Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Kun ”särkynyt ja musertunut sydän” rukoilee anteeksiantoa

Kun ”särkynyt ja musertunut sydän” rukoilee anteeksiantoa

Lähesty Jumalaa

Kun ”särkynyt ja musertunut sydän” rukoilee anteeksiantoa

2. SAMUELIN KIRJA 12:1–14

ME KAIKKI teemme syntiä monta kertaa. Olemmepa kuinka pahoillamme tahansa, saatamme pohtia, kuuleeko Jumala, kun kerromme hänelle rukouksessa katuvamme vilpittömästi. Antaako hän meille anteeksi? Raamattu lohduttaa meitä seuraavalla totuudella: vaikka Jehova ei milloinkaan suvaitsekaan syntiä, hän on halukas antamaan anteeksi katuvalle synnintekijälle. Tämä kävi selvästi ilmi muinaisen Israelin kuninkaan Daavidin tapauksessa, josta kerrotaan 2. Samuelin kirjan 12. luvussa.

Kuvittelehan, mitä tapahtui. Daavid on syyllistynyt vakaviin synteihin. Hän teki aviorikoksen Batseban kanssa, ja kun hän ei onnistunut peittämään tuota syntiä, hän järjesti niin, että Batseban aviomies surmattiin. Daavid vaikeni synneistään ja teeskenteli viatonta monta kuukautta. Jehova kuitenkin tarkkaili tilannetta. Hän näki Daavidin synnit. Mutta hän näki myös, että sydämessään Daavid saattoi tuntea katumusta (Sananlaskut 17:3). Mitä Jehova tekisi?

Jehova lähettää Daavidin luo profeetta Natanin (jae 1). Pyhän hengen opastamana Natan lähestyy kuningasta tahdikkaasti tietäen, että hänen täytyy valita sanansa huolellisesti. Miten osoittaa Daavidille, että hän pettää itseään, ja auttaa häntä näkemään syntiensä kauheus?

Jotta Daavid ei alkaisi puolustella itseään, Natan kertoo tarinan, joka varmasti vetoaa tähän entiseen paimeneen. Se on kertomus kahdesta miehestä, joista toinen on rikas ja toinen köyhä. Rikkaalla miehellä oli ”paljon lampaita ja karjaa”, mutta köyhällä ”ei ollut muuta kuin yksi ainoa naaraskaritsa”. Rikkaalle miehelle tulee vieras, ja hän haluaa valmistaa tälle aterian. Sen sijaan että rikas mies ottaisi yhden omista lampaistaan, hän ottaakin köyhän miehen ainokaisen lampaan. Daavid ilmeisesti luulee, että kertomus on totta, ja raivostuneena hän tiuskaisee: ”Mies, joka näin tekee, on kuoleman oma!” Miksi? ”Koska hänellä ei ollut sääliä”, Daavid selittää. * (Jakeet 2–6.)

Natanin vertaus on saavuttanut tarkoituksensa. Daavidin syytös on kohdistunut todellisuudessa häneen itseensä. Nyt Natan sanoo hänelle suoraan: ”Sinä olet se mies!” (Jae 7.) Natan puhuu Jehovan puolesta, joten on selvää, että Daavidin teko on koskettanut itse Jehovaa. Rikkomalla Jumalan lakeja Daavid on osoittanut, ettei hän kunnioita niiden antajaa. ”Halveksit minua”, Jumala sanoo (jae 10). Tuskallinen nuhde satuttaa Daavidia aina sydämen sopukoita myöten, ja hän tunnustaa: ”Olen tehnyt syntiä Jehovaa vastaan.” Natan vakuuttaa Daavidille, että Jehova antaa hänelle anteeksi, vaikka Daavidin onkin itse kannettava tekojensa seuraukset. (Jakeet 13 ja 14.)

Syntinsä paljastuttua Daavid kirjoitti sanat, jotka nykyään tunnetaan psalmina 51. Siinä Daavid vuodatti sydämensä ja paljasti katumuksensa syvyyden. Tekemällä syntiä Daavid oli halveksinut Jehovaa. Mutta kun katuva kuningas sai kokea, kuinka suurenmoista on Jehovan anteeksianto, hän saattoi sanoa: ”Särkynyttä ja musertunutta sydäntä et sinä, oi Jumala, halveksi.” (Psalmit 51:17.) Mikä voisikaan yhtä suuresti lohduttaa katuvaa synnintekijää, joka anoo Jehovalta armoa!

[Alaviite]

^ kpl 4 Karitsan valmistaminen vieraalle oli vieraanvaraista. Lampaan varastaminen oli sitä vastoin rikos, josta rangaistiin vaatimalla nelinkertainen korvaus (2. Mooseksen kirja 22:1). Daavidin mielestä rikas mies toimi armottomasti ottaessaan karitsan. Hän vei köyhältä eläimen, josta tämän perhe olisi saanut maitoa ja villaa ja joka olisi jopa voinut olla alkuna kokonaiselle lammaskatraalle.