Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Raamattu tavoittaa Suuren punaisen saaren

Raamattu tavoittaa Suuren punaisen saaren

Raamattu tavoittaa Suuren punaisen saaren

MADAGASKAR, joka sijaitsee noin 400 kilometrin päässä Afrikan kaakkoisrannikosta, on maapallon neljänneksi suurin saari. Madagaskarin asukkaat, malagassit, ovat jo pitkään tunteneet nimen Jehova, sillä Jumalan nimen sisältäviä raamatunkäännöksiä on ollut saatavilla malagassin kielellä yli 170 vuoden ajan. Malagassinkielisen käännöksen tekeminen on kertomus sinnikkyydestä ja antaumuksesta.

Yrityksiin Raamatun kääntämiseksi malagassin kielelle ryhdyttiin ensin läheisessä Mauritiuksen saaressa. Jo vuonna 1813 Sir Robert Farquhar, Mauritiuksen brittiläinen kuvernööri, pani alulle evankeliumien kääntämisen malagassiksi. Myöhemmin hän kannusti Madagaskarin kuningasta Radama I:tä pyytämään, että Lontoon lähetysseurasta tulisi opettajia Suureen punaiseen saareen, jota nimeä Madagaskarista toisinaan käytetään.

Mauritiuksesta saapui 18. elokuuta 1818 Toamasina-nimiseen satamakaupunkiin kaksi walesilaista lähetyssaarnaajaa: David Jones ja Thomas Bevan. Siellä he tapasivat syvästi uskonnollisia ihmisiä, jotka pitivät esi-isien palvontaa ja suullisia perinteitä keskeisellä sijalla jokapäiväisessä elämässään. Malagassit puhuivat värikästä kieltä, joka kuuluu malaijilais-polynesialaiseen kieliryhmään.

Pian sen jälkeen, kun Jones ja Bevan olivat avanneet pienen koulun, he toivat vaimonsa ja lapsensa Mauritiuksesta Toamasinaan. Surullista kyllä koko ryhmä sairastui malariaan, ja Jonesin vaimo ja lapsi kuolivat joulukuussa 1818. Kaksi kuukautta myöhemmin tauti pyyhkäisi pois Bevanin perheen. David Jones oli ryhmästä ainoa eloon jäänyt.

Murhenäytelmä ei saanut Jonesia perääntymään. Hän oli lujasti päättänyt saattaa Jumalan sanan Madagaskarin asukkaiden käsiin. Vetäydyttyään Mauritiukseen toipumaan Jones kävi käsiksi haastavaan tehtävään: hän alkoi opiskella malagassia. Pian sen jälkeen hän teki alkuvalmisteluja Johanneksen evankeliumin kääntämistä varten.

Lokakuussa 1820 Jones palasi Madagaskariin. Hän asettui pääkaupunkiin Antananarivoon ja perusti pian uuden koulun, jota lähetyssaarnaajat pitivät toiminnassa. Olot olivat ankeat. Ei ollut koulukirjoja, ei liitutaulua eikä pulpetteja. Mutta opetus oli erinomaista ja lapset olivat innokkaita oppimaan.

Kun Jones oli työskennellyt yksin noin seitsemän kuukautta, hän sai Bevanin tilalle uuden toverin, lähetyssaarnaajan nimeltä David Griffiths. Nämä kaksi työskentelivät itseään säästämättä Raamatun kääntämiseksi malagassin kielelle.

Kääntäminen käynnissä

1820-luvun alussa malagassin ainoa kirjoitettu muoto oli sorabe, jolla tarkoitetaan arabialaisin kirjaimin kirjoitettua malagassia. Vain hyvin harva osasi lukea sitä. Niinpä kun lähetyssaarnaajat olivat neuvotelleet kuningas Radama I:n kanssa, hän antoi luvan käyttää soraben sijasta latinalaista kirjaimistoa.

