Pitäisikö meidän viettää viikoittaista sapattia?
Pitäisikö meidän viettää viikoittaista sapattia?
JOULUKUUSSA 1988 metodistit piirittivät Fidžin pääkaupungin Suvan. Nämä pyhävaatteisiin pukeutuneet miehet, naiset ja lapset miehittivät pieninä ryhminä 70 tiesulkua ja pysäyttivät kaiken kaupallisen liikenteen sekä koti- ja ulkomaanlennot. He vaativat, että maassa alettaisiin jälleen noudattaa tarkasti sapattilakeja.
Israelissa kaikissa vuodesta 2001 lähtien rakennetuissa monikerroksisissa taloissa on pitänyt olla ainakin yksi hissi, joka pysähtyy automaattisesti joka kerroksessa. Hartaiden juutalaisten, jotka viettävät sapattia perjantai-illasta lauantai-iltaan, ei tällöin tarvitse tehdä ”työtä” painamalla hissin nappeja.
Tongassa, Tyynenmeren eteläosassa sijaitsevassa kuningaskunnassa, on kaikki työnteko kielletty sunnuntaisin. Lentokoneet eivät saa laskeutua eivätkä laivat saapua satamaan. Tuona päivänä allekirjoitetut sopimukset eivät ole lainvoimaisia. Tongan perustuslaissa vaaditaan kaikkia ”pitämään pyhänä” sunnuntai, olipa heidän uskonnollinen vakaumuksensa millainen tahansa. Näin halutaan varmistaa, että sapattia vietetään kautta maan.
Kuten edellä mainitut esimerkit osoittavat, monet ajattelevat, että Jumala odottaa heidän viettävän viikoittain sapattipäivää. Jotkut pitävät sapatin viettämistä äärimmäisen tärkeänä, koska he uskovat sen liittyvän ikuiseen pelastukseemme. Toisten mielestä sapatin pitäminen on jopa tärkein Jumalan antama käsky. Mikä sapatti on? Kehottaako Raamattu kristittyjä viettämään sapattia joka viikko?
Mikä sapatti on?
Suomen kielen sana sapatti juontuu heprean sanasta, joka merkitsee ’levätä, lakata, pidättyä’. Vaikka 1. Mooseksen kirjassa sanotaan, että seitsemäntenä päivänä Jehova Jumala lepäsi luomistyöstään, vasta Mooseksen aikana Jumalan kansaa käskettiin pitämään 24 tunnin mittainen lepopäivä eli sapatti (1. Mooseksen kirja 2:2). Kun israelilaiset lähtivät Egyptistä vuonna 1513 eaa., Jehova antoi heille erämaassa ihmeen välityksellä mannaa. Sen keräämisestä heille sanottiin: ”Kuutena päivänä te keräätte sitä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti. Silloin ei muodostu mitään.” (2. Mooseksen kirja 16:26.) Seuraavaksi Raamatussa kerrotaan, että ”kansa alkoi viettää sapattia seitsemäntenä päivänä”, perjantain auringonlaskusta lauantain auringonlaskuun (2. Mooseksen kirja 16:30).
Pian näiden ohjeiden antamisen jälkeen Jehova antoi israelilaisille lain sapatin viettämisestä. Se kuului Moosekselle annettujen kymmenen käskyn joukkoon. (2. Mooseksen kirja 19:1.) Neljännessä käskyssä sanottiin: ”Sapattipäivää muistaen, pitääksesi sen pyhänä, sinun tulee suorittaa palvelusta ja sinun on tehtävä kaikkea työtäsi kuusi päivää. Mutta seitsemäs päivä on sapatti Jehovan, sinun Jumalasi, kunniaksi.” (2. Mooseksen kirja 20:8–10.) Sapatin viettämisestä tuli siis olennainen osa israelilaisten elämää (5. Mooseksen kirja 5:12).
Viettikö Jeesus viikkosapattia?
Jeesus vietti sapattia. Raamatussa kerrotaan hänestä: ”Kun ajan täyttymisen raja saapui, Jumala lähetti Poikansa, joka syntyi naisesta ja joka syntyi lain alaisuuteen.” (Galatalaisille 4:4.) Jeesus syntyi israelilaiseksi ja oli siksi Mooseksen lain alainen, ja tuohon lakiin sisältyi myös sapattilaki. Lakiliitto poistettiin vasta Jeesuksen kuoleman jälkeen (Kolossalaisille 2:13, 14). Sen tietäminen, mihin kohtaan ajan virrassa nämä tapahtumat sijoittuvat, auttaa meitä ymmärtämään, mitä Jumala ajattelee tästä asiasta (ks. kaavio s. 15).
