala osoitti selvästi, että jos Aadam olisi tottelevainen, hän eläisi ikuisesti. (1. Moos. 2:9, 17; 3:22.) Aadamin varhaiset jälkeläiset saivat epäilemättä tietää, miten ihminen menetti täydellisyyden, ja näkyvät todisteet vahvistivat asian. Eedenin puutarhan sisäänkäynti oli suljettu, ja ihmiset vanhenivat ja kuolivat. (1. Moos. 3:23, 24.) Ajan myötä ihmisten elinikä lyheni. Aadam eli 930 vuotta. Vedenpaisumuksesta säilynyt Seem eli vain 600 vuotta ja hänen poikansa Arpaksad 438 vuotta. Abrahamin isä Terah eli 205 vuotta. Abrahamin elinikä oli 175 vuotta ja hänen poikansa Iisakin 180 vuotta, ja Jaakob eli 147 vuotta. (1. Moos. 5:5; 11:10–13, 32; 25:7; 35:28; 47:28.) Monien ihmisten on täytynyt tajuta, mitä tämä iän lyheneminen merkitsi: ikuisen elämän odote oli menetetty. Oliko heillä perustetta toivoa, että se saataisiin takaisin?
4. Mitä perusteita vanhan ajan uskollisilla ihmisillä oli uskoa, että Jumala palauttaisi Aadamin menettämät siunaukset?
4 Jumalan sanassa sanotaan: ”[Ihmis]luomakunta alistettiin turhuuteen – – toivon varaan.” (Room. 8:20.) Minkä toivon? Raamatun aivan ensimmäinen ennustus kohdisti huomion ”siemeneen”, joka murskaisi ”käärmeen” pään. (Lue 1. Mooseksen kirjan 3:1–5, 15.) Tuota Siementä koskeva lupaus antoi uskollisille ihmisille varman toivon siitä, että Jumala ei luopuisi tarkoituksestaan ihmiskunnan suhteen. Se antoi Abelin ja Nooan kaltaisille ihmisille syyn uskoa, että Jumala palauttaisi Aadamin menettämät siunaukset. Nämä miehet saattoivat tajuta, että ”siemenen” ”kantapään” murskaamiseen liittyisi veren vuodattaminen. (1. Moos. 4:4; 8:20; Hepr. 11:4.)
5. Mikä osoittaa, että Abraham uskoi ylösnousemukseen?
5 Ajatellaanpa Abrahamia. Kun häntä koeteltiin, hän ”ikään kuin uhrasi Iisakin, – – ainosyntyisen poikansa”. (Hepr. 11:17.) Miksi Abraham oli valmis uhraamaan hänet? (Lue Heprealaiskirjeen 11:19.) Hän uskoi ylösnousemukseen! Hänellä oli peruste tälle uskolle. Olihan Jehova elvyttänyt hänen lisääntymiskykynsä ja mahdollistanut sen, että hän ja hänen vaimonsa Saara saivat vanhalla iällään pojan. (1. Moos. 18:10–14; 21:1–3; Room. 4:19–21.) Jehova oli myös antanut Abrahamille sanansa luvatessaan: ”Iisakin välityksellä tulee se, mitä kutsutaan sinun siemeneksesi.” (1. Moos. 21:12.) Abrahamilla oli siksi hyvät syyt odottaa, että Jumala herättäisi Iisakin kuolleista.
6, 7. a) Minkä liiton Jehova teki Abrahamin kanssa? b) Miten Jehovan Abrahamille esittämä lupaus antoi ihmiskunnalle toivon?
6 Abrahamin huomattavan uskon vuoksi Jehova teki hänen kanssaan liiton, joka koski hänen jälkeläisiään eli ”siementään”. (Lue 1. Mooseksen kirjan 22:18.) ”Siemenen” ensisijaiseksi osaksi osoittautui Jeesus Kristus (Gal. 3:16). Jehova oli kertonut Abrahamille, että hänen ”siemenensä” lisättäisiin, niin että se olisi ”kuin taivaiden tähdet ja kuin hiekkajyväset, jotka ovat meren rannalla” – määrään, jota Abraham ei tiennyt (1. Moos. 22:17). Myöhemmin lukumäärä kuitenkin paljastettiin. Tuon ”siemenen” muodostavat Jeesus Kristus ja ne 144 000, jotka tulevat hallitsemaan hänen kanssaan hänen Valtakunnassaan. (Gal. 3:29; Ilm. 7:4; 14:1.) Messiaaninen Valtakunta on välikappale, jonka avulla ”kaikki maan kansakunnat siunaavat itsensä”.