Kääntäminen alkoi 10. syyskuuta 1823. Jones käänsi 1. Mooseksen kirjaa ja Matteusta samalla kun Griffiths käänsi 2. Mooseksen kirjaa ja Luukasta. Molemmat miehet olivat hämmästyttävän sisukkaita. Sen lisäksi, että he tekivät itse suurimman osan käännöstyöstä, he opettivat edelleen koulussa aamuisin ja iltapäivisin. Vieläpä he valmistivat saarnoja ja johtivat kirkon jumalanpalveluksia kolmella kielellä. Käännöstyö meni kuitenkin kaiken muun edelle.

Apunaan 12 opiskelijaa nämä kaksi lähetyssaarnaajaa käänsivät kaikki Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset ja monia kirjoja Heprealaisista kirjoituksista vain puolessatoista vuodessa. Alustava käännös koko Raamatusta saatiin valmiiksi seuraavana vuonna. Tietenkin siihen piti tehdä korjauksia ja parannuksia. Niinpä Englannista lähetettiin avuksi kielimiehet David Johns ja Joseph Freeman.

Takaiskuja

Malagassinkielisen käännöksen valmistuttua Lontoon lähetysseura lähetti Charles Hovendenin pystyttämään Madagaskariin maan ensimmäistä painokonetta. Hovenden pääsi perille 21. marraskuuta 1826. Hän sairastui kuitenkin malariaan ja kuoli kuukauden kuluttua saapumisestaan. Ei ollut ketään, joka olisi pystynyt käyttämään painokonetta. Seuraavana vuonna James Cameron, taitava skotlantilainen ammattimies, sai koottua painokoneen sen osien joukosta löytämänsä käsikirjan avulla. Monien yritysten ja erehdysten jälkeen Cameron onnistui 4. joulukuuta 1827 painamaan osan 1. Mooseksen kirjan ensimmäisestä luvusta. *

Toinen takaisku tuli 27. heinäkuuta 1828, jolloin kuningas Radama I kuoli. Kuningas oli tukenut monin tavoin käännöshanketta. Noihin aikoihin David Jones sanoi: ”Kuningas Radama on äärimmäisen ystävällinen ja hyväntahtoinen. Hän on suuri koulutuksen puolestapuhuja ja arvostaa kansansa sivistämistä enemmän kuin kultaa ja hopeaa.” Mutta kuningasta seurasi valtaistuimelle hänen vaimonsa Ranavalona, ja pian kävi ilmeiseksi, ettei tämä tukisi työtä siten kuin hänen miehensä.

Kohta kuningattaren valtaannousun jälkeen eräs englantilainen vierailija pyysi päästä puhumaan kuningattaren kanssa käännöstyöstä. Häntä ei otettu vastaan. Kun lähetyssaarnaajat eräässä toisessa tilanteessa kertoivat kuningattarelle, että he voisivat opettaa ihmisille vielä paljon, muun muassa kreikkaa ja hepreaa, tämä sanoi: ”Kreikka ja heprea eivät minua liiemmälti kiinnosta, mutta haluaisin tietää, voisitteko opettaa kansalleni jotakin hyödyllisempää, kuten saippuanvalmistusta.” Koska Cameron tajusi, että heidän olisi ehkä pakko lähteä ennen kuin malagassinkielinen Raamattu olisi valmis, hän pyysi viikon aikaa miettiä kuningattaren sanoja.

Seuraavalla viikolla Cameron esitteli kuningattaren sanansaattajille kahta pientä saippuatankoa, jotka oli tehty paikallisista materiaaleista. Tämä ja muut lähetyssaarnaajien tekemät yleishyödylliset työt saivat kuningattaren rauhoittumaan niin pitkäksi aikaa, että he onnistuivat saamaan Raamatun painamisen valmiiksi muutamaa Heprealaisten kirjoitusten kirjaa lukuun ottamatta.

Ensin iloinen yllätys, sitten pettymys

Vaikka kuningatar suhtautui aluksi kielteisesti lähetyssaarnaajiin, hän antoi toukokuussa 1831 yllättävän säädöksen. Hän sallisi sen, että hänen alamaisiaan kastettaisiin kristityiksi! Tämä päätös oli kuitenkin lyhytaikainen. Kirjassa A History of Madagascar sanotaan: ”Kastetoimitusten määrä herätti levottomuutta kuninkaallisen hovin vanhoillisissa aineksissa, ja he saivat kuningattaren uskomaan, että ehtoollisella käynti merkitsi uskollisuuden vannomista brittiläisille.” Niinpä lupa kristilliseen kasteeseen peruttiin vuoden 1831 lopussa, vain puoli vuotta sen myöntämisestä.

