Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Raamattu voi muuttaa elämän

Raamattu voi muuttaa elämän

Raamattu voi muuttaa elämän

MIKÄ sai rastafarin leikkaamaan tukkansa ja voittamaan ennakkoluulonsa valkoihoisia kohtaan? Entä minkä avulla väkivaltainen nuori mies, joka peri velkoja huumekauppiaiden puolesta, muutti elämäntapansa? Annetaanpa heidän kertoa elämästään.

”Voitin jopa ennakkoluuloni.” (HAFENI NGHAMA)

IKÄ: 34

KOTIMAA: SAMBIA

TAUSTA: RASTAFARI

AIEMMAT ELÄMÄNVAIHEENI: Olen syntynyt pakolaisleirillä Sambiassa. Äitini oli paennut sodan aikana Namibiasta ja liittynyt Namibian vapautusjärjestöön Swapoon. Se taisteli Etelä-Afrikan hallintoa vastaan, jonka alaisuudessa Namibia tuolloin oli.

Ensimmäiset viisitoista vuotta elämästäni asuin monilla eri pakolaisleireillä. Swapon leireillä nuoria valmennettiin edistämään vapautusliikkeen tarkoitusperiä. Mieleemme iskostettiin poliittisia näkemyksiä, ja meidät opetettiin vihaamaan valkoihoisia.

11-vuotiaana halusin päästä konfirmoitavaksi leirin kirkossa, joka oli yhteinen roomalaiskatolilaisille, luterilaisille, anglikaaneille ja muille kirkkokunnille. Puhuin asiasta papille, mutta hän sai minut luopumaan ajatuksesta. Sen jälkeen omaksuin ateistisen maailmankatsomuksen. Ollessani 15-vuotias rakkaus reggae-musiikkiin ja halu tehdä loppu mustien afrikkalaisten kokemista vääryyksistä sai minut kuitenkin liittymään rastafari-liikkeeseen. Kasvatin rastatukan, aloin polttaa marihuanaa, lopetin lihan syömisen ja rupesin puhumaan mustien vapauttamisen puolesta. En kuitenkaan luopunut moraalittomasta elämäntavastani enkä väkivaltavideoiden katsomisesta. Käytin myös edelleen karkeaa kieltä.

RAAMATTU MUUTTI ELÄMÄNI: Vuonna 1995, kun olin parissakymmenissä, aloin pohtia vakavasti, miten haluaisin käyttää elämäni. Tutkin kaikki rastafarien julkaisut, jotka sain käsiini. Joissakin niistä viitattiin Raamattuun, mutta selitykset eivät tuntuneet minusta järkeviltä. Niinpä päätin lukea Raamattua itse.

Myöhemmin eräs rastafari-ystäväni antoi minulle Raamatun tutkimiseen käytettävän kirjan, joka oli Jehovan todistajien julkaisema. Tutkin itsekseni tuota julkaisua ja Raamattua. Sittemmin tapasin Jehovan todistajia ja jatkoin Raamatun tutkimista heidän kanssaan.

Suurin ponnistuksin onnistuin lopettamaan polttamisen ja juopottelun (2. Korinttilaisille 7:1). Siistin ulkoasuni, leikkasin rastatukkani, lakkasin katsomasta pornografiaa ja väkivaltaisia elokuvia sekä lopetin karkean kielenkäytön (Efesolaisille 5:3, 4). Lopulta voitin jopa ennakkoluuloni valkoihoisia kohtaan (Apostolien teot 10:34, 35). Kyetäkseni tekemään nämä muutokset minun oli hankkiuduttava eroon rasismiin kannustavasta musiikista ja katkaistava yhteydet entisiin ystäviini, jotka yrittivät saada minut palaamaan vanhaan elämäntapaani.

Näiden muutosten jälkeen etsin Jehovan todistajien valtakunnansalin ja pyysin saada liittyä tuohon uskontoon. Kanssani alettiin tutkia Raamattua. Omaiseni eivät ilahtuneet, kun päätin tulla Jehovan todistajaksi ja mennä kasteelle. Äiti käski minua valitsemaan minkä tahansa ”kristillisen” uskonnon, kunhan minusta ei vain tulisi Jehovan todistajaa. Eräs hänen sukulaisensa, joka oli huomattavassa asemassa maan hallinnossa, arvosteli toistuvasti päätöstäni ryhtyä todistajaksi.

Mutta kun sain tietoa siitä, miten Jeesus kohteli ihmisiä, ja aloin noudattaa hänen neuvojaan, minun oli helpompi kestää vastustusta ja pilkkaa. Verrattuani todistajien opetuksia siihen, mitä Raamattu sanoo, olin varma, että olin löytänyt tosi uskonnon. He noudattavat esimerkiksi Raamatun käskyä saarnata toisille (Matteus 28:19, 20; Apostolien teot 15:14). He eivät myöskään osallistu politiikkaan (Psalmit 146:3, 4; Johannes 15:17, 18).

SAAMANI HYÖTY: Raamatun mittapuiden mukaan elämisestä on ollut käytännön hyötyä. Esimerkiksi luovuttuani marihuanasta minulta on säästynyt satoja dollareita kuukaudessa. En kärsi enää aistiharhoista, ja sekä henkinen että fyysinen kuntoni on parantunut.