7 Abraham ei voinut mitenkään ymmärtää sen liiton täyttä merkitystä, jonka Jehova teki hänen kanssaan. Siitä huolimatta ”hän odotti kaupunkia, jolla on todelliset perustukset” (Hepr. 11:10). Tämä kaupunki on Jumalan valtakunta. Jotta Abraham saisi siunauksia tuon Valtakunnan alaisuudessa, hänet täytyy herättää eloon. Ylösnousemuksen välityksellä hänen on mahdollista elää ikuisesti maan päällä. Ikuisen elämän mahdollisuus on avoinna paitsi kuolleista herätettäville myös niille, jotka säilyvät elossa Harmagedonista (Ilm. 7:9, 14; 20:12–14).
”Henki on aiheuttanut minulle painetta”
8, 9. Miksi Jobin kirja ei ole vain kertomus yhden miehen koettelemuksista?
8 Ajanjaksona, joka sijoittui Abrahamin pojanpojanpojan Joosefin ja profeetta Mooseksen elinaikojen väliin, eli mies nimeltä Job. Raamatussa oleva Jobin kirja, jonka kirjoitti todennäköisesti Mooses, selittää, miksi Jehova antoi Jobin kärsiä ja miten hänen lopulta kävi. Jobin kirja ei kuitenkaan ole vain kertomus yhden miehen koettelemuksista, vaan se suuntaa huomion kiistakysymyksiin, joilla on merkitystä koko kaikkeudelle. Tämä kirja auttaa ymmärtämään entistä paremmin, että Jehova käyttää suvereeniuttaan vanhurskaasti. Se myös paljastaa, että kaikkien Jumalan maallisten palvelijoiden nuhteettomuus ja elämänodotteet liittyvät Eedenissä herätettyyn kiistakysymykseen. Vaikka Job ei ymmärtänyt tätä kiistakysymystä, hän ei alkanut kolmen toverinsa väitteistä huolimatta ajatella, että hän oli epäonnistunut nuhteettomuuden säilyttämisessä (Job 27:5). Tämän pitäisi vahvistaa uskoamme ja auttaa meitä tajuamaan, että pystymme säilyttämään nuhteettomuutemme ja seisomaan Jehovan suvereeniuden puolella.
9 Kun Jobin kolme näennäistä lohduttajaa olivat lakanneet puhumasta, ”Elihu, busilaisen Barakelin poika”, avasi suunsa. Mikä sai hänet puhumaan? ”Olen tullut sanoja täyteen”, hän sanoi. ”Henki on aiheuttanut minulle painetta sisuksissani.” (Job 32:5, 6, 18.) Se mitä Elihu henkeytettynä puhui, täyttyi Jobin elämässä koettelemusten päätyttyä, mutta hänen sanoillaan on merkitystä myös muille. Ne antavat toivoa kaikille nuhteettomuuden säilyttäjille.
10. Mikä osoittaa, että Jehovan jollekin yksilölle antama sanoma soveltuu toisinaan laajemmin koko ihmiskuntaan?
10 Joskus Jehova antaa jollekin yksilölle sanoman, joka soveltuu myös laajemmin koko ihmiskuntaan. Tämä voidaan nähdä Danielin ennustuksesta, joka liittyi Babylonian kuninkaan Nebukadnessarin uneen suunnattoman puun hakkaamisesta (Dan. 4:10–27). Tuo uni toteutui Nebukadnessarin yhteydessä, mutta se viittasi myös johonkin paljon suurempaan. Se osoitti, että maahan kohdistuva Jumalan suvereenius, jonka ilmauksena oli kuningas Daavidin sukuhaaran hallitsema valtakunta, tulisi jälleen ilmeiseksi vuodesta 607 eaa. alkaneen 2 520 vuoden ajanjakson päätyttyä. * Jumalan suvereenius maahan nähden alkoi taas käydä ilmeiseksi, kun Jeesus Kristus asetettiin taivaalliseksi Kuninkaaksi vuonna 1914. Ajattele, miten Valtakunnan hallinto pian täyttää tottelevaisen ihmiskunnan toiveet!