Jeesus tosin sanoi: ”Älkää luulko, että olen tullut hävittämään Lakia tai Profeettoja. En ole tullut hävittämään, vaan täyttämään.” (Matteus 5:17.) Mutta mitä hän tarkoitti sanoessaan, että hän oli tullut ”täyttämään” Lain? Valaistaanpa asiaa. Rakennusurakoitsija voi tehdä sopimuksen talon rakentamisesta. Hän täyttää sopimuksen tekemällä rakennuksen valmiiksi – ei repimällä sopimusta. Kun työ on tehty asiakasta tyydyttävällä tavalla, sopimus on täytetty, eikä se enää velvoita urakoitsijaa. Samalla tavoin Jeesuskaan ei ”repinyt” eli hävittänyt Lakia, vaan hän täytti sen noudattamalla sitä täydellisesti. Kun tämä ”sopimus”, Laki, oli täytetty, Jumala ei katsonut sen enää sitovan ihmisiä.
Vaatimus kristityille?
Kun kerran Jeesus täytti Lain, onko kristittyjen velvollisuutena enää pitää viikoittaista sapattia? Apostoli Paavali vastaa tähän Jumalan henkeyttämänä: ”Älköön sen tähden kukaan tuomitko teitä syömisestä ja juomisesta tai minkään juhlan tai uudenkuun vieton tai sapatin johdosta, sillä ne ovat tulevaisten varjo, mutta todellisuus kuuluu Kristukselle.” (Kolossalaisille 2:16, 17.)
Noista henkeytetyistä sanoista ilmenee, että siinä, mitä Jumala vaatii palvelijoiltaan, on tapahtunut melkoinen muutos. Mistä tämä johtuu? Siitä, että kristityt ovat uuden lain – ”Kristuksen lain” – alaisuudessa (Galatalaisille 6:2). Aiempi Mooseksen välityksellä Israelille annettu lakiliitto päättyi, kun Jeesuksen kuolema täytti sen (Roomalaisille 10:4; Efesolaisille 2:15). Lakkasiko myös sapattikäsky olemasta voimassa? Kyllä. Paavali sanoi, että ”meidät on päästetty irti Laista”, ja viittasi sen jälkeen yhteen kymmenestä käskystä (Roomalaisille 7:6, 7). Niinpä kymmenen käskyä, joihin sapattilakikin kuului, ovat osa Mooseksen lakia, joka lakkasi olemasta voimassa. Jumalan palvojia ei siksi enää vaadita viettämään viikkosapattia.
Muutosta israelilaisesta palvontajärjestelmästä kristilliseen palvontajärjestelmään voitaisiin havainnollistaa seuraavasti. Valtion perustuslakia voidaan muuttaa. Kun uusi perustuslaki on saatettu laillisesti voimaan, kansalaisilta ei enää vaadita vanhan perustuslain noudattamista. Jotkin lait uudessa perustuslaissa voivat olla samoja kuin vanhassa, mutta eivät kaikki. Jokaisen olisi siis tutkittava huolellisesti uutta perustuslakia nähdäkseen, mitkä lait nyt ovat voimassa. Lisäksi lainkuuliainen kansalainen haluaisi tietää, milloin uusi perustuslaki on astunut voimaan.
Samaan tapaan Jehova Jumala antoi Israelin kansalle yli 600 lakia, joihin myös kymmenen tärkeintä käskyä kuuluivat. Niihin sisältyi lakeja, jotka koskivat moraalia, uhreja, terveyteen liittyviä asioita ja sapatin viettämistä. Jeesus sanoi kuitenkin, että hänen voidellut seuraajansa muodostaisivat uuden ”kansakunnan” (Matteus 21:43). Tällä kansakunnalla on vuodesta 33 ollut uusi ”perustuslaki”. Se pohjautuu kahteen peruskäskyyn, jotka kehottavat rakastamaan Jumalaa ja rakastamaan lähimmäistä (Matteus 22:36–40). Vaikka ”Kristuksen lakiin” kuuluu käskyjä, jotka ovat samankaltaisia kuin jotkin Israelille annetun lain käskyt, ei pitäisi olla yllättävää, että jotkin käskyt ovat hyvin erilaisia ja että joitakin niistä ei enää tarvita. Viikoittaista sapatin viettämistä vaativa laki on yksi niistä, jotka eivät enää sido ihmisiä.
Onko Jumala muuttanut mittapuitaan?
Tarkoittaako muutos Mooseksen laista Kristuksen lakiin sitä, että Jumala on muuttanut mittapuitaan? Ei tarkoita. Vanhemmat mukauttavat lapsille asettamansa säännöt näiden iän ja olosuhteiden mukaan. Jehovakin on vastaavasti mukauttanut lakeja, joita odottaa kansansa noudattavan. Apostoli Paavali selitti tätä seuraavasti: ”Ennen kuin usko saapui, meitä vartioitiin yhdessä lain alaisuuteen suljettuina odottamassa uskoa, joka oli määrä paljastaa. Näin ollen Laista on tullut meidän kasvattajamme, joka johtaa Kristukseen, jotta meidät julistettaisiin vanhurskaiksi uskosta. Mutta nyt kun usko on saapunut, emme enää ole kasvattajan alaisuudessa.” (Galatalaisille 3:23–25.)