Nyt elämälläni on suunta ja tarkoitus, joita olin kaivannut nuoruudestani lähtien. Ennen kaikkea tunnen päässeeni lähelle Jumalaa (Jaakobin kirje 4:8).

”Olen oppinut hillitsemään vihastukseni.” (MARTINO PEDRETTI)

IKÄ: 43

KOTIMAA: AUSTRALIA

TAUSTA: HUUMEKAUPPIAS

AIEMMAT ELÄMÄNVAIHEENI: Kun olin lapsi, perheemme muutti usein. Olen asunut pikkukaupungeissa ja suurkaupungissa, ja vähän aikaa asuin lähetysasemalla, joka sijaitsi takamaalla aboriginaalialueella. Tuolta ajalta minulla on hyviä muistoja: kalastin, metsästin sekä tein bumerangeja ja muita puutöitä serkkujeni ja enojeni kanssa.

Isä oli nyrkkeilijä, ja hän alkoi opettaa minua tappelemaan jo aivan nuorena. Minusta tuli hyvin väkivaltainen. Teini-iässä vietin paljon aikaa baareissa juopotellen. Etsin ystävieni kanssa tilaisuuksia tapella. Saatoimme käydä jopa parinkymmenen hengen kimppuun aseinamme veitset ja baseballmailat.

Hankin rahaa myymällä huumeita ja satamatyöläisten varastamia tavaroita. Perin ihmisiltä velkoja huumekauppiaiden puolesta ja uhkailin heitä haulikolla tai pistoolilla. Tavoitteenani oli tulla palkkamurhaajaksi. Tunnuslauseeni oli: tapa tai tule tapetuksi.

RAAMATTU MUUTTI ELÄMÄNI: Olin nuorena kuullut Jehovan todistajista. Muistan, että vähän yli 20-vuotiaana kysyin äidiltä, tiesikö hän, missä heitä olisi. Kaksi päivää myöhemmin Dixon-niminen todistaja koputti oveen. Vähän aikaa juteltuamme hän kutsui minut Jehovan todistajien kokoukseen. Menin tuohon kokoukseen, ja siitä pitäen olen käynyt niissä yli 20 vuoden ajan. Todistajat pystyivät vastaamaan kaikkiin kysymyksiini Raamatun avulla.

Oli ilo saada tietää, että Jehova on kiinnostunut ihmisistä yksilöinä, jopa jumalattomista ihmisistä (2. Pietarin kirje 3:9). Sain lisäksi tietää, että hän on rakastava Isä, joka pitäisi minusta huolta silloinkin, kun kukaan muu ei pitäisi. Oli myös huojentavaa oppia, että hän antaisi syntini anteeksi, jos muuttaisin tapani. Efesolaiskirjeen 4:22–24:n sanoilla oli minuun suuri vaikutus. Tuo raamatunkohta kannusti minua panemaan pois ”vanhan persoonallisuuden” ja pukemaan ylleni ”uuden persoonallisuuden, joka luotiin Jumalan tahdon mukaan”.

Elämäntapani muuttaminen vei aikaa. Monesti en koskenut viikolla lainkaan huumeisiin, mutta viikonloppuna ystävieni seurassa annoin periksi. Tajusin, että minun täytyisi päästä pois heidän lähettyviltään, jos halusin puhdistaa elämäni. Niinpä päätin muuttaa toiseen osavaltioon. Jotkut ystäväni tarjoutuivat tulemaan mukaan matkalle, ja suostuin siihen. Matkan aikana he alkoivat polttaa marihuanaa ja tarjosivat sitä minullekin. Kerroin, että olin luopumassa sellaisista tavoista, ja erosimme toisistamme osavaltion rajalla. Myöhemmin sain tietää, että pian tämän jälkeen ystäväni olivat ryöstäneet pankin aseenaan katkaistu haulikko.

SAAMANI HYÖTY: Kun luovuin näiden toverien seurasta, minun oli paljon helpompi tehdä tarvittavat muutokset elämässäni. Minut kastettiin todistajaksi vuonna 1989. Myös sisareni sekä äitini ja isäni ovat sen jälkeen alkaneet palvella Jehovaa.

Olen nyt ollut 17 vuotta naimisissa, ja minulla on kolme ihanaa lasta. Olen oppinut hillitsemään vihastukseni, silloinkin kun minua ärsytetään. Olen myös oppinut rakastamaan kaikenlaisia ihmisiä, kuuluvatpa he mihin heimoon tai rotuun hyvänsä tai puhuvatpa he mitä kieltä tahansa (Ilmestys 7:9). Minusta tuntuu, että kohdallani ovat toteutuneet Jeesuksen sanat: ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te olette todella minun opetuslapsiani, ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus vapauttaa teidät.” (Johannes 8:31, 32.)

[Huomioteksti s. 19]

Kyetäkseni tekemään muutoksia minun oli hankkiuduttava eroon rasismiin kannustavasta musiikista.

[Huomioteksti s. 20]

Etsin ystävieni kanssa tilaisuuksia tapella. Saatoimme käydä jopa parinkymmenen hengen kimppuun aseinamme veitset ja baseballmailat.