Kalastusta Galileanmerellä

MILLAISTA mahtoi olla kalastajan elämä Galileanmerellä ensimmäisellä vuosisadalla? Vastaus luo lisävaloa moniin evankeliumien kertomuksiin, esimerkiksi edellisessä kirjoituksessa tarkasteltuihin tapahtumiin.

Tämä ”meri” on todellisuudessa noin 21 kilometriä pitkä ja 12 kilometriä leveä makeavetinen järvi. Kalastajat ovat jo kauan käyttäneet hyödykseen siitä saatavia runsaita kalansaaliita. Jerusalemissa Kalaportin luona sijaitsi ilmeisesti kalatori (Nehemia 3:3). Siellä myytiin esimerkiksi Galileanmerestä pyydettyjä kaloja.

 Apostoli Pietari oli kotoisin Galileanmeren rannalla sijaitsevasta Betsaidan kaupungista, jonka nimi voi merkitä ’kalastajan huonetta’. Järven rannalla oli myös kaupunki nimeltä Magadan eli Magdala, jonne Jeesus vei opetuslapsensa käveltyään veden päällä (Matteus 15:39). Erään lähteen mukaan tämän kaupungin kreikkalainen nimi voitaisiin kääntää ”kalanjalostuskaupungiksi”. Se tunnettiin suurista kalankäsittelylaitoksista, joissa tuolta alueelta pyydettyä kalaa kuivattiin ja suolattiin – tai säilöttiin liemeen amforiksi kutsuttuihin saviruukkuihin. Pakkaamisen jälkeen näitä tuotteita lähetettiin todennäköisesti joka puolelle Israelia ja jopa sen rajojen ulkopuolelle.

Kalojen pyytäminen, jalostaminen ja myyminen oli siis Jeesuksen ajan Galileassa mittavaa liiketoimintaa. Voisi siksi olettaa, että monet sikäläiset hyötyivät siitä taloudellisesti. Näin ei kuitenkaan välttämättä ollut. Kalastus ”ei ollut sellaista ’vapaata yrittäjyyttä’, joka nykyisillä Uuden testamentin lukijoilla saattaa olla mielessään”, sanoo eräs tutkija. Se oli ”valtion säätelemää, eliittiä hyödyttävää liiketoimintaa”.

Rooma oli nimittänyt Herodes Antipaan Galilean piirihallitsijaksi eli paikallisruhtinaaksi. Herodeksen valvonnassa olivat näin ollen hänen hallintoalueensa tiet ja satamat sekä esimerkiksi kaivosten, metsien, viljelymaiden ja kalavesien luonnonvarat. Ne tuottivatkin huomattavan osuuden hänen verotuloistaan. Meillä ei ole yksityiskohtaisia tietoja siitä, millainen verotuskäytäntö oli Galileassa ensimmäisellä vuosisadalla. Yleensä Herodeksen menettely ei kuitenkaan näytä poikenneen paljoakaan siitä, mikä oli tapana hellenistisillä hallitsijoilla tai miten roomalaiset toimivat muissa itäisissä provinsseissaan. Suuri osa alueen talouselämän ja luonnonvarojen tuotosta on saattanut päätyä eliitille eikä tavallisille ihmisille, jotka työn pääasiassa tekivät.

Verotaakka

Jeesuksen päivinä Galilean parhaat osat kuuluivat kuningashuoneelle, ja ne jaettiin suuriksi maa-alueiksi, joita Herodes Antipas lahjoitti ylimyksilleen ja muille hänen suosiotaan nauttiville. Herodeksen alamaiset joutuivat rahoittamaan hänen ylellisen elämänsä, kunnianhimoiset rakennushankkeensa ja massiivisen hallintonsa sekä maksamaan lahjat, joita hän jakeli ystävilleen ja kaupungeille. Verojen ja tullien on sanottu olleen kansalle äärimmäisen raskas taakka.

Herodeksella oli ehdoton yksinoikeus myös sisävesien hyödyntämiseen. Joko kalastaminen oli kuninkaan valvomaa laajamittaista yritystoimintaa tai sitä valvoivat yksittäisten lahjaksi saatujen maa-alueiden haltijat. Suoraan kuninkaan hallinnassa olevilla alueilla veronkantajat tai veronkantajien  päämiehet – rikkaat, jotka olivat ostaneet huutokaupassa veronkanto-oikeuden – saivat sopia kalastajien kanssa kalastusoikeuksien vuokrasta. Jotkut kommentaattorit ovat esittäneet, että koska Matteuksen veroasema oli Kapernaumissa, * tärkeässä Galileanmeren kalastuskeskuksessa, hän on saattanut toimia näiden veronkantajien päämiesten palveluksessa paikallisena ”kuninkaallisten kalastusoikeuksien välittäjänä”.

Ensimmäiseltä ja toiselta vuosisadalta peräisin olevat todisteet osoittavat, että verot maksettiin Palestiinassa usein rahan sijasta luontoissuorituksina. Niinpä jotkut ammattikalastajat luovuttivat noin 25–40 prosenttia saaliistaan vastineeksi kalastusoikeudesta. Vanhat asiakirjat osoittavat, että ainakin joillakin Rooman hallitsemilla alueilla kalastuksessa vallitsi valtion monopoli, jota tarkastajat kontrolloivat. Pisidiassa eräänlainen kalastuksen valvoja varmisti, ettei kukaan kalastanut luvatta ja että kalastajat myivät saaliinsa yksinomaan valtuutetuille välittäjille eli tukkukauppiaille, joita valtio niin ikään valvoi ja verotti.

Erään asiantuntijan mukaan tällaisesta sääntelystä ja verotuksesta seurasi lopulta se, että ”kuningas tai maa-alueen haltija sai paljon voittoa, kun taas kalastajat saivat hyvin vähän”. Myös muilla liiketoiminnan aloilla työskentelevien ansiot jäivät raskaan verotuksen vuoksi vähäisiksi. Verot eivät koskaan ole olleet niitä maksavien keskuudessa suosittuja. Kuten evankeliumikertomuksista ilmenee, veronkantajia kohtaan tunnettiin yleensä vihamielisyyttä, ja sitä epäilemättä lisäsi niiden todellinen epärehellisyys ja ahneus, jotka rikastuivat kiskomalla tavalliselta kansalta kaiken mahdollisen (Luukas 3:13; 19:2, 8).

Kalastajat evankeliumeissa

Evankeliumit paljastavat, että Simon Pietarilla oli kalastusyrityksessään liikekumppaneita. Ne jotka auttoivat Pietaria nostamaan valtavan kalansaaliin, olivat hänen ”toisessa veneessä olevia kumppaneitaan”. (Luukas 5:3–7.) Tutkijat selittävät, että ”kalastajat saattoivat muodostaa ’osuuskuntia’ – – tehdäkseen tarjouksia kalastussopimuksista tai -luvista”. Juuri tällä tavoin Sebedeuksen pojat sekä Pietari, Andreas ja heidän kumppaninsa ovat voineet saada luvan jatkaa kalastuselinkeinoaan.

Raamatussa ei mainita, omistivatko nämä galilealaiset kalastajat käyttämänsä veneet ja välineet. Jotkut uskovat, että he omistivat. Jeesuksen sanotaankin nousseen veneeseen, ”joka oli Simonin” (Luukas 5:3). Toisaalta erään tätä aihetta käsittelevän artikkelin mukaan ”on ainakin mahdollista, että veneet olivat todellisuudessa välittäjien omistuksessa ja että osuuskunta käytti niitä”. Oli miten oli, Raamattu kertoo Jaakobin ja Johanneksen korjanneen verkkojaan. Kalastajien täytyi luultavasti myös käydä kauppaa saadakseen saaliinsa myytyä, ja tarvittaessa heidän oli palkattava päivätyöläisiä.

Galilean kalastajat tekivät siis ensimmäisellä vuosisadalla paljon sellaista, mikä jää helposti huomaamatta. Heidän harjoittamansa liiketoiminta oli osa mutkikasta talousjärjestelmää. Kun pidämme mielessämme kaiken tämän, saamme syvällisemmän käsityksen niistä evankeliumikertomuksista ja Jeesuksen sanoista, jotka koskevat kalastamista ja kalastajia. Mikä vielä tärkeämpää, nämä tiedot lisäävät arvostustamme Pietarin, Andreaan, Jaakobin ja Johanneksen osoittamaa uskoa kohtaan. He hankkivat elantonsa kalastamalla. Olipa heidän tarkka taloudellinen tilanteensa millainen hyvänsä niihin aikoihin kun Jeesus kutsui heidät, he jättivät oitis tutun ammattinsa ja luotettavan tulolähteensä tullakseen ”ihmisten kalastajiksi” (Matteus 4:19).

[Alaviite]

[Kartta s. 25]

(Ks. painettu julkaisu)

Hulajärvi

Betsaida

Kapernaum

Magadan

Galileanmeri

Jerusalem

Kuollutmeri

[Lähdemerkintä]

Todd Bolen/Bible Places.com

[Kuvan lähdemerkintä s. 26]

Todd Bolen/Bible Places.com