Miten tämä Paavalin perustelu soveltuu sapattiin? Asiaa voitaisiin verrata siihen, että koululaisen täytyy tiettynä päivänä joka viikko opiskella jotakin ainetta, vaikkapa puutöitä. Mutta kun hän siirtyy työelämään, hänen on ehkä käytettävä oppimiaan taitoja viikon jokaisena päivänä, ei vain yhtenä. Samoin Mooseksen lain alaisuudessa olleiden israelilaisten piti varata yksi päivä viikossa lepoa ja palvontaa varten. Kristittyjen taas pitää palvoa Jumalaa joka päivä, ei vain yhtenä päivänä viikossa.
Onko sitten väärin varata yksi päivä viikossa lepoa ja palvontaa varten? Ei, vaan Jumalan sana antaa jokaiselle yksilölle mahdollisuuden tehdä oman valintansa tässä asiassa. Siinä sanotaan: ”Yhdestä on yksi päivä toisen yläpuolella, toisesta on yksi päivä niin kuin kaikki muutkin; olkoon kukin omassa mielessään täysin varma.” (Roomalaisille 14:5.) Vaikka jotkut ehkä haluavat pitää yhtä päivää muiden yläpuolella, Raamatussa osoitetaan selvästi, että Jumala ei vaadi kristittyjä viettämään viikoittaista sapattia.
[Huomioteksti s. 12]
”Kuutena päivänä te keräätte sitä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti. Silloin ei muodostu mitään.” (2. MOOSEKSEN KIRJA 16:26)
[Huomioteksti s. 14]
”Laista on tullut meidän kasvattajamme, joka johtaa Kristukseen, jotta meidät julistettaisiin vanhurskaiksi uskosta. Mutta nyt kun usko on saapunut, emme enää ole kasvattajan alaisuudessa.” (GALATALAISILLE 3:24, 25)
[Tekstiruutu/Kaavio s. 13]
Kansainvälinen päivämääräraja ja sapatti
Kansainvälinen päivämääräraja aiheuttaa vaikeuksia niille, joiden mielestä viikoittainen sapatti on pidettävä samana päivänä kaikkialla. Päivämääräraja on kuvitteellinen linja, joka kulkee enimmäkseen 180. pituuspiiriä pitkin Tyynellämerellä. Rajan länsipuolella olevat maat ovat vuorokauden edellä itäpuolella olevia maita.
Esimerkiksi kun Fidžissä ja Tongassa on sunnuntai, on Samoassa ja Niuessa lauantai. Jos Fidžissä asuva viettää sapattia lauantaina, samaan uskontokuntaan kuuluvat 1 145 kilometrin päässä Samoassa ovat töissä, koska siellä on perjantai.
Tongassa seitsemännen päivän adventistit viettävät sapattia sunnuntaina. He järkeilevät, että näin he pitävät sapatin samaan aikaan kuin heidän uskontokuntaansa kuuluvat Samoassa, joka on vähän yli 850 kilometrin päässä. Samaan aikaan seitsemännen päivän adventistit Fidžissä, alle 800 kilometrin päässä, eivät kuitenkaan lepää, koska siellä on sunnuntai ja he viettävät sapattia lauantaina!
[Kaavio]
(Ks. painettu julkaisu)
\
\
\
\ SAMOA
\
— — — — — — — —
FIDŽI \
Sunnuntai \ Lauantai
\
\
TONGA \
\
\
\
[Taulukko s. 15]
(Ks. painettu julkaisu)
Tietoa sapatista:
Joissakin raamatunkohdissa sanotaan, että sapattia on vietettävä viikoittain. On kuitenkin tärkeää ottaa selvää siitä, milloin nuo sanat esitettiin.
4026 eaa. ENNEN MOOSEKSEN AIKAA
AADAM LUODAAN Sapattilakia ei annettu ennen Mooseksen
ja israelilaisten aikaa
(5. Mooseksen kirja 5:1–3, 12–14).
1513 eaa. JUMALAN LAKI ISRAELILLE
LAKI ANNETAAN ISRAELILLE Sapattilakia ei annettu muille
kansakunnille (Psalmit 147:19, 20).
Se annettiin ”tunnusmerkiksi” Jehovan
ja Israelin poikien välille
(2. Mooseksen kirja 31:16, 17).
Viikoittainen sapattipäivä oli vain
yksi monista sapateista, joita
israelilaisten käskettiin viettää
(3. Mooseksen kirja 16:29–31; 23:4–8;
25:4, 11; 4. Mooseksen kirja 28:26).
33 jaa. KRISTUKSEN LAKI
ISRAELILLE ANNETUN LAIN Kun apostolit ja vanhimmat vuonna 49
VOIMASSAOLO PÄÄTTYY ratkaisivat Jerusalemissa, mitä Jumala
odottaa kristityiltä, he eivät
maininneet lainkaan, että olisi tarpeen
viettää viikoittaista sapattia
Apostoli Paavali oli huolissaan
kristityistä, jotka korostivat
erityisten päivien viettämistä
2010 jaa.
[Kuva s. 11]
Sanomalehdissä kerrottiin, että metodistit pystyttivät tiesulkuja ja vaativat, että Fidžissä alettaisiin jälleen noudattaa tarkasti sapattilakeja.
[Lähdemerkintä]
Courtesy of the Fiji Times