”Kuka on tullut tuntemaan Jehovan mielen?”

” ’Kuka on tullut tuntemaan Jehovan mielen, niin että voi opettaa häntä’? Mutta meillä on Kristuksen mieli.” (1. KOR. 2:16)

1, 2. a) Minkä monet havaitsevat vaikeaksi? b) Mitä meidän on muistettava omasta ajattelustamme ja Jehovan ajattelusta?

ONKO sinun joskus ollut vaikea ymmärtää jonkun toisen ajattelutapaa? Ehkä olet äskettäin mennyt naimisiin ja sinusta tuntuu mahdottomalta käsittää täysin, miten puolisosi ajattelee. Miehet ja naiset tosiaan ajattelevat ja jopa puhuvat eri tavoin. Joissakin kulttuureissa miehet ja naiset itse asiassa puhuvat saman kielen eri murteita! Kieleen ja kulttuuriin liittyvät erot voivat lisäksi johtaa erilaisiin ajattelu- ja käyttäytymismalleihin. Mutta mitä paremmin opit tuntemaan toisia, sitä paremmat mahdollisuudet sinulla on alkaa ymmärtää heidän ajattelutapaansa.

² Meille ei siksi pitäisi olla yllätys, että oma ajattelumme on hyvin erilaista kuin Jehovan ajattelu. Hän sanoi israelilaisille profeettansa Jesajan välityksellä: ”Teidän ajatuksenne eivät ole minun ajatuksiani eivätkä minun tieni teidän teitänne.” Sitten Jehova valaisi tätä tosiseikkaa sanomalla: ”Sillä niin kuin taivaat ovat maata korkeammat, niin ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.” (Jes. 55:8, 9.)

3. Millä kahdella keinolla voimme pyrkiä saamaan ”läheisen suhteen Jehovaan”?

³ Mutta merkitseekö tämä sitä, ettei meidän pitäisi edes yrittää ymmärtää Jehovan ajattelutapaa? Ei merkitse. Vaikkemme voi koskaan täysin ymmärtää kaikkia Jehovan ajatuksia, Raamattu kannustaa meitä hankkimaan ”läheisen suhteen Jehovaan”. (Lue psalmi 25:14 ja Sananlaskujen 3:32.) Yksi keino päästä lähemmäs Jehovaa on se, että kiinnitämme huomiota hänen tekoihinsa, jotka on merkitty muistiin hänen Sanaansa Raamattuun, ja pidämme niitä arvossa (Ps. 28:5). Toinen keino on se, että opettelemme tuntemaan ”Kristuksen mielen”, hänen joka on ”näkymättömän Jumalan kuva” (1. Kor. 2:16; Kol. 1:15). Kun varaamme aikaa Raamatun kertomusten tutkimiseen ja mietiskelemiseen, voimme alkaa ymmärtää Jehovan ominaisuuksia ja ajattelutapaa.

Väärä taipumus jota tulee varoa

4, 5. a) Mitä väärää taipumusta meidän on kartettava? Selitä. b) Mihin väärään ajattelutapaan israelilaiset lankesivat?

⁴ Mietiskellessämme Jehovan tekoja meidän on kartettava taipumusta arvioida häntä ihmisten mittapuiden mukaan. Jehova viittaa tähän taipumukseen sanoessaan psalmissa 50:21: ”Sinä kuvittelit minun tulevan ilman muuta sinun kaltaiseksesi.” Eräs raamatunoppinut totesikin osuvasti yli 175 vuotta sitten: ”Ihmiset ovat taipuvaisia arvostelemaan Jumalaa omasta näkökulmastaan ja olettamaan, että häntä rajoittavat samat lait, joita he katsovat sopivaksi itse noudattaa.”

