Millainen taivas on?

JOTKUT ajattelevat, että on mahdotonta tietää, millaista taivaassa on, koska kukaan ei ole tullut alas kertomaan siitä. Ehkäpä he ovat unohtaneet Jeesuksen sanat: ”Minä olen tullut alas taivaasta.” (Johannes 6:38.) Lisäksi hän sanoi joillekin uskonnollisille johtajille: ”Te olette siitä, mikä on alhaalla; minä olen siitä, mikä on ylhäällä.” (Johannes 8:23.) Mitä Jeesus kertoi taivaasta?

Jeesus vahvisti sen, että Jehova asuu taivaassa. Hän sanoi Jumalaa ”taivaassa olevaksi Isäkseen” (Matteus 12:50). Jeesus tosin käytti sanaa ”taivas” useammassa kuin yhdessä merkityksessä. Hän viittasi esimerkiksi maan ilmakehään ”taivaana”, kun hän sanoi: ”Tarkkailkaa kiinteästi taivaan lintuja.” (Matteus 6:26.) Jehova kuitenkin elää ilmakehän ulkopuolella. Raamatussa sanotaan: ”On Hän, joka asuu maan piirin yllä.” (Jesaja 40:22.)

Asuuko ”taivaassa oleva Isä” tähtien keskellä? Myös aineellista maailmankaikkeutta kutsutaan Raamatussa ”taivaaksi”. Esimerkiksi eräs psalmista kirjoitti: ”Kun näen taivaasi, sormiesi teot, kuun ja tähdet, jotka olet valmistanut, niin mikä on kuolevainen ihminen, että sinä pidät hänet mielessäsi?” (Psalmit 8:3, 4.)

Jehova Jumalan ei tarvitse asua luomassaan aineellisessa maailmankaikkeudessa, niin kuin ei puuseppäkään asuisi tekemässään astiakaapissa. Vihkiessään Jerusalemin temppeliä Jehovalle kuningas Salomo sanoikin: ”Asuuko Jumala todellakin maan päällä? Katso! Taivaisiinkaan, niin, taivasten taivaaseen, sinä et voi mahtua, saati sitten tähän huoneeseen, jonka olen rakentanut!” (1. Kuninkaiden kirja 8:27.) Jos Jehova ei asu aineellisessa taivaassa, niin mikä on se taivas, jossa hän asuu?

Vaikka ihmiset ovat tutkineet aineellisia taivaita voimakkailla kaukoputkilla ja jotkut ovat jopa matkustaneet avaruuteen, seuraavat Raamatun sanat pitävät yhä paikkansa: ”Kukaan ihminen ei ole milloinkaan nähnyt Jumalaa.” (Johannes 1:18.) Jeesus selitti, mistä tämä johtuu: ”Jumala on Henki.” (Johannes 4:24.)

Henget ovat ihmistä korkeampi elämänmuoto. Henki ei koostu lihasta ja verestä eikä muustakaan aineesta, jonka ihmiset voisivat nähdä ja tuntea aisteillaan. Kun Jeesus siis sanoi asuneensa Isänsä rinnalla ”taivaassa”, hän tarkoitti sitä, että hän oli olomuodoltaan loistoisampi kuin mikään aineellinen elämänmuoto (Johannes 17:5; Filippiläisille 3:20, 21). Tätä henkimaailmaa, jossa Jeesus oli Isänsä kanssa, Raamattu kutsuu ”taivaaksi”. Millainen se on, ja mitä siellä tapahtuu?

 Täynnä iloa ja toimintaa

Raamatussa taivaan kuvaillaan kuhisevan toimintaa. Satojen miljoonien uskollisten henkiluomusten kerrotaan asuvan siellä. (Daniel 7:9, 10.) Jokaisella näistä henkiluomuksista on oma erityinen persoonallisuutensa. Mistä voimme tietää sen? Koko näkyvässä luomakunnassa ei ole kahta täysin samanlaista elollista, joten voimme olla varmoja, että myös taivaallisissa luomuksissa on paljon vaihtelua. On huomionarvoista, että kaikki nämä erilaiset taivaalliset henkiluomukset työskentelevät yksimielisesti, mikä on ihailtava vastakohta nykymaailmalle, jossa ihmisten on usein vaikea toimia yhdessä.

Raamatussa toimintaa taivaassa kuvaillaan seuraavasti: ”Siunatkaa Jehovaa, oi te hänen enkelinsä, te voimassa mahtavat, jotka toteutatte hänen sanansa kuuntelemalla hänen sanansa ääntä. Siunatkaa Jehovaa, kaikki te hänen armeijansa, te hänen palvelijansa, jotka teette hänen tahtonsa.” (Psalmit 103:20, 21.) Taivaassa siis tehdään paljon työtä, joka varmasti tuottaa tyydytystä.

Enkelit ovat palvelleet iloiten jo maapallon luomista edeltävästä ajasta alkaen. Raamatussa kerrotaan, että kun Jumala perusti maan, Jumalan pojat ”yhdessä riemuitsivat” ja ”puhkesivat suosionhuutoihin” (Job 38:4, 7). Yksi Jumalan taivaallisista pojista sai jopa työskennellä hänen kanssaan, kun kaikki muu luotiin (Kolossalaisille 1:15–17). Tämä kiehtova kuvaus iloisesta työnteosta taivaassa saattaa kuitenkin herättää ihmiskuntaan ja taivaaseen liittyviä kysymyksiä.

Oliko ihmisten alun perin tarkoitus mennä taivaaseen?

Koska enkelit palvelivat Jumalaa taivaassa jo ennen maan perustamista, ensimmäistä miestä ja naista ei selvästikään luotu asuttamaan taivaita. Sen sijaan Jumala sanoi ensimmäiselle ihmisparille: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa.” (1. Mooseksen kirja 1:28; Apostolien teot 17:26.) Aadam oli maanpäällisistä luomuksista ensimmäinen, joka pystyi tuntemaan Jumalan ja palvelemaan häntä uskollisesti. Hänen piti panna alulle kokonainen ihmissuku, jonka kotina olisi maa. ”Taivaat, Jehovalle kuuluvat taivaat, mutta maan hän on antanut ihmisten pojille.” (Psalmit 115:16.)

Ihmiset eivät yleensä halua kuolla; kuolema ei ole luonnollista ihmisille. Jumala mainitsi Aadamille kuoleman vain rangaistuksena tottelemattomuudesta. Jos Aadam olisi totellut, hän ei olisi koskaan kuollut. (1. Mooseksen kirja 2:17; Roomalaisille 5:12.)

Ei ole siksi yllättävää, että Jumala ei puhunut Aadamille mitään taivaaseen menemisestä. Maata ei tarkoitettu koekentäksi, jossa testattaisiin, ovatko ihmiset kelvollisia elämään taivaassa. Ihminen luotiin elämään ikuisesti maan päällä, ja tuon Jumalan tarkoituksen täyttyminen on vielä edessäpäin. Raamatussa luvataan, että ”vanhurskaat saavat omistaa maan, ja he asuvat siinä ikuisesti” (Psalmit 37:29). Ihmisten ei selvästikään ollut alun perin tarkoitus mennä taivaaseen. Miksi Jeesus sitten lupasi apostoleilleen taivaallisen elämän? Tarkoittiko Jeesus, että kaikki hyvät ihmiset menevät taivaaseen?