Kuningattaren epäröinti sekä hallituksessa olevien traditionalistien selvästi kasvava vaikutus saivat lähetyssaarnaajat lopettamaan Raamatun painamisen. Kreikkalaiset kirjoitukset oli jo saatu valmiiksi, ja niitä oli liikkeellä tuhansia kappaleita. Eteen nousi kuitenkin uusi este 1. maaliskuuta 1835, jolloin kuningatar Ranavalona I julisti kristillisyyden laittomaksi ja määräsi kaikki kristilliset kirjat luovutettavaksi viranomaisille.

Kuningattaren käsky merkitsi myös sitä, että oppipoikina olleet malagassit eivät voineet enää auttaa painotyössä. Koska lähetyssaarnaajia oli vain kourallinen, he uurastivat yötä päivää saattaakseen työn päätökseen, kunnes vihdoin kesäkuussa 1835 julkaistiin koko Raamattu. Malagassinkielinen Raamattu oli syntynyt!

Koska kielto oli voimassa, Raamatut levitettiin nopeasti ja 70 kappaletta haudattiin maahan niiden säästämiseksi hävittämiseltä. Tämä tapahtuikin viime hetkellä, sillä vuoden kuluessa kaikki lähetyssaarnaajat kahta lukuun ottamatta lähtisivät saaresta. Mutta Jumalan sana levisi Suuressa punaisessa saaressa.

Malagassien rakkaus Raamattua kohtaan

Miten iloisia Madagaskarin asukkaat olivatkaan, kun he pystyivät lukemaan Jumalan sanaa omalla kielellään! Käännöksessä on tosin virheitä, ja kieli tuntuu nykyään melko vanhanaikaiselta. Silti on vain harvoja koteja, joissa ei ole Raamattua, ja monet malagassit lukevat sitä säännöllisesti. Merkittävää tässä käännöksessä on se, että Jumalan nimeä Jehova käytetään laajalti Heprealaisissa kirjoituksissa. Käännöksen alkuperäisissä kappaleissa tuo nimi esiintyy myös Kreikkalaisissa kirjoituksissa. Sen vuoksi useimmat malagassit tuntevat Jumalan nimen.

Kun ensimmäiset kappaleet Raamatun kreikkalaisista kirjoituksista oli saatu painettua, Baker-niminen painaja näki, miten iloisia malagassit olivat, ja huudahti: ”Tarkoitukseni ei ole toimia ennustajana, mutta en usko, että Jumalan sanaa koskaan hävitetään tästä maasta.” Hänen sanansa ovat osoittautuneet todeksi. Ei malaria, eivät vaikean kielen opiskelusta johtuvat haasteet eivätkä hallitsijan epäsuotuisat säädökset voineet estää saattamasta Jumalan sanaa ihmisten käsiin Madagaskarissa.

Nykyään tilanne on vielä parempi, sillä vuonna 2008 julkaistiin malagassinkielinen koko Raamatun Uuden maailman käännös. Tämä käännös merkitsee valtavaa askelta eteenpäin, koska se on nykyaikaista ja helposti ymmärrettävää kieltä. Jumalan sanalla on nyt entistä vakaampi asema Suuressa punaisessa saaressa (Jes. 40:8).

[Alaviite]

^ kpl 14 Aivan ensimmäiseksi Raamatusta painettiin malagassin kielellä kymmenen käskyä ja Isä meidän -rukous huhti-toukokuussa 1826 Mauritiuksessa. Tuota painotuotetta jaettiin kuitenkin vain kuningas Radaman suvulle ja joillekin hallintoviranomaisille.

[Kuva s. 31]

Malagassinkielinen ”Uuden maailman käännös” kunnioittaa Jumalan nimeä Jehova.