”Päästä hänet menemästä alas hautakuoppaan!”
11. Mitä Elihun sanat osoittivat Jumalasta?
11 Vastatessaan Jobille Elihu puhuu ”sanansaattajasta, puolestapuhujasta”, joka olisi ”yksi tuhannesta, ilmoittamassa ihmiselle hänen oikeamielisyytensä”. Entä jos tämä sanansaattaja ”esittää Jumalalle hartaan pyynnön, jotta tämä mielistyisi häneen”? Elihu sanoo, että silloin Jumala ”suosii tätä ja sanoo: ’Päästä hänet menemästä alas hautakuoppaan! Minä olen saanut lunnaat! Tulkoon hänen lihansa verevämmäksi kuin nuoruudessa, palatkoon hän nuoruudentarmonsa päiviin!’ ” (Job 33:23–26.) Nämä sanat osoittivat, että Jumala on halukas ottamaan vastaan katuvien ihmisten puolesta maksetut ”lunnaat” eli ”katteen” (Job 33:24, alav.).
12. Minkä toivon Elihun sanat antavat ihmiskunnalle?
12 Elihu ei luultavasti ymmärtänyt lunnaiden täyttä merkitystä, kuten eivät profeetatkaan ymmärtäneet täysin kaikkea, mitä he kirjoittivat (Dan. 12:8; 1. Piet. 1:10–12). Elihun sanat heijastavat kuitenkin sitä toivoa, että Jumala ottaisi jonakin päivänä vastaan lunnaat ja vapauttaisi ihmiset vanhenemisprosessista ja kuolemasta. Nuo sanat toivat ilmi suurenmoisen odotteen ikuisesta elämästä. Jobin kirja osoittaa myös, että tulee olemaan ylösnousemus (Job 14:14, 15).
13. Miksi Elihun sanoilla on kristityille suuri merkitys?
13 Elihun sanoilla on edelleenkin suuri merkitys miljoonille kristityille, jotka toivovat säilyvänsä elossa nykyisen asiainjärjestelmän tuhosta. Elossa säilyneiden joukossa olevat iäkkäät palaavat nuoruudentarmonsa päiviin. (Ilm. 7:9, 10, 14–17.) Lisäksi odote ylösnousseiden näkemisestä ennallistettuina nuoruutensa päiviin ilahduttaa uskollisia jatkuvasti. On tietysti selvää, että voidellut kristityt saavat kuolemattomuuden taivaassa ja Jeesuksen ”muut lampaat” ikuisen elämän maan päällä vain, jos he uskovat Jeesuksen lunastusuhriin (Joh. 10:16; Room. 6:23).
”Hän nielee kuoleman” maan päältä
14. Miksi tarvittiin jotain muuta kuin Mooseksen lakia, jotta israelilaisilla olisi ollut ikuisen elämän toivo?
14 Abrahamin jälkeläisistä tuli itsenäinen kansakunta, kun he astuivat liittosuhteeseen Jumalan kanssa. Antaessaan heille Lain Jehova sanoi: ”Teidän on pidettävä minun säädökseni ja oikeudelliset päätökseni, joista ihminen, jos hän tekee niiden mukaan, on myös elävä.” (3. Moos. 18:5.) Mutta koska israelilaiset eivät pystyneet elämään Lain täydellisten normien mukaisesti, Laki tuomitsi heidät ja he tarvitsivat vapautusta tuosta tuomiosta (Gal. 3:13).
15. Mistä tulevasta siunauksesta Daavid henkeytettiin kirjoittamaan?
15 Mooseksen jälkeen eli muita raamatunkirjoittajia, jotka Jehova henkeytti mainitsemaan ikuisen elämän toivon (Ps. 21:4; 37:29). Esimerkiksi kun psalmista Daavid kuvaili Siionissa vallitsevaa tosi palvojien ykseyttä, hän sanoi lopuksi: ”Sinne on Jehova käskenyt siunauksen, elämän, ajan hämärään asti.” (Ps. 133:3.)
16. Mitä Jehova lupasi Jesajan välityksellä ”kaiken maan” tulevaisuuden suhteen?
16 Jehova henkeytti Jesajan profetoimaan maanpäällisestä ikuisesta elämästä. (Lue Jesajan 25:7, 8.) Synti ja kuolema ovat painaneet raskaina ihmiskuntaa kuin tukahduttava ”verho” tai ”peite”. Jehova vakuuttaa kansalleen, että synti ja kuolema niellään eli poistetaan ”kaikesta maasta”.
17. Mikä Messiaan profeetallinen osa avaa tien ikuiseen elämään?
17 Ajatellaanpa myös Mooseksen laissa määrättyä käytäntöä, joka koski Asaselille kuuluvaa vuohta. Kerran vuodessa, sovituspäivänä, ylimmäinen pappi laski molemmat kätensä elävän vuohen pään päälle ja tunnusti sen yllä kaikki Israelin poikien erheet ja pani ne vuohen pään päälle. Ja vuohi kantoi ”kaikki heidän erheensä autioon maahan”. (3. Moos. 16:7–10, 21, 22.) Jesajan ennustuksen mukaan tulisi Messias, jolla olisi samanlainen osa. Hän kantaisi pois ”sairaudet”, ”tuskat” ja ”monien synnin” ja avaisi siten tien ikuiseen elämään. (Lue Jesajan 53:4–6, 12.)
18, 19. Mikä toivo ilmaistaan Jesajan 26:19:ssä ja Danielin 12:13:ssa?
18 Jehova kertoi Jesajan välityksellä kansalleen Israelille: ”Sinun kuolleesi tulevat elämään. Minun ruumiini [”minun surmattuni”, alav.] nousevat ylös. Herätkää ja huutakaa ilosta, te tomussa asuvat! Sillä sinun kasteesi on kuin malvojen kaste, ja itse maa antaa elottomien tulla ilmoille.” (Jes. 26:19.) Raamatun heprealaiset kirjoitukset esittävät selvästi toivon ylösnousemuksesta ja elämästä maan päällä. Esimerkiksi kun Daniel oli lähes satavuotias, Jehova vakuutti hänelle: ”Sinä tulet lepäämään, mutta sinä nouset osaasi päivien lopussa.” (Dan. 12:13.)
19 Ylösnousemustoivon vuoksi Martta saattoi sanoa kuolleesta veljestään Jeesukselle: ”Tiedän, että hän nousee ylösnousemuksessa viimeisenä päivänä.” (Joh. 11:24.) Muuttivatko Jeesuksen opetukset ja hänen opetuslastensa henkeytetyt kirjoitukset tätä toivoa? Onko ikuinen elämä maan päällä yhä se toivo, jota Jehova tarjoaa ihmiskunnalle? Tarkastelemme vastauksia näihin kysymyksiin seuraavassa kirjoituksessa.
[Alaviite]
Osaatko selittää?
• Minkä toivon varaan ihmiskunta ”alistettiin turhuuteen”?
• Mikä osoittaa, että Abraham uskoi ylösnousemukseen?
• Minkä toivon Elihun Jobille esittämät sanat tarjoavat ihmiskunnalle?
• Miten Raamatun heprealaiset kirjoitukset korostavat toivoa ylösnousemuksesta ja ikuisesta elämästä maan päällä?
[Tutkistelukysymykset]
[Kuva s. 5]
Elihun Jobille esittämät sanat antavat toivon siitä, että ihminen vapautetaan vanhenemisprosessista ja kuolemasta.
[Kuva s. 6]
Danielille vakuutettiin, että hän ”nousee osaansa päivien lopussa”.