⁵ Meidän on varottava, ettemme muodosta käsitystä Jehovasta omien mittapuidemme ja halujemme perusteella. Miksi tämä on tärkeää? Koska Raamatussa kerrotaan tapauksista, joissa Jehova ei meidän rajallisen ja epätäydellisen näkemyksemme mukaan ehkä näytä toimineen aivan oikein. Muinaiset israelilaiset lankesivat tällaiseen ajattelutapaan ja tekivät väärän päätelmän siitä,  miten Jehova menetteli heidän suhteensa. Huomaa, mitä Jehova sanoi heille: ”Te sanotte varmasti: ’Jehovan tietä ei ole suunnattu oikein.’ Kuulehan, oi Israelin huone. Minunko tietäni ei ole suunnattu oikein? Eivätkö teidän tienne ole oikein suuntaamatta?” (Hes. 18:25.)

6. Mitä Jobin oli opittava, ja miten me voimme hyötyä hänen kokemuksestaan?

⁶ Voidaksemme välttää arvioimasta Jehovaa omien mittapuidemme perusteella meidän täytyy tunnustaa, että näkemyksemme on rajallinen ja joskus pahasti virheellinen. Jobin oli opittava tämä seikka. Kärsimystensä aikana hän kamppaili epätoivoa vastaan ja tuli hiukan itsekeskeiseksi. Hän kadotti näkyvistään suuremmat asiat. Rakkaudessaan Jehova kuitenkin auttoi häntä avartamaan näkemystään. Jehova tähdensi Jobin ymmärryksen rajallisuutta esittämällä hänelle yli 70 erilaista kysymystä, joista yhteenkään Job ei osannut vastata. Job suhtautui saamaansa oikaisuun nöyrästi ja korjasi ajatteluaan. (Lue Jobin 42:1–6.)

Miten saada ”Kristuksen mieli”?

7. Miksi Jeesuksen toiminnan tutkiminen auttaa meitä ymmärtämään Jehovan ajattelua?

⁷ Jeesus jäljitteli täydellisesti Isäänsä kaikessa, mitä hän sanoi ja teki (Joh. 14:9). Jeesuksen toiminnan tutkiminen auttaa meitä näin ollen ymmärtämään Jehovan ajattelutapaa (Room. 15:5; Fil. 2:5). Tarkastellaanpa siksi kahta evankeliumikertomusta.

8, 9. Missä tilanteessa Jeesus esitti Filippukselle kysymyksen, kuten Johanneksen 6:1–5 kertoo, ja miksi hän esitti sen?

⁸ Kuvittelehan tilannetta. Vuoden 32 pesah oli aivan lähellä. Jeesuksen apostolit olivat äskettäin palanneet kaikkialle Galileaan ulottuneelta huomattavalta saarnamatkalta. Koska he olivat työstä väsyneitä, Jeesus vei heidät syrjäiseen paikkaan Galileanmeren koillisrannalle. Tuhannet ihmiset kuitenkin seurasivat heitä sinne. Kun Jeesus oli parantanut joukossa olleet sairaat ja opettanut monia asioita, syntyi eräs ongelma. Miten kaikki nämä ihmiset voisivat saada syötävää tuossa syrjäisessä paikassa? Koska Jeesus ymmärsi tämän tarpeen, hän kysyi Filippukselta, joka oli kotoisin tuolta alueelta: ”Mistä me ostamme leipiä näille syötäväksi?” (Joh. 6:1–5.)

⁹ Miksi Jeesus esitti Filippukselle tämän kysymyksen? Eikö hän tiennyt, mitä tehdä? Tiesi kyllä. Mitä hän sitten ajatteli? Apostoli Johannes, joka myös oli paikalla, selittää: ”Tämän hän [Jeesus] sanoi kuitenkin koetellakseen häntä, sillä hän itse tiesi, mitä oli tekemäisillään.” (Joh. 6:6.) Jeesus koetteli, missä määrin hänen opetuslapsensa olivat edistyneet hengellisesti. Esittämällä tuon kysymyksen hän vangitsi heidän huomionsa ja antoi heille tilaisuuden ilmaista uskonsa siihen, mitä hän pystyisi tekemään. He eivät kuitenkaan tarttuneet tilaisuuteen vaan osoittivat, miten rajallinen heidän näkemyksensä oli. (Lue Johanneksen 6:7–9.) Sitten Jeesus osoitti pystyvänsä tekemään sellaista, mitä he eivät voineet kuvitellakaan. Hän ruokki ihmeen avulla nuo tuhannet nälkäiset ihmiset (Joh. 6:10–13).

10–12. a) Mikä saattoi olla syynä siihen, että Jeesus ei heti myöntynyt kreikkalaisen naisen pyyntöön? Selitä. b) Mitä tarkastelemme seuraavaksi?

¹⁰ Tämä kertomus voi auttaa meitä ymmärtämään Jeesuksen ajattelua eräässä toisessa tapauksessa. Pian tämän suuren ihmisjoukon ruokkimisen jälkeen Jeesus ja hänen apostolinsa kulkivat pohjoiseen Israelin rajojen ulkopuolelle, Tyroksen ja Sidonin seuduille. Siellä he tapasivat kreikkalaisen naisen, joka pyysi Jeesusta parantamaan hänen tyttärensä. Aluksi Jeesus ei kiinnittänyt naiseen huomiota. Mutta kun nainen ei hellittänyt, Jeesus sanoi hänelle: ”Anna ensin lasten tulla kylläisiksi, sillä ei ole oikein ottaa lasten leipää ja heittää sitä pienille koirille.” (Mark. 7:24–27.)

¹¹ Miksi Jeesus kieltäytyi aluksi auttamasta tätä naista? Koetteliko Jeesus häntä kuten Filippusta nähdäkseen, miten hän suhtautuisi,  ja antaakseen hänelle tilaisuuden ilmaista uskonsa? Kirjoitetusta tekstistä ei tosin ilmene Jeesuksen äänensävy, mutta hänen puhetapansa ei lannistanut naista. Jeesus pehmensi sanojaan käyttämällä ilmausta ”pienet koirat”. Ehkä hän toimi sellaisen vanhemman tavoin, joka aikoo myöntyä lapsen pyyntöön mutta pidättyy näyttämästä sitä ulkoisesti saadakseen selville, miten vakavissaan lapsi on. Oli miten oli, naisen ilmaistua uskonsa Jeesus myöntyi auliisti hänen pyyntöönsä. (Lue Markuksen 7:28–30.)

¹² Nämä kaksi evankeliumikertomusta opettavat meille arvokkaita asioita ”Kristuksen mielestä”. Katsotaanpa seuraavaksi, miten nämä kertomukset voivat auttaa meitä ymmärtämään paremmin Jehovan mieltä.

Jehovan suhtautuminen Moosekseen

13. Mitä apua meille on siitä, että saamme käsityksen Jeesuksen ajattelutavasta?

¹³ Se että saamme käsityksen Jeesuksen ajattelutavasta, auttaa meitä ymmärtämään joitakin vaikeatajuisia raamatunkohtia. Ajatellaanpa esimerkiksi sanoja, jotka Jehova esitti Moosekselle sen jälkeen, kun israelilaiset olivat tehneet palvottavakseen kultaisen vasikan. Hän sanoi: ”Olen tarkkaillut tätä kansaa, ja katso, se on jäykkäniskainen kansa. Siispä anna minun olla, jotta suuttumukseni syttyisi heitä kohtaan ja minä hävittäisin heidät perin pohjin, ja anna minun tehdä sinut suureksi kansakunnaksi.” (2. Moos. 32:9, 10.)

14. Miten Mooses vastasi Jehovalle?

¹⁴ Kertomus jatkuu: ”Mooses hellytti Jehovan, Jumalansa, kasvoja ja sanoi: ’Miksi, oi Jehova, suuttumuksesi pitäisi syttyä kansaasi kohtaan, jonka toit pois Egyptin maasta suurella voimalla ja vahvalla kädellä? Miksi egyptiläiset saisivat sanoa: ”Pahoin aikein hän vei heidät pois tappaakseen heidät vuorten sekaan ja hävittääkseen heidät perin pohjin maan pinnalta”? Käänny pois suuttumuksesi hehkusta ja tunne mielipahaa sen pahan johdosta, joka kohdistuu kansaasi. Muista palvelijoitasi Abrahamia, Iisakia ja Israelia, joille sinä vannoit itsesi kautta sanoessasi heille: ”Minä lisään siemenenne, niin että se on kuin taivaiden tähdet, ja kaiken tämän maan, jonka olen määrännyt, minä annan siemenellenne, jotta he ottaisivat sen haltuunsa ajan hämärään asti.” ’ Ja Jehova alkoi tuntea mielipahaa sen pahan johdosta, jota hän oli sanonut tekevänsä kansalleen.” (2. Moos. 32:11–14.) *

15, 16. a) Mikä tilaisuus avautui Moosekselle sen vuoksi, mitä Jehova sanoi? b) Millä tavoin Jehova ”tunsi mielipahaa”?

¹⁵ Täytyikö Mooseksen tosiaan korjata Jehovan ajattelua? Ei suinkaan! Vaikka Jehova ilmaisi, mitä hän olisi halunnut tehdä, se ei  ollut hänen lopullinen ratkaisunsa. Oikeastaan hän tässä tilanteessa koetteli Moosesta samalla tavoin kuin Jeesus koetteli myöhemmin Filippusta ja kreikkalaista naista. Mooses sai tilaisuuden ilmaista näkemyksensä. * Jehova oli asettanut Mooseksen välittäjäksi Israelin ja hänen itsensä välille ja kunnioitti tätä Moosekselle antamaansa tehtävää. Antaisiko Mooses periksi turhautumiselle? Käyttäisikö hän tätä tilaisuutta hyväksi kehottaakseen Jehovaa unohtamaan Israelin ja tekemään hänen omista jälkeläisistään mahtavan kansakunnan?

¹⁶ Mooseksen vastaus paljasti hänen uskonsa ja luottamuksensa Jehovan oikeudenmukaisuuteen. Hänen suhtautumisestaan ilmeni itsekkyyden sijasta huoli Jehovan nimestä. Hän ei halunnut, että sitä häpäistäisiin. Näin Mooses osoitti ymmärtävänsä, mikä oli ”Jehovan mieli” tämän asian suhteen (1. Kor. 2:16). Mitä tästä seurasi? Koska Jehova ei ollut lujasti sitoutunut toimimaan tietyllä tavalla, hän alkoi henkeytetyn kertomuksen mukaan ”tuntea mielipahaa”. Heprean kielessä tämä ilmaus voi tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että Jehova ei tuottanut onnettomuutta, jonka hän olisi sanojensa mukaan halunnut tuottaa koko kansalle.

Jehovan suhtautuminen Abrahamiin

17. Miten Jehova osoitti suurta kärsivällisyyttä Abrahamin huolenaiheiden suhteen?

¹⁷ Toinen esimerkki siitä, miten Jehova antaa palvelijoilleen tilaisuuden ilmaista uskonsa ja luottamuksensa, liittyy Abrahamin pyyntöihin Sodoman suhteen. Tämän kertomuksen mukaan Jehova osoitti suurta kärsivällisyyttä antamalla Abrahamin tiedustella häneltä jotakin kahdeksan kertaa. Eräässä vaiheessa Abraham esitti seuraavan kiihkeän vetoomuksen: ”On mahdotonta ajatella sinusta, että toimit tällä tavoin surmataksesi vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa, niin että vanhurskaalle täytyy käydä niin kuin jumalattomalle! Sitä on mahdotonta ajatella sinusta. Eikö kaiken maan Tuomari tee sitä, mikä on oikein?” (1. Moos. 18:22–33.)

18. Mitä opimme tavasta, jolla Jehova kohteli Abrahamia?

¹⁸ Mitä tämä kertomus opettaa meille Jehovan ajattelusta? Tarvitsiko hän Abrahamin neuvoja voidakseen tehdä oikean ratkaisun? Ei tarvinnut. Jehova olisi tietenkin voinut heti aluksi kertoa syyt ratkaisuunsa. Mutta koska Jehova antoi Abrahamin esittää nämä kysymykset, tällä oli aikaa hyväksyä ratkaisun syyt ja oppia ymmärtämään hänen ajatteluaan. Näin Abraham sai myös mahdollisuuden ymmärtää, miten syvää Jehovan sääli ja oikeudenmukaisuus on. Jehova todellakin kohteli Abrahamia ystävänään (Jes. 41:8; Jaak. 2:23).

Opetuksia meille

19. Miten voimme jäljitellä Jobia?

¹⁹ Mitä olemme oppineet ”Jehovan mielestä”? Meidän täytyy turvautua Raamattuun voidaksemme ymmärtää Jehovan mieltä oikein. Emme saisi koskaan olettaa, että hänellä on samat rajoitukset kuin meillä, emmekä arvioida häntä omien mittapuidemme ja  ajattelumme perusteella. Job totesi: ”Ei hän [Jumala] ole ihminen niin kuin minä, niin että vastaisin hänelle tullaksemme yhdessä tuomiolle.” (Job 9:32.) Kun alamme ymmärtää Jehovan mieltä, voimme Jobin tavoin vain huudahtaa: ”Katso! Nämä ovat hänen teittensä laitoja, ja mitä muuta kuin kuiskaus jostakin onkaan hänestä kuultu! Mutta kuka voi osoittaa ymmärtävänsä hänen mahtavaa jylinäänsä?” (Job 26:14.)

20. Mitä meidän tulisi tehdä, jos törmäämme vaikeatajuiseen raamatunkohtaan?

²⁰ Mitä meidän tulisi tehdä, jos Raamattua lukiessamme törmäämme vaikeatajuiseen kohtaan – varsinkin jos tuo kohta liittyy Jehovan ajatteluun? Mikäli emme tutkittuamme asiaa ole vieläkään saaneet selvää vastausta, voimme pitää tätä Jehovaan kohdistuvan luottamuksen kokeena. Muista, että aika ajoin jokin lukemamme kohta antaa meille tilaisuuden ilmaista luottavamme Jehovan ominaisuuksiin. Tunnustakaamme nöyrästi, ettemme ymmärrä kaikkea, mitä hän tekee (Saarn. 11:5). Yhtykäämme siis seuraaviin apostoli Paavalin sanoihin: ”Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovatkaan hänen tuomionsa ja jäljittämättömät hänen tiensä! Sillä ’kuka on tullut tuntemaan Jehovan mielen, tai kenestä on tullut hänen neuvonantajansa’? Tai: ’Kuka on ensin antanut hänelle, niin että se täytyisi maksaa hänelle takaisin?’ Sillä hänestä ja hänen kauttaan ja häntä varten on kaikki. Hänelle olkoon kunnia ikuisesti. Aamen.” (Room. 11:33–36.)

[Alaviitteet]

Muistatko?

• Mikä auttaa meitä karttamaan taipumusta arvioida Jehovaa omien mittapuidemme mukaan?

• Miten Jeesuksen toiminnan ymmärtäminen auttaa meitä saamaan läheisen suhteen Jehovaan?

• Mitä opit keskusteluista, jotka Jehova kävi Mooseksen ja Abrahamin kanssa?

[Tutkistelukysymykset]

[Kuvat s. 5]

Mitä Jehovan suhtautuminen Moosekseen ja Abrahamiin opettaa meille hänen ajattelustaan?