Tiesitkö?

Kuka oli ”temppelin päällikkö”, ja millaisia tehtäviä hänellä oli?

Niiden juutalaisten uskonnollisten johtajien joukossa, jotka pidättivät apostolit Pietarin ja Johanneksen heidän ollessaan saarnaamassa, oli ”temppelin päällikkö” (Apostolien teot 4:1–3). Raamatussa ei kuvailla temppelin päällikön tehtäviä, mutta joissakin historiallisissa lähteissä on niistä kiinnostavaa taustatietoa.

Vaikuttaa siltä, että Jeesuksen päivinä temppelin päällikön virkaa hoiti pappi, joka oli arvoltaan ylimmäisestä papista seuraava. Hän ylläpiti järjestystä sekä Jerusalemin temppelissä että sen ympäristössä. Hän valvoi temppelissä suoritettavaa palvontaa samoin kuin eräänlaisia temppelin poliisivoimia. Hänen alaisuudessaan toimivat päälliköt taas varmistivat, ettei kukaan päässyt kielletyille alueille. He myös vartioivat temppelin aarteistoa sekä valvoivat vartijoita, jotka avasivat temppelin portit aamulla ja sulkivat ne illalla.

Temppelissä työskentelevät papit ja leeviläiset oli järjestetty 24 osastoksi, joista kukin palveli vuorotellen viikon kerrallaan, kaksi kertaa vuodessa. Kullakin osastolla oli todennäköisesti oma päällikkönsä. (1. Aikakirja 24:1–18.)

Temppelin päälliköt olivat vaikutusvaltaisia miehiä. Heidät mainitaan niiden ylipappien yhteydessä, jotka juonittelivat surmatakseen Jeesuksen, ja he myös tulivat joukkoineen pidättämään Jeesusta (Luukas 22:4, 52).

Matteuksen 3:4:ssä sanotaan, että Johannes Kastaja söi ”kulkusirkkoja ja luonnonhunajaa”. Oliko tuolloin tapana syödä kulkusirkkoja?

Jotkut eivät usko Johanneksen syöneen hyönteisiä, vaan heidän mielestään Matteus viittasi johanneksenleipäpuun palkoihin, luonnonvaraisena kasvaviin hedelmiin tai jopa johonkin kalalajiin. Matteuksen käyttämä kreikankielinen sana tarkoittaa kuitenkin heinäsirkkoja, jotka luokitellaan nykyään Acrididae-heimoon kuuluviksi. Israelissa olivat yleisimpiä aavikkokulkusirkat, jotka muodostavat parvia ja aiheuttavat paljon tuhoa (Joel 1:4, 7; Nahum 3:15).

Muun muassa muinaisista assyrialaisista ja etiopialaisista kulkusirkat olivat suurta herkkua, ja nykyäänkin niitä syövät jotkut beduiinit ja Jemenin juutalaiset. Israelissa kulkusirkkoja pidettiin köyhien ruokana. Kulkusirkasta poistettiin ensin pää, jalat ja takaruumis, minkä jälkeen keskiruumis syötiin joko raakana tai sen jälkeen kun se oli kuivattu auringossa tai paahdettu. Joskus kulkusirkkoja suolattiin, liotettiin viinietikassa tai kastettiin hunajaan. Historioitsija Henri Daniel-Rops sanoo, että niiden maku muistuttaa katkaravun makua.

Johannes saarnasi erämaassa, joten todennäköisesti kulkusirkkoja oli hänen saatavillaan (Markus 1:4). Koska kulkusirkoissa on noin 75 prosenttia proteiinia, niistä sai luonnonhunajan kera erittäin ravitsevan aterian.

[Kuva s. 28]

Assyrialaiset palvelijat kantamassa kulkusirkkoja ja granaattiomenia

[Lähdemerkintä]

Kirjasta Discoveries Among the Ruins of Nineveh and Babylon